Venäjän jutut viime päivinä ovat olleet opettavia, Tarkoitan kultuurillisessa mielessä. Perustuslaki uusiksi, koska Venäjän oli mahdotonta jatkaa Jeltsinin demokraattista linjaa. Se olisi tiennyt Venäjän hajoamista. Yhtenäinen Venäjä ei voi toimia demokraattisesti, koska silloin täytyisi hyväksyä kymmenien kansallisuuksien itsenäisyyspyrkimykset, ja ajatus että kansoilla on itsemääräämisoikeus. Venäjän vallan alla on kymmeniä ellei satoja kansoja, ja sen on oltava luonteeltaan imperialistiseen pystyäkseen pitämään saavutetut edut ja maa-alueet. Demokratia ja imperialismi vetävät köyttä vastakkaisiin suuntiin, jolloin vaihtoehtoina ovat autoritaarinen näennäisdemokratia tai valtakunnan hajoaminen. Näennäisdemokratiankin tie alkaa olla Venäjällä lopussa, ja asiat, miten he ovat todellisuudessa toimineet, sementoidaan, kylläkin rehellisesti, uudella perustuslailla, jossa Venäjän oma laki menee yli esim. kansojen itsemääräämisoikeuden. Venäjän historiallinen ja traditionaalinen perinne on ollut erilainen kuin länsi-euroopalla, jonka aiheutti osaltaan mongooli- ja tataarimiehitykset. Sillä on autoritaarinen perinne,; ei valistusta, joka on länsimaisilla valtioilla vahvana arvopohjana, joka on määritellyt oikean ja väärän. Vaikuttaa siis yhä olevan Venäjällä niin, etteivät he ymmärrä yksilönvapautta tai kansojen itsemääräämisoikeutta ehdottomana moraaliteettina. He elävät yhä samaa aikaa, ensimmäisen maailmansodan, bolseviikki vallankumouksen ja kylmänsodan tappioiden jäljistä huolimatta, joista kumpikaan ei rakentanut sitä Venäjää, mikä on Venäjän identiteetti suurvaltana ja, joka se tahtoo olla. Imperiumin ja venäläisen kansaalisegon tähden, kaikki demokratia on nähtävä ulkomaalaisten salakavalina vaikutuspyrkimyksinä, ikäänkuin venäläisyys alistetuille kansoille olisi a prioriteetit. Kyseenalaistamaan ehdoton totuus olla Venäjän vallan alla. Siinä voi kysyä Johan Bäckmannin kaltaisilta, millä hän perustelee moraalisesti, että toisilla kansoilla ei ole oikeutta itsenäisyyteen, kuten hän on puhunut mm. Viron kohdalla. Ei kaiketi venäläisyys tai sen vallan alla oleminen , ole mikään absoluuttinen arvo. Tahtovatko ihmiset ottaa toisia hallitsemaan ja rosvoamaan itse luotua omaisuutta, tai jopa heidän henkensä? Minusta on normaalia ja hyvää, että kaikilla kansoilla on luonnollinen oikeus omaan maahansa ja työnsä hedelmiin. Tällaisia perusasioita kuitenkin kyseenalaistetaan oman vääristyneen vallanhimon tähden. Vanhemmalla on oikeus varastaa toisilta. Hyvänä apuna hybridivaikuttaminen, jossa ei kerrota omia poliittisia päämääriä, ikään kuin Venäjän poliittiset päämäärät olisivat jääneet pimentoon, ja me täällä länsimaissa ajatteluamme niiden kuuluvan länsimaisten arvojen kontekstiin. Osaa on harhautettu,, koska luullaan, että Venäjä pelaisi samaa peliä kuin länsimaat. Ei pelaa, joka on nähty. Käsitys valtiollisista ja kansallisista itsemääräämisoikeudesta on aivan erilainen. Ristiriidan tuottaa se, että Venäjä, joka on puhunut moninapaisesta maailmanjärjestyksen, tarkoittaa sillä, että suurvallat jakavat pienemmät valtiot omiin etupiireihinsä, jossa ei ole pienten kansojen suvereniteettia. Ne kuuluvat etupiiriin tai niitä ei ole. Parempi oli ja on Yhdysvallat, jota ilman demokratiassa ei olisi, kaikesta huonostakin huolimatta meillä olemassa.
Venäjä kultuurillisena jatkumona
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.