Myöhempien aikojen omasta mielestään "pyhät" (= harhaoppiset) mormonit ja adventistit pitävät sapatin.
Myös juutalaiset sapattia pitävät eivät ole kristittyjä.
Myös juutalaiset sapattia pitävät eivät ole kristittyjä.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eiköhän olisi aika tarkistaa tiedot ennen kuin tekee aloituksen!
Aloittajalla taas tiedot täysin hukassa. Mormonit eivät vietä sapattia, vaan sunnuntaita, jota he kutsuvat sapatiksi. Mormonit seuraavat tiettyjen kalvinististen kristittyjen tapaa sanoa sunnuntaita uuden liiton sapatiksi. Sillä ei ole mitään tekemistä raamatullisen seitsemännen päivän sapatin kanssa, jota adventistit viettävät.
Siinä aloittaja on kuitenkin oikeassa, että mormonit ja adventistit ovat harhaoppisia, vaikkakin eri tavalla.
Adventistit ovat siinä menneet harhaan, kun uskovat, että jos ei pidä sapattia, ei voi pelastua.
Uudessa liitossa ei ole sellaista iestä pantu kristityille.
On täysin harhaoppista väittää, että sunnuntai olisi pedonmerkki.
Ihanaa ettei pedon kumartajilla ole sellaista iestä kuin lepopäivä, vaan he saavat jatkuvasti kumartaa petoa.Ilm.14:11.
Adventistit ovat oikeassa. Sunnuntain pyhittäminen on tasan epäjumalanpalvontaa.
Uuden liiton kristityllä ei ole mitään vapautta rikkoa Jumalan kymmentä käskyä, Tässä asiassa suurin osa kristittyjä on harhaoppisia, kun kuvittelevat, että sapattikäskyllä ei olisi mitään väliä Jumalalle.
Raamatun lepopäivä on opillisesti kirjattu kirjoituksiin.
Sunnuntai- se on taas kirjattu kirkon omaan lakiin. Onhan siinä ero.
Voiko tuon tyhjentävämmin sanoa, kun katsoo historian havinaa.
Siis perinne- ja vaihtoehto kirjoitettu JumalanSana. Kumpaa kumartaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapatinrikos
Sapatin päivät
Rikoslain säädös sapatinrikoksesta koski ainoastaan niitä päiviä, joita Suomen evankelisluterilainen kirkko vietti pyhäpäivinä. Sellaisia olivat kaikki sunnuntait sekä kirkkolaissa[L 6] luetellut kirkolliset juhlapäivät: joulupäivät, uudenvuodenpäivä ja loppiainen, Marian ilmestyspäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, toinen helluntaipäivä ja Johannes Kastajan päivä.[3]
Muidenkin uskontokuntien jäsenet olivat velvollisia pitämään evankelisluterisen uskontokunnan yleiset pyhäpäivät pyhinä..
leike linkistä päättyy. Tuo sidonnaisuus on jäänyt kaikuna hapattamaan siionimme kirkkojen käsikirjaläksyihin.
jatketaas hieman ajatuksia.
Eli edellisestä linkistä.
Kumoaminen
Rikoslain säännökset sapatinrikoksesta kumottiin vuonna 1971, eikä niitä sitä ennenkään ollut enää käytännössä sovellettu.[1] Niiden kumoamista koskeneen hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että paljon rikoslain säännöksiä suuremman merkityksen olivat saaneet toisaalta työaikalain säännökset viikkolevosta, toisaalta kauppaliikkeiden aukioloajoista säädetty erillinen laki.[4]
ts. sunnuntailaki- on aika tavalla tuoreena kansamme muistissa ja sen kumoaminen on vasta 1971 vuoden historiaa. Mutta luulopyhä, jota mantrataan, niin se on kansan selkärankaan opetettu läksy, joka on edelleen läksynä, läksynpäälle olemassa ja sitä pidetään ikäänkuin ainoana "pyhänä"..
Huvittaa, kun yhteen torsaihinkin on pitänyt helottaa- eli helatorstai.
Siitäkin voisi kirjoittaa pakanallisesta helotuksesta- mutta antaa olla.
Ennemmin Herran omat opetuslapset kumartavat Luojaa- Sapatin Herraa, kertoohan sapatti - että Jumalan kädettä kaikki on PYHÄÄ, ilman vanhan aatamin lankeemusta.
Sapatti tuo levon, ja se on Jumalantyö- meissä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhäpäivä
Pistetääs tuo vielä, että voit mietiskellä.
Meillä on paljon "kirkollisia" pyhiä, tosin raamatussa juhlaa on sapatti, sitten vietetään leivänmurto- eli Herran kuoleman muistoateria, ja tottakai- kaste- kun ihminen tulee uskoon, ja hänet kastetaan.
Tuskin se kirjoitukset enempään meitä juhlittaa- eiköhän se siinä riitä.
Mutta, perinneoppi kylläkin ja kirkkokäsikirja.
Luettelo Suomen pyhäpäivistä Pääartikkeli: Suomen juhlapäivät
Kirkolliset juhlapäivät -- huomaa, joku määrää - "kirkolliset juhlapäivät".
Pyhäpäivä --->on sunnuntai<---- tai kirkollinen juhlapäivä.[1] Pääsääntöisesti pyhäpäivä on ollut työelämässä yleinen vapaapäivä, joskin 2000-luvulla sunnuntain merkitys pyhä-/vapaapäivänä on muuttunut rajusti. Hoiva-alalla pyhätöitä on tehty aina ja nykyään esimerkiksi kaupalliset palvelut toimivat vuoden jokaisena päivänä.
Almanakoissa pyhäpäivät merkitään tavallisesti punaisella. Arkipyhiksi sanotaan juhlapäiviä, jotka yleensä sijoittuvat muulle viikonpäivälle kuin sunnuntaiksi. Osa niistä on kiinteänä viikonpäivänä (tai kiinteänä päivämääränä, jolloin ne joinakin vuosina kuitenkin sattuvat sunnuntaiksi).
laina välillä päättyy ja kommentoin.
Siis papit, jotka huseeraa opin ja opetuksen äärellä, saarnaa sekä opettaa, niin opettaa hapatteellisesti.
Siis pyhä ON ja mitä se ON, se on kirkkohapatteen mukaan SUNNUNTAI.
Eli hyvää päivää, ja tämä menee sitten porukan kalloon ja kun sitä oikein hapatetaan, niin sehän on SUNNUNTAI- vaikka kirjoitukset puhuvat lepopäivästä- sapatista- seitsemäspäivä ja meillä lauantai.
sunnuntai - ensimmäinen, maanantai- toinen, tiistai- kolmas, keskiviikko, keskellä viikkoa, on neljäs, torstai - viides, perjantai- kuudes ja se sapatti on edelleen lauantai- eli seitsemäs.... jonka Jumala pyhitti- tuonpuoleisuudesta ja on Edenin pyhä, josta me olemme langenneena ulkoistettu, ettei ominluvin tehdä mitä sattuu.
Mutta, onneksi on viisaita Herran omia, niin Apostoliset helluntalaiset, ja monet muut, joille Jumalan sapatti- on kirjoitusten perustuksilla.
Siksi kumarramme Häntä, joka on luonut taivaan ja maan- kuten Lindeman myös kirjassaan tuo esiin, että missä luotu kumartaa- on lepopäivässä.
Mutta Baabeli- katolisjutuista kumpuaa tuo auringonpäivä- joka on kuin lutterin kapakkalaulut, mistä väännettiin virret aikaan. Kyllä kansa laulaa.
Aivan. Sunnuntai on TEKOpyhä.
Myös vaarallinen lahko Daavidin Oksa jenkeissä vietti sapattia uskoen olevansa lopunajan jäännös.
Jotkut lahkolaiset uskovat sunnuntain olevan pedonmerkki jopa Suomessa.
Paljon taas sapattimeuhkaamista, mutta ei sanaakaan Jeesuksesta, syntiemme sovittajasta, evankeliumin ilosanomasta.
Sapattimeuhkaajien evankeliumin "ilosanoma" onkin, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi sapatin, ettei yksikään, joka viettää sapattia lauantaina hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Uskoo, ken tahtoo.
Ongelma sapatin viettämisessä on sama kuin Jeesuksen aikaan. Jos sapattia viettää, sille pitää olla säännöt. Mitä voi tehdä ja mitä ei. Tai jos ei ole, ellei se on vain kiva oppi jonka vuoksi voi kiistella ja olla sanakiistojen kipeä ja näin epäraamatullinen.
Uudessa liitossa meille on taasen annettu tosi vähän sääntöjä, piti karttaa verta, lihaa josta veri ei ole laskettu ja haureutta. Lopun hoitaa Pyhä Henki, jos olemme sen saaneet. Jos emme niin silloin omatunto kyllä laittaa meihin käskyjä käskyn päälle ja vaatii niitä toisiltakin.
Kai ne uuden liiton kjristityt noudattivat myös kymmentä käskyä!
Jaakob sanoo: "Joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva." Jaak.2:10-12
Uudestisyntynyt ihminen yhtyy sisäisesti iloiten Jumalan lakiin, eikä suinkaan halveksi sitä!
Jos Pyhä Henki ohjaa meidät kinastelemaan sapatista, väittämään, että vain me osaamme sen viettää oikein ja halveksimaan lähes koko kristikuntaa, niin silloin se on oikein. Se on juuri siten kuten pitääkin tehdä.
Mutta jos se koetellaan sanalla, Jumalan sanalla, niin huomaamme, että kyeessä on väärä Henki, joka käyttää keppihevosenaan uskonnollisuutta.
Aivan oikein! Ei kymmenen käskyn pitämisestä tarvitse kinastella. Riittää kun tottelee niitä!
Laittomuuden ihminen ei taas millään halua totella, vaan näkee tottelemisen rikoksena ja oman pään mukaan toimimisen tärkeänä.