Täällä nämä kirjoitukset ja väittelyt ja riidat eivät ole oikeita.
Ainoa oikea riita miehen ja naisen välillä tulee, jos nainen tahtoo kuolla.
Kyllä tulisi riita minulle ja vaimolle jos hän tahtoisi mennä armeijaan ja perustaa oman prikaatin ja puolustaa MINUA hengellään.
Se on varma, etten minä käskytä varsinkaan vaimoa, en muitakaan naisia. Tämä on periaatteeni ja vanhat kirjoitukseni ovat luettavissa kun penkoo taaksepäin (Naiset sitä naiset tätä, Pyydän anteeksi).
Eri asia on sitten jos vaimo tahtoisi lähteä armeijaan, tehdä tämän sydämellään ja rakkaudellaan minulle, aivan kun minä teen nyt hänelle. (näin tapahtuisi kyllä, jos olisi siihen tarpeet, mahdollisuudet, tilaisuudet jne. Mutta onneksi maailmassa on muutakin ja paljon tärkeämpää kuin sodat ja armeija.)
[Jos nainen, kun ajatellaan ihan oikeaa maanpuolustushenkeä, tahtoo olla armeijassa, miten hän voi hyvällä omallatunnolla käskeä miestä mahdolliseen kuolemaan. En minä ainakaan miehenä ikinä pystyisi hyvällä omalla tunnolla vastuullisesti käskyttämään naista mahdolliseen kuolemaan.]
Jää ainoaksi vastuulliseksi toiminnaksi se, että nainen perustaa oman joukkoyksikön. Olisiko se sitten kokonainen prikaati vai mikä lie, en minä tiedä.
Empä ole vastuuttomampaa naista nähnyt, kun nainen joka miestä mahdolliseen kuolemaan käskyttää. Näitä naisia on, aika paljon (eli kaikki armeijan naiset). Tai asioita ei sen syvällisemmin (mitä kyllä asia edellyttäisi) mietitty. Yhtä vastuutonta olisi mieheltä naista käskyttää mahdolliseen kuolemaan. Itse olen sanoutunut irti tästä.
Voitte minun kanssa riidellä tästä naiset armeijassa miesten keskellä -asiasta, mutta se ei olisi mikään todellinen riita. Se on luonnoton riita.
Tästä päästään asiaan.
Mies luonnollisesti kieltäytyy käskyttämästä naista mahdolliseen kuolemaan(niitä miehiä edelleen on), koska rakastaa naista eikä tahdo naiselle tapahtuvan pahaa.
Samoin vaimoni kieltäytyy käskyttämästä minua mahdolliseen kuolemaan, koska rakastaa minua.
Eikö tämä ole ihan luonnollista.
(miksi sitten nainen on armeijassa miesten keskellä, ei ainakaan luonnollisuuden mukaan. Tasa-arvon mukaanko? - Ei vaan vastuuttomuuden mukaan. Näin se vaan on kun tarkemmin miettii.)
Jos vaimoni siis lähtisi vastuullisesti hoitamaan armeija asiaa, hän ei tahtoisi minua käskyttää. Hän perustaisi luonnollisesti oman armeijan.
Tässä päästään siihen todelliseen riitaan, missä molemmat sukupuolet oikeasti rakastaen puolustavat toisiaan, ei itseään. Näin minä teen tällä hetkellä, kun olen armeijassa. Koska rakastan vaimoani. Samoin vaimoni puolustaa minua.
Se todellinen riita on rakkauden riita. Tiedän, että vaimoni puolustaisi minua hengellään tarvittaessa.
Minun vaimoni omistaa Todellisen maanpuolustushengen. Arvatkaapa vain miten korkealle hänet arvostan. Hän puolustaisi minua. Ja tämä on ainoa asia, minkä minä kiellän häneltä. Hän kieltää saman minulta.
Tässä tulee elämään todellinen riita. Pyrkikää siihen elämässä.
Rakkaus on jännä juttu. Se tekee jopa riidoistakin ihanuuksia.
Ainoa oikea riita miehen ja naisen välillä tulee, jos nainen tahtoo kuolla.
Kyllä tulisi riita minulle ja vaimolle jos hän tahtoisi mennä armeijaan ja perustaa oman prikaatin ja puolustaa MINUA hengellään.
Se on varma, etten minä käskytä varsinkaan vaimoa, en muitakaan naisia. Tämä on periaatteeni ja vanhat kirjoitukseni ovat luettavissa kun penkoo taaksepäin (Naiset sitä naiset tätä, Pyydän anteeksi).
Eri asia on sitten jos vaimo tahtoisi lähteä armeijaan, tehdä tämän sydämellään ja rakkaudellaan minulle, aivan kun minä teen nyt hänelle. (näin tapahtuisi kyllä, jos olisi siihen tarpeet, mahdollisuudet, tilaisuudet jne. Mutta onneksi maailmassa on muutakin ja paljon tärkeämpää kuin sodat ja armeija.)
[Jos nainen, kun ajatellaan ihan oikeaa maanpuolustushenkeä, tahtoo olla armeijassa, miten hän voi hyvällä omallatunnolla käskeä miestä mahdolliseen kuolemaan. En minä ainakaan miehenä ikinä pystyisi hyvällä omalla tunnolla vastuullisesti käskyttämään naista mahdolliseen kuolemaan.]
Jää ainoaksi vastuulliseksi toiminnaksi se, että nainen perustaa oman joukkoyksikön. Olisiko se sitten kokonainen prikaati vai mikä lie, en minä tiedä.
Empä ole vastuuttomampaa naista nähnyt, kun nainen joka miestä mahdolliseen kuolemaan käskyttää. Näitä naisia on, aika paljon (eli kaikki armeijan naiset). Tai asioita ei sen syvällisemmin (mitä kyllä asia edellyttäisi) mietitty. Yhtä vastuutonta olisi mieheltä naista käskyttää mahdolliseen kuolemaan. Itse olen sanoutunut irti tästä.
Voitte minun kanssa riidellä tästä naiset armeijassa miesten keskellä -asiasta, mutta se ei olisi mikään todellinen riita. Se on luonnoton riita.
Tästä päästään asiaan.
Mies luonnollisesti kieltäytyy käskyttämästä naista mahdolliseen kuolemaan(niitä miehiä edelleen on), koska rakastaa naista eikä tahdo naiselle tapahtuvan pahaa.
Samoin vaimoni kieltäytyy käskyttämästä minua mahdolliseen kuolemaan, koska rakastaa minua.
Eikö tämä ole ihan luonnollista.
(miksi sitten nainen on armeijassa miesten keskellä, ei ainakaan luonnollisuuden mukaan. Tasa-arvon mukaanko? - Ei vaan vastuuttomuuden mukaan. Näin se vaan on kun tarkemmin miettii.)
Jos vaimoni siis lähtisi vastuullisesti hoitamaan armeija asiaa, hän ei tahtoisi minua käskyttää. Hän perustaisi luonnollisesti oman armeijan.
Tässä päästään siihen todelliseen riitaan, missä molemmat sukupuolet oikeasti rakastaen puolustavat toisiaan, ei itseään. Näin minä teen tällä hetkellä, kun olen armeijassa. Koska rakastan vaimoani. Samoin vaimoni puolustaa minua.
Se todellinen riita on rakkauden riita. Tiedän, että vaimoni puolustaisi minua hengellään tarvittaessa.
Minun vaimoni omistaa Todellisen maanpuolustushengen. Arvatkaapa vain miten korkealle hänet arvostan. Hän puolustaisi minua. Ja tämä on ainoa asia, minkä minä kiellän häneltä. Hän kieltää saman minulta.
Tässä tulee elämään todellinen riita. Pyrkikää siihen elämässä.
Rakkaus on jännä juttu. Se tekee jopa riidoistakin ihanuuksia.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olisi hauska kuulla, mitä tähän vastaa Nina-F-18Hornet, joka on ilmeisen kiinnostunut armeija-asioista (minen niistä juuri mitään tiedä).
"Jos nainen, kun ajatellaan ihan oikeaa maanpuolustushenkeä, tahtoo olla armeijassa, miten hän voi hyvällä omallatunnolla käskeä miestä mahdolliseen kuolemaan."
- Miten sitten mies pystyy sanomaan näin
toiselle miehelle? Onkohan mies miehelle susi?
"Mies luonnollisesti kieltäytyy käskyttämästä naista mahdolliseen kuolemaan(niitä miehiä edelleen on), koska rakastaa naista eikä tahdo naiselle tapahtuvan pahaa. "
- Niin, kummallista kuitenkin on, että perheväkivallan seurauksena naisia kuolee miehiä kuusi kertaa enemmän, joten elä sano, että mies luonnollisesti..
Olet ilmeisen rakastunut mies, toivon sinulle onnea.
"kummallista kuitenkin on, että perheväkivallan seurauksena naisia kuolee miehiä kuusi kertaa enemmän, joten elä sano, että mies luonnollisesti.. "
Muistaakseni miehiä on kuollut puolison surmaamana tyypillisenä vuotena luokkaa noin 5 ja naisia noin 15. Jos näinkin pienillä luvuilla (onneksi ovat pieniä) halutaan monikertoja käyttää että saataisiin kuulostamaan dramaattisemmalta, niin se on sittenkin vain kolminkertainen määrä naisilla, ei "kuusi kertaa enemmän". Eikun tilastoa kehiin vaan jos parempaa tietoa on esittää. Miehiä muuten sitten kuolee vastaavasti enemmän muun väkivallan uhreina ja itsemurhiin. Miksiköhän muuten miehet tappavat itsensä useammin, varsinkin yksinäiset ja eronneet miehet.
Pyydät minulta tilastoja kehiin ja sitten kun ne pistän, niin ihmetellään miksi esitän tietoa jonka kaikki jo tietävät.
Lue nimelläni kirjoitettu aloitus.
No, niinhän siellä jossain kaiken rönsyilyn välissä taidetaan sanoa. Itse löysin sittenkin pienellä etsimisellä sen tilaston vuodelta 2002 josta puhuin:
http://www.stat.fi/tk/he/kuolemansyyt/kuolemansyyt_vakivalta.html
Oletetaan nyt että 2002 oli tyypillinen vuosi. Tuohon lähisuhdeväkivallan naisuhreihin kuuluu siis vanhempien, puolison tai lapsen surmaamat naiset. Niitä oli tuona vuonna 28 eli hyvin linjassa sinun tilastosi kanssa, jos oletetaan että tuon 2002 tilaston "puoliso tai partneri" sisältää myös entiset partnerit. Tekstissäsi kuitenkin taas väännellään asiat niin että saadaan miehet syyllisiksi. Räikeimpänä huomasin seuraavan:
"Suuri osa surmista liittyy tilanteeseen, jossa nainen on jättänyt tai jättämässä miehen tai jossa mies epäilee naisella olevan muita seksuaalisuhteita. Naiset sen sijaan surmaavat usein tilanteessa, jossa puoliso on pitkään pahoinpidellyt ja pyrkinyt rajoittamaan heidän vapauttaan."
Eikö tässä muka ole mitään arvolatauksia, kysynpähän vain? Joku voisi väittää että naisten tekemiä murhia ja tappoja pyritään tässä puolustelemaan ja jopa oikeuttamaan.
Minä luen mieluummin objektiivisia ja yksiselitteisiä tilastoja. Niitä katsoen esimerkkivuonna 2002 esimerkiksi vanhempien ja lasten osuus näistä 28 surmaajasta on hyvin suuri, 13 eli noin puolet. Tämä ei käy ilmi tekstistäsi lainkaan, kun päätavoite on ilmeisesti taas kerran syyllistää miehet puolisoina. En esimerkiksi onnistu saamaan noista luvuista kasattua sellaista selitystä, jolla nykyisten ja ex-puolisoiden osuus lähisuhdetappajista olisi neljä viidesosaa kuten tekstissä väitetään. On myös, kuten tulikin mainittua, epäreilua laskea naistappojen lukuihin mukaan lasten ja vanhempien tekemät teot, jotta ne saataisiin kuulostamaan isommilta, mutta miehille vain puolison tekemät.
Aiemmin kirjoitettua:
Naisia kuoli vuonna 2002 partenerin käsistä 15 kertaa, uhrin lapsi oli tekijänä viisi kertaa ja uhrin vanhemmat olivat tekijänä kahdeksan kertaa, eli yhteensä 28 kertaa.
Sanottakoon tässäkin vielä vertailun vuoksi, että vuonna 2001 naisia surmattiin puolison toimesta 25 kertaa.
Miehiä vastaavasti kuoli partnerin käsissä vuonna 2002 neljä kertaa, uhrin lapsi oli tekijänä kolme kertaa ja vanhemmat viisi kertaa, yhteensä 12 henkilöä.
Vuonna 2001 miehiä surmattiin puolison toimesta viisi kertaa.
Vuonna 2002 väkivallan uhrina kuoli 133 henkilöä, 89 miestä ja 44 naista. Miehillä yleisimmin eli joka kolmannessa tapauksessa väkivaltaisen kuoleman aiheuttaja oli ystävä tai tuttava, naisilla oma puoliso. Väkivallan uhreista oli lapsia 11. Näistä 10 kuoli vanhempiensa surmaamana.
Olli Hurtan tutkimuksen kattaman seitsemän vuoden (1995-2001) kuluessa lähisuhdeväkivaltaan kuoli kaikkiaan 291 uhria. Näistä naisia oli 204. Vuosittain keskimäärin 29 naista kuoli siis nykyisen tai entisen puolison tai kumppanin taikka oman vanhemman, lapsen tai sisaruksen tai muun hyvin läheisen henkilön väkivallan seurauksena. Neljä viidesosaa näistä naisista surmasi nykyinen tai entinen puoliso tai miesystävä. 80 tapauksessa mies surmasi vaimonsa ja 70 tapauksessa avovaimonsa, kihlattunsa tai naisystävänsä. Lisäksi 13 tapauksessa mies surmasi entisen puolisonsa tai naisystävänsä. Siten tämän aineiston mukaan naisia kuoli vuosina 1995-2001 parisuhdesurmissa vuosittain keskimäärin 23,3.
Naisten tekemien parisuhdesurman uhrina kuoli 26 miestä Siten heteroparisurmien uhreissa naisia oli yli kuusi kertaa enemmän kuin miehiä.
Luuletko, että näitä surmien motiiveja ei tutkittaisi?
Se vain ihmetyttää, että heti kun näkee ihan "käsinkosketeltavia" taulukoita joltakin vuodelta niin luvut ovatkin heti paljon pienempiä kuin feministien kirjoituksissa (usein kuullut sen '30 naista vuodessa'). Outo tuollainen poikkeusvuosi. Mutta kun ei muutakaan luotettavaa tietoa asiasta ole, niin pitkällä aikavälillä lienee uskottava sinun lähdettäsi tässä asiassa, eli naisia keskimäärin 23,3 ja miehiä keskimäärin 3,7.
Mutta miten tutkitaan. Varmaan useampikin miehensä kännissä tappanut nainen puolustelee tekoaan sanomalla miestä väkivaltaiseksi tyranniksi yrittäen saada lievemmän tuomion. Mutta onko sitä todistettu mitenkään on toinen kysymys. Eli onko tutkittu vain syytettyjen omista lausunnoista.
Onko tämä sellainen asia joka voidaan raportoida objektiivisissa tilastoissa määrittelemättä väkivaltaa tarkemmin. Joskus tiellä seisominen, kiinnipitäminen ja uhkaava äänensävykin on väkivaltaa.
Kun nämä luvut kuitenkin osoittavat selvästi, että suurin osa miehistä ei ole väkivaltaisia, saati että puolisojaan surmaisivat, niin miksi siitä pitäisi tuntea jotakin syyllisyyttä. En minäkään koe syyllisyyttä esim siitä, että naiset surmaavat 0-vuotiaita lapsiaan miehiä enemmän, tai siitä, että jotkut naiset pahoinpitelevät ja surmaavat puolisojaan - miksi pitäisikään? Olenko minä itse henk.koht. jotain muka tehnyt?
Eiköhän nämä nyt oikeudessa tutkita ja hyvinkin tarkkaan.
Huomasitko muuten tätä kohtaa? (sitä ei mainittu kuinka suuri osa naisista oli teon tehdessään päihteiden vaikutuksen alaisena ja kuinka suuri osa miesuhreista)
"Nykyään naisuhreista noin 60 % on tekohetkellä päihtyneenä, toista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä vastaava osuus oli alle 10 %. Vastaavasti naisten surmaajista nykyisin noin 70-80 % on humalassa, kun puoli vuosisataa sitten osuus oli ainoastaan 30 %. Parisuhdetappojen määrän ja yleistason voimakkaaseen kasvuun on siten liittynyt niiden muuttuminen yhä enenevässä määrin puolisoiden keskinäiseksi ryypiskelyväkivallaksi. (Lehti 2002, 100-1)"
Eivät nuo tilastoluvut ketään syyllistäkään, kysehän on valitettavista poikkeustapauksista. Ne ovat kuitenkin osa perheväkivaltatilastoja, joita _käytetään_, usein vieläpä tarkoitushakuisen oloisesti suurenneltuina, siten että syyllistetään miehiä. Niitä kauhistellaan säännöllisesti feministien tekemissä lehtijutuissa ja tv-ohjelmissa. Ja lähes aina liioiteltuina. Kun henkirikokset niputetaan yhteen lievemmän perheväkivallan kanssa, ja toisaalla perheväkivaltaa on jo ilkeästi katsominen (esimerkiksi stakesin sivuilta löytyy tunnettu valheellinen väite että joka viides suomalainen nainen elää väkivaltaisessa parisuhteessa - ei mainita että väkivallaksi on laskettu poikkipuolinen sana joskus) ja sitten toitotetaan liioiteltuja lukuja kuinka moni mies surmaa puolisonsa tai ex-puolisonsa vuosittain, niin johan saadaan miehistä paholaisia. Sillä ruokitaan miesvihaa, feminismin käyttövoimaa.
Koska alkoholi tuntuu liittyvän näihin kuvioihin niin vahvasti, ja toisaalta kyse on harvinaisista tapauksista, niin en näkisikään tätä välttämättä minään laajana sukupuolikysymyksenä ensisijaisesti, tai osana sellaista. Moni mieskin kuolee alkoholin johdosta päällimäisenä "syynä" vaikka se että on sanonut jotain mistä ryyppykaveri on pahoittanut mielensä.
Mikset sinä lue sitä viestiä kokonaisuudessaan?
Miksi näistä asioista ei saisi puhua, miksi niihin ei saisi puuttua? Pitäisikö näitä lukuja salata? Miksi? pitäisikö asia pitää edelleen perheen sisäisenä asiana?
Tässä taas lisätietoa:
http://www.amnesty.fi/jokuraja/kysymykset.php
Se on niin tuttua tavaraa, samaa jota olen lukenut lehdistä jo ainakin kymmenen vuotta. Kyllästymispiste tuli vastaan jo kauan sitten. Liian yksipuolista. Kaikki vain naisten kannalta. Naiset enkeleitä ja miehet piruja, potaskaa. Todellisuudessa naiset ovat vähintään yhtä väkivaltaisia kumppaneitaan kohtaan parisuhteissaan kuin miehet, asiaa on tutkittu paljon, sano jos haluat linkin.
taidat olla ensimmäinen, joka täällä sanoo, että naisten väkivaltaisuutta on tutkittu paljon. Yleinen ruikutuksen aihe on ollut se, ettei naisten väkivaltaisuutta haluta tutkia (feministien salajuoni) eikä ole tutkittu. Laita toki linkkejä.
Viimeksi sinulle annoin tämän linkin, kun ihmettelit miksei miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastusteta. Vastasin silloinkin, taisi vain mennä toiselle sivulle, etkä sitä huomannut?
"Miksi Amnesty ei kampanjoi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan?
Vastaajana Niina Laajapuro, Amnestyn Suomen osaston kampanjapäällikkö:
Amnestyn työ on vuosikymmenien ajan keskittynyt pääasiassa valtion viranomaisten tekemään väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkauksiin, kuten kidutus, laittomat teloitukset ja "katoamiset". Keskittyminen näihin usein poliittiseen toimintaan liittyviin loukkauksiin on käytännössä tarkoittanut sitä, että suurin osa uhreista, joiden puolesta Amnesty on työskennellyt, on ollut miehiä. Miehiin kohdistuva väkivalta on siis ollut eri muodoissaan Amnestyn kampanjoinnin kohteena jo vuosikymmeniä.
Naisiin kohdistuva väkivalta on erittäin laajalle levinnyt ja järjestelmällinen ihmisoikeusloukkaus, joka on valitettavasti aikaisemmin jäänyt ilman Amnestyn erityishuomiota.
Etenkin kodeissa tapahtuvan väkivallan erityispiirre on, että se on perinteisesti mielletty yksityiseksi, ei yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Myös raiskaukset sekä sodissa että rauhan aikana ovat ilmiö, josta on monissa yhteiskunnissa mieluiten vaiettu. Tästä syystä myös yhteiskunnallinen kampanjointi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on suhteellisen uusi ilmiö."
Täällä lisää kysymyksiä ja vastailuja:
http://www.amnesty.fi/jokuraja/kampanjasta.php
No ei sitä liene läheskään yhtä paljon tutkittu kuin miesten väkivaltaisuutta. Mutta alla kuitenkin on linkki kirjallisuustutkimukseen, jossa on käyty läpi peräti 166 yksittäistä tutkimusta, joissa otoksiin on kuulunut yhteensä yli 152500 ihmistä. Tämä on minusta sinänsä kuitenkin aika paljon. Näiden 166 tutkimuksen perusteella on todettu että kyllä ne naisetkin osaavat olla yhtä väkivaltaisia. Tämä on aikamoisessa ristiriidassa sen kanssa mitä meille on median välityksellä "opetettu" (nainen=viaton enkeli, mies=väkivaltainen vaimonhakkaaja).
Siis tässä se linkki:
http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm
"that women are more likely than men to throw something at their partners, as well as slap, kick, bite, punch and hit with an object. Men were more likely than women to strangle, choke, or beat up their partners.) "
Pitäisikö mielestäsi miehille järjestää turvakoteja? No onhan niitä olemassa.
Miehet itse kokevat, että pahin kriisi heille on erokriisi, mustasukkaisuus ja muut sukupuolielämään liittyvät ongelmat.
Väkivallan osuus kriisinimikkeistä oli alle 10%:a, vuosittain kriisikeskuksessa oli käynyt n. tuhat miestä.
Väkivallassakin miehet ovat kokeneet suurimmaksi ongelmaksi oman väkivaltaisen käytöksensä, tämän takia on perustettu esim. lyömätön linja -tyyppisiä toimintoja.
http://www.lahdenensijaturvakoti.fi/infolinja/kriisi/na inen.htm
yksikään koskea Suomea.. Kyse on kuitenkin Suomessa tapahtuvasta väkivallasta, suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisista naisista ja miehistä.
Se oli ihan hyvä vastaus, en tainnut siihen kommentoida. Pointti sinänsä tuokin.
Mielestäni on silti niin että kun vastustetaan poliittista väkivaltaa niin vastustetaan ensisijaisesti nimenomaan poliittista väkivaltaa, ei erityisesti sukupuolittunutta miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Myös naisiin kohdistuu poliittista terroria. Kun taas vastustetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, niin vastustetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei perheväkivaltaa joka voi kohdistua myös miehiin ja lapsiin. Onhan se varmaan totta että Amnesty käytännössä kampanjoi myös miesten puolesta, mutta tunnetun ihmisoikeusjärjestön yleisölle julistamat _periaatteet_ ovat myös keskeinen asia mikä minua heidän toiminnassaan kiinnostaa.
ovatko siis mielestäsi suomalaiset miehet poikkeuksellisen väkivaltaisia puolisoitaan kohtaan? Jopa niin että perheväkivallan kokonaiskuva on radikaalisti erilainen esim. Yhdysvaltoihin verrattuna? Eikö Yhdysvalloissa ole myös paljon turvakotitoimintaa ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista kampanjointia, ainakin hakukoneesta sain asiaan liittyvillä englanninkielisillä hakusanoilla miljoonia hittejä.
jään odottamaan suomalaista tutkimusta, joka toteaa samanlaiset asiat suomalaisesta yhteiskunnasta. Sitten asiat ovat varsinaisesti vertailukelpoisia.
Kiitos vastauksesta.
"Jos nainen, kun ajatellaan ihan oikeaa maanpuolustushenkeä, tahtoo olla armeijassa, miten hän voi hyvällä omallatunnolla käskeä miestä mahdolliseen kuolemaan."
"- Miten sitten mies pystyy sanomaan näin
toiselle miehelle? Onkohan mies miehelle susi?"
- Hyvä että kysyit. Tähän väliin sanon, että jos joku mies taas alkaa valittamaan minun kirjoituksistani ja siitä, että minä miehiä sorran (vaikka itsekin olen siis mies), niin kehotan lukemaan tämän viestin vielä.
Nimittäin yhtäkään miestä, kuka minulle siitä sanoo, ettei pysty tekemään sitä ja tätä...
En minä tällaista miestä ole mihinkään mahdolliseen kuolemaan olekaan käskyttelemässä.
Älkää tulko te miehet minulle valittamaan asevelvollisuudestanne. En ole minä pakottamassa teitä mihinkään.
Nyt voin vastata kysymykseesi, tai oikeastaan vastasin jo.
Eli siis miesten keskinäinen toiminta minun johdolla perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Myös minä itse olen saman käskyvallan alla. On yhteiset tavoitteet ja yhteiset päämäärät. Tätä voi täysin verrata hyvään kaveri suhteeseen. Kaveria jelpataan. En kehtaisi tähän laittaa ikuista lentolausetta, koska se on korvissa loppuun kulunut, mutta laitan kumminkin, "Kaveria ei jätetä". Minulle se on totta edelleen. Minä sanon, että on hienoa tuntea sellaista veljellistä rakkautta.
"Mies luonnollisesti kieltäytyy käskyttämästä naista mahdolliseen kuolemaan(niitä miehiä edelleen on), koska rakastaa naista eikä tahdo naiselle tapahtuvan pahaa. "
- Niin, kummallista kuitenkin on, että perheväkivallan seurauksena naisia kuolee miehiä kuusi kertaa enemmän, joten elä sano, että mies luonnollisesti..
- Mutta eikö olisi surullisempaa sanoa...
"Luonnollisesti naisia kuolee miehiä enemmän perheväkivallan seurauksena."
- On surullista tuo perheväkivalta. Mutta jos joku mies, lyömisen sijaan asettuisikin puolustamaan vaimoaan...
***Mies///
"Naisten oma armeija?"
Vastaus itse otsikkoosi asettamaan kysymykseen.
Ethän kysy minulta, hankkisiko naiset oman armeijan?
Sitä te joudutte miettimään aivan itse, jos tahdotte.
Toivomus tietenkin on, että ette koskaan armeijaa perustaisi. Mielestäni naisen ei tarvitse moisesta ottaa omantunnon tuskia. Vaan paremminkin voi hyvillä mielin olla surullinen, että miehet armeijassa (sodassa) teitä naisia puolustaa. Kyllä tekin puolustatte meitä, vaimo sen minulle on todistanut, ilman armeijaakin. Se ei ole tippaakaan vähempää.
kaivoit tämän aiheen pääkopastasi?
Onko se joku pakko ottaa samasta aiheesta uusintakierros reilun kuukauden jälkeen?
Ei tule mitään muuta mieleen kuin jotenkin häiriintyneen ihmisen kirjoitukset...
Voisitko perustella hieman tarkemmin?
Mikä mielestäsi kirjoituksessani on häiriintynyttä?
Miksi aihetta ei voisi nostaa uudelleen esiin, jos kirjoittaja sitä haluaa? -Jos vaikka tuntee, että asiasta ei olisi saanut vielä keskustella tarpeeksi.
Vai loukkaako kirjoitukseni sinua jotenkin?
-Mutta pääkopastani en aihetta ole kaivanut, ihan sydämestä se on tullut, tunteista.
"Onko se joku pakko ottaa samasta aiheesta uusintakierros reilun kuukauden jälkeen?"
Mutta juttuni ei kerro varsinaisesti armeijasta. Se vaan liittyy siihen, sen takia se "armeija" sana on mukana.
Kirjoituksessani kerrotaan todellisesta riidasta, rakkauden riidasta.
Ihminen voi riidellä ihmisten kanssa vihasta. Eli vihaa toista ja siksi riitelee.
Kirjoitukseni ei kerro tästä.
Vaan rakkauden riidasta. Siitä, että toisesta todella välittää ja on valmis uhrautumaan toisen puolesta. Toinen ei tätä halua, koska ei halua menettää toista, On valmis itse uhraukseen.
Ja miten se eroaa tämä rakkauden riita tästä vihan riidasta...
Vihan riidassa toista halveksitaan, lyödään ja potkitaan, fyysisesti ja henkisesti.
Rakkauden riidassa mies ja nainen yhtä-aikaa leijuvat ja itkevät, et mene, et mene. Välillä suudellaan ikäänkuin hyvästiksi ja sitten taas riidellään. Se on ainut surullisen kaunis asia miehen ja naisen välisessä rakkaudessa. Muut asiat ovat vähintäänkin kauniita. Ja minä puhun Rakkaussuhteesta.
Vastauksia (Todelliset riidat) on tullut aika vähän, tietysti viikonloppu, mutta toivoisin silti mielipiteitä lukijoilta, edes, kun arki koittaa.
Vastauksia itse armeija aiheeseen keskusteluun voi, miten vain haluaa, myös tähän ketjuun laittaa, niin ei tarvitse noihin vanhoihin mennä.
Vanhat armeija-aiheiset kirjoitukset löytyy alla olevista linkeistä.
Naiset sitä, naiset tätä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006776014
Pyydän anteeksi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006893258
Toivoisin vastauksia.