Kävin Leningradissa 1985 ja se oli aivan karmea paikka. Yhtään länsimaalaista autoa ei näkynyt. Ihmiset liikkuivat rääsyvaatteissa. Leipäjonot on satoja metrejä pitkiä. Kaupat täysin tyhjiä, mitää ei ollut. Henkilökunta oli kuitenki paikalla. Täysin toivotonta menoa.
Rajat täysin suljettu. Kansa eli täysin eristyksessä. Ihmiset eivät tienneet mitään, miten länsimaissa menee.
En usko että kukaan venäläinen haluaa paluuta tähän putinin suunnittelemaan parempaan aikaan.
Täällä postaavat ruskitrollit ovat stalinia ihanoivia ääripäitä. Eivät edusta edes promillea venäjän kansasta.
Rajat täysin suljettu. Kansa eli täysin eristyksessä. Ihmiset eivät tienneet mitään, miten länsimaissa menee.
En usko että kukaan venäläinen haluaa paluuta tähän putinin suunnittelemaan parempaan aikaan.
Täällä postaavat ruskitrollit ovat stalinia ihanoivia ääripäitä. Eivät edusta edes promillea venäjän kansasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä ei taida olla yhtään pietarin trollia, joka olisi edes elänyt tuolloin hyvään aikaan.
Silloin Leningradin sillat nostettiin pystyyn, jotta paskaproomut pääsi liikkumaan. Mihin lie veivät paskansa? Kipattiinko kenties mereen?
Suomalaiset rakensi venäläisille jäänmurtaja, ja saunan lauteet piti ehdottomasti tehdä kuparista 😅🤣😅😂
Tämä taas kertoo siirä, että pulaa oli kaikesta.
Kupari myytiin ensimmäisessä länsi-eurooppalaisessa satamassa ja sillä kapteeni osti käytetyn auton, jonka vei Venäjälle. Noilla rahoilla siellä eli herroiksi pitkään.
Venäjän kansa eli totaalisessa pimennossa. Epäilen ettei kansa halua paluuta menneisyyteen, vaikka putin kuinka vakuuttaa sen paremmuutta.
Tuohon aikaan kaikkia suomalaisia Leningradissa käynyttä kuulemma salakuunneltiin.
Se, miksi venäläiset olivat jäljessä kapitalistisista maista johtui yksinkertaisesti siitä, että viranomaiset purkivat vuonna 1985 nauhoja vuodelta 1955, koska kuuntelijoiden kapasiteetti ei riittänyt nopeampaan analysointiin. Eli olivat 20 vuotta jäljessä.
Mutta vainoharhaisesta kuuntelufobiasta huolimatta Leningradissa oli kiva käydä, rahaa riitti hyvään ruokaan ja viinaan köyhälläkin suomalaisella - jopa kaviaariin.
Pietarissa säilytettiin vanhat rakennukset, se oli ja on upeata tänäkin päivänä.
Nato Vinkuja tunsi itsensä monimiljonääriksi reissun ajan. Harkaisessa päässään on nykyään monia muitakin houreita. Jakomäkeen paluu oli kuitenkin realiteetti jossa Nato Vinkujan oli viihdyttävä kaupungin tai VVO:n vuokrakolhoosissa.
100mk riitti koko viikonlopun rientoihin. Olimme kuin kuninaita.
1985 YIT teki Jamburgin kaasunporauskylän. Talot olivat teräsrunkoisia ja tolppien varaan rakennettuja. Oli hyvätuottoista businesta Suomelle. Nato vinkujia elätettiin Neuvostoliitosta saaduilla varoilla.
"Suomalaisella taitotiedolla on hyvä maine Venäjällä. Näin on myös arktisina
rakentajina, josta kertoo esimerkiksi Gazpromin rakennuttama ja YIT:n vuonna
1987 rakentama Jamburgin kaasumiesten kylä. Siitä tilaajan verkkosivu kertoo, että...
(Gazprom 2014):
” Suomalaista kokemusta pohjoisten asujaimistojen rakentamisessa
hyödynnettiin Jamburgissa. Sinne rakennettiin hotellityyppisiä
asuinrakennuksia, joissa useimmat työntekijät asuvat ns. moduuleissa. Yksi
moduuli on kolmikerroksinen rakennus, joka on yhdistetty julkiseen
rakennukseen lämmitetyillä käytävillä. Julkisessa rakennuksessa on
talvipuutarha, ruokalat, kaupat, leipomot, leikkialueet, kuntosalit.
Kosmonautit, jotka vierailivat Jamburgissa, vertasivat kaasumiesten taloja
maata kiertäviin moduuleihin, sillä ihmiset voivat pysytellä jatkuvasti
sisätiloissa. Työntekijät ovat erityisen ylpeitä kulttuuri- ja urheilukeskuksesta,
jossa on usean tuhannen kirjan kirjasto ja 500 istuimen elokuva- ja
kulttuurisali.
Jamburgissa asuu noin 5000–6000 työntekijää samanaikaisesti mutta kukaan
ei asu siellä pysyvästi. Yleensä työntekijällä on 1–2 kuukauden työjakso ja
sen jälkeen noin kuukauden vapaa.
Jamburgissa on myös hyvin varustettu lääkäriasema.”"
Sotakorvauksia kun vietiin, niin rajalla hylättiin lähetyslaatikot jos laudat niiden ympärillä ei ollut virheettömiä. Käytettiin siellä rakennusmateriana. Matkailijoille oli sallituilla levähdyspaikoilla oma rahanvaihtaja, tavaranostaja joka sai tehdä "työtään" rauhassa. Yleensä miliisi käänsi selkänsä, ja tuli saaliinjaolle turistien lähdettyä.