Kun ajattelee tekevänsä itselleen hyvää ja parempaa, niin mikään ei kuitenkaan muutu. Meni täysin maku tähän ja päätinkin, että kun kaikki vaiva on ollut täysin turhaan, niin on enää aivan turha yrittää mitään.
Näköjään on sama miten ihminen toimii ja yrittää.
Anonyymi
53<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kuuluu prosessiin, edistyminen ei tapahdu lineaarisesti, vaan syklimäisesti. Tapahtuu etenemistä, on suvantokausia, tulee takapakkia ja taas etenemistä. Älä luovuta, ole sinnikäs.
Ei kyllä tämänkään päiväsen jälkeen ole minkäänlaista kiinnostusta jatkaa, kun lopputulos on aina huono olo ja armoton vitutus. Ei kukaan sellaista elämää jaksa kauaan.
Etenemistä mihin? Ja minlä takia, ei ole mitään minkä vuoksi edetä mihinkään.
Sinun itsesi vuoksi.
Miksi tehdä töitä sen eteen, että on jatkuvasti vain huonompi olla. Ei pysty ymmärtämään. Koska siltä se jatkuvasti vaikuttaa. Olen antanut tasan tarkaan kolme päivää aikaa ja jos ei mitään oleellista tapahtu parempaan niin palaan mielummin vaikka niihin päihteisiin takaisin.
Se on sitten jo ihan sama kun ei toisestakaan suunnasta löydy mitään sellaista miksi jatkaa.
Kolme päivää on liian vähän...paremminkin kolme kuukautta. Se vaan kestää, että aivokemiat tasaantuu. "It's a dirty walk in, it's a dirty walk back."
En kertonut kuinka paljon niitä on takana. Kuukauden mitään käyttämättä, ei ole mahdollista olon menevän vielä vain huonompaan. Eikä tosiaan voi olla kyse vieroitusoireista ja jos juominen oli kerran kaksi viittä kuutta olutta. Ei sellaisista määristä tule vieroitusoireita edes seuraavaksi päiväksi. Jokin on todella pahasti vialla, sen on pakko olla jollain tavalla ulkopuolista.
Ja sitten pitäisi olla iloinen kun kaikki olisi muuten hyvin, mutta ei, sellaista ei vain saa vaikka mitä tekee. Mitä järkeä siinä on, ei mitään.
Itseasiassa on se. Aivot on aika herkkä kapistus reagoimaan ja hidas toipumaan. Mutta eihän pelkkä päihteettömyys ketään minnekään onnen ylimmille kukkuloille nosta, elämässä nyt on kaikenlaisia paskoja aikoja kaikilla. Juju onkin siinä, miten sen hoitaa, millanen asenne on. Että jäätkö sinne suohon lillumaan ja annat periksi vai puretko hampaat yhteen ja teet päätöksen ettet nujerru. Nää on isoja juttuja ja kokonaisuudessa, prosessissa, menee aikaa.
Ja se päätös ja valinta sun on tehtävä itse, sitä ei voi kukaan sun puolesta tehdä. Siksi olisi tärkeää, että näkisit itsesi hyvän valinnan arvoisena, koska niin sä oot.
Tässä on viime vuosina hyvin huomannut, kun Suomessa ei vain kaikillle riitä töitä ja rappioiden on oltava osa väkisinkin osa yhteiskuntaa. Tekeehän he lopulta enemmän töypaikkoja esimerkiksi terveydenhuololle verrattuna siihen, mitä aiheuttavat. Nämä rappiot kyllä saavat olla rauhassa ja kukaan ei häiritse heitä, mutta odotappa vaan jos olet esimerkiksi perheellinen, ja ajattelet heillä muillakin menevän hyvin, että miksi sitä ei vähän juhlisi elämän aikana- niin jo on kaikki mahdolliset lääkärit, psykotetapeutit, sosiaaliviranomaiset tietävänsä millainen sinun pitää olla ja loputon kuntoutus vailla mitään päämäärää alkaa. Ihminen kärsii tietämättään ja lopputulos on yleensä pelkkä hauta omankäden kautta, ja laitakadun prinssi/ prinsessa edelleen jatkaan samaa harjoitetta nauttien ilmaista yheiskunnan tekemättä yhtään mitään. Veronkerääjä on poissa ja ottaja hymyilee pullo suussa nareskellen niitä idiootteja jotka luottivat muihin eivätkä lähteneet alunperin tiellä, jossa saa täysin rauhassa ilman yhtäkään joka puuttuisi heidän harjoittamiseen. Tälläinen on meidän maa.
Tämä on sellainen asia joka saa ihmisen raivon partaalle. Itselleni ainakin riitti, en ajatellut enää marista oloani, mutta en tee sen eteen enää yhtään mitään. Alan vain nostamaan sitä samaa ilmaista rahas ja naureskelen kadun kulmassa niille, jotka haluaisivat yrittää ja sitä heille ei kuitenkaan suoda. Laittaa oikeasti tämän maan touhu sellainen vihan päälle ettei tälläistä oikein tahdo mistään muualta saada.
Mmmm. Itseasiassa aihetta käsiteltiin julkisuudessa joskus ennen juhannusta ja Minnesota- hoitoloiden joku jehu päinvastoin kritisoi suomalaista päihdehoitojärjestelmää siitä, että se keskittyy nimenomaan näihin selkeästi syvällä oleviin ja työssäkäyvät alkoholisoituu vähän niinkuin salaa, niin kauan kuin kulissit pysyy pystyssä. Alkoholismi on etenevä sairaus ja siinä vaiheessa kun siellä työssäkäyvän alkkarin kotona on sossut ja poliisit, ollaan kanssa syvällä jo. Käy Päihdelinkin nettisivuilla, saat vertaistukea.
Alkoholi sitoutuu mm. samaan reseptoriin kuin bensot (mm. unilääkkeenä ja ahdistukseen). Olet luultavasti tissuttelulla itselääkinnyt ahdistusta. Bentsot tehoaa monella ahdistukseen, mutta myös moni joutuu ongelmiin riippuvuuden ja väärinkäytön kanssa. Jos olet taipuvainen riippuvuuteen, en suosittelisi kumpaakaan.
Niimpä, joillain ihmisillä voi olla GABA:n tuotannnossa jotain häikkää ja sitten sitä pitäisi jotenkin saada sen verran, että olisi rauhallista olla eikä jatkuvasti jossain ylirasitustilassa, se johtaa varmasti masennukseen, jos ei saa unta eikä mieli lepää ollenkaan. Silloin kun puhutaan aivojen tärkeimmästä rauhoittavasti aineesta ajatellaan lääketietäässä toisin, että hidastetaan 2-aminopentaanidihappo eli glutamaatin tuotantoa lääkkeillä. Aminovoihappo on kuitenkin ihmisen elämän hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää ja hoidoissa pitäisi keskittyä enemmän aminovoihapon tuottamisen ongelmiin. Yksikertaisinta on käyttää lääkkeitä lisäämällä sitä elimistöön bentsoilla, ja toisin kun kuvitellaan ei riippuvuustekijä johdu mistäkään muusta bentsoja kohtaan kuin siitä, että elimistö tarvitsee sitä toimiakseen normaalisti ja ihmisen olisi hyvä olla. Ei se mitään auta, että vedetään sen vastakkaisen toimintaa alas, yhtälailla siihenkin riippuvuus iskee, jos ihminen käy ylikierroksilla ja olo ei koskaan siten kuitenkaan parane, aivojen hyvinvoinnin tarkoitetun aineen eli aminovoihapon vähäisyydestä. Masennuslääkkeet eivät lisää tuotantoa ja ovat vain haitaksi aivojen normaalille toimminnalle.
Mutta tyhmyydellä ei näytä olevan rajaa, kun puhutaan mielenterveyden hoitamisista. Eli juuri neutoleptit ja ssri plus muut lääkkeet ovat vain kiihdytystä alentavia eikä niiden toiminta perusta millään tavalla olon parantamiseen. On erittäin tärkeää että ihmisen toimintakyky säilyy ja näillä mainitsemilla se ei säily, mutta aminovoihapon lisäämisellä se onnistuu. Eihän ihminen saa onnellinen ja toimintakykyinen olla, koska hyvään toimintakykyyn ja oloon voi jäädä riippuvaiseksi, kummallista!
Huono neuvo toi hampaiden yhteenpurenta, ne halkee siitä.
Siinä on se ero, että nää jotka on jo deekutasolla pystyy enää tuhoamaan vain ittensä. Perheellinen alkoholisti voi tuhota muidenkin elämän. Lasinen lapsuus voi haitata pitkälle aikuisuuteen, tehdä polusta paljon kivikkoisemman.
Ehkä yritit vääriä asioita, henkilöä jne. Jos jokin ei ole tarkoitettu, ei se etene.
En yritä henkilöitä, tai muutakaan. Koitan saada itselleni sellaisen olon minkä kanssa voisi elää. Mutta vaikka on juomatta ja käyttämättä mitään päihteitä olo sen kun huononee, mieli ja keho tuntuu olevan vain jonkun huonon aineen vaikutuksen alaisena, joka pilaa lähestulkoon kaiken mahdollisen. Ei mieli ja keho reagoi puhauteen tällä tavalla, se ei ole mitenkään mahdollista ja antaa sen kuvan ettei ole mitään järkeä jatkaa yrittää jotain mitä ei kuitenkaan tule koskaan.
Kuinka kauan oot ollut ilman? Sinnittele nyt vaan. Sen ajan kun käytit, tukahdutit myös tunteitasi ja kuormitit kehoasi. Ole lempeä itsellesi, myötätuntoinen, kärsivällinen. Tee asioita, pieniäkin joista tulee hyvä olo ja mieli.Jokainen tunti vie eteenpäin, kohti tavoitetta. Juo vettä, syö hyvin. Hengitä. Syvään.
Tarpeeksi kauan siihen että olo pitäisi olla loistava muuta onkin vain huonompi.
Eli fyysiset viekkarit on ohi? Jos, niin masentunut fiilis kuuluu kuvioon. Joskus helpottaa että pääsee pois omasta päästään siten,että auttaa muita.
Muista, että tunne on vaan tunne, et sinä itse eikä mitään pysyvää, ohimenevää kuin pilvi taivaalla. Kokeile meditaatiota? YouTubessa on paljon erilaisia ohjattuja meditaatioita. Ole kärsivällinen, olet tekemässä itsellesi hyvän, rakkaudellisen teon. Päivä vain ja hetki kerrallansa.
Aloitapa vaikka lenkkeily.
Kun koet ne adrenaliini- ja endorfiiniryöpsähdykset, ne vastaa parhaimmillaan täysin jotakin marin pössyttelyä, kokaviivan nokkaan vetämistä tai metamfetamiinipillereiden napsimista.
Mutta ja tämä on tärkeää: älä aloita liian rajusti. Ihan vaan pari sataa metriä kerrallaan hölkkäät ja kävelet välillä. Nosta matkaa viikon kuluttua 200 metrillä jne kunnes pääset 10 km, se riittää.
Siten kun olet siinä pisteessä eli noin vuoden kuluttua, saat jo nautintoa siitä ja pystyt juoksemaan koko matkan noin tuntiin.
Siinä tavoitetta, sillä se luo uskoa huomiseen!
Olen urheillut ja liikkunut aikoinaan paljon, en saanut siitä yhtään mitään. Se oli vain hetkeä muiden joukossa. Toiset tykkää toiset ei.
Eikä kroppani edes kestä enää minkäänlaista liikkumista. Joten sen olisi voinut muutenkin unohtaa, vaikka kiinnostaisikin.
Se vielä tarkennuksena, että jos et ole liikuntaa juurikaan harrastanut, hölkkää/kävele 1. viikolla se kilometri (200 hölkkää, 50 kävelyä jne), toisella puolitoista km ja kolmannella 2 km, kolmannella 2.5 jne.
Se vie 20-21 vk päästä sopivaan tasoon. Pidä yksi päivä viikossa lepopäivä.
Mihin tasoon? En ole mitään tarvetta olla hyvässä fyysisessä kunnossa, en saa siitä mitään. Liikunta ei kiinnosta pätkän vertaa enkä ajatellut alkaa tekemään mitään sellaista mistä en nauti yhtään.
Minkäänlainen pakkopulla ei vain kiinnosta. En elä sille. Sitten kun on mennyt katsomaan niitä jotka juovat joka päivä, he vain naureskelet ja nauttivat elämästä, todellakin nauttivat. Ja tosiaan näköjään kun yrittää parantaa elämäntapoja olo sen kun huononee. Viimeinen kerta kun teen itseni eteen yhtään mitään. Kaikki ollut täysin turhaa.
Voi se on eri asia seitsemänkymppisenä kävellä kauppaan omin jaloin kuin että makaa palvelutalossa vaipoissa käänbeltävänä. Siihen se liikunta vaikuttaa. Liikkuvuus pysyy liikkumalla. Jokaiselle löytyy joku mielekäs tapa liikkua ja siten ylläpitää liikkuvuutta.
Niin, nousuissa nautitaan, mutta lasku lankeaa...Tuo juoksuehdotus oli pohjimmiltaan sitä, että saisit niitä kehon omia hyvänmielenhormoneja buustaamaan sun fiilistä.
Älä luovuta. Puhu itsellesi kuin parhaalle ystävällesi, älä jää jumiin noihin keloihin missä nyt oot. Sun pitää vaan päättää, että nyt teen jonkun kivan jutun itselleni ja sitten kehut ja kiität itseäsi kun sait tehtyä.
Kyllä pahimmatkin laskutkin voittaa tämän tilan, siis tilan jonka olisi pitänyt olla aikoja sitten huomattavasti parempi.
Kun olet fyysisesti hyvässä kunnossa, mielesikin voi hyvin. Terve sielu terveessä ruumiissa! Täytyy olla motiivi pitää itsensä kunnossa ja mielensä virkeänä. Jos sitä ei ole, ei jaksa tehdä asioita itsensä ja hyvinvointinsa eteen.
Eikä liikkuminen tunnu pakkopullalta vaan siitä nauttii. Liikkumattomuus tekee huonon olon ja sitä ei halua.
Mitä olet valmis tavoittelemaan? Mihin olet valmis tekemän töitä? Aivot on ”rakennettu”, niin kun tavoittelet jotain (ei liian helppoa, ei liian haastavaa) ja teet sen eteen töitä, aivosi palkitsee sinut dopamiinilla. Käsittääkseni amfetamiini ja jotkut ADHD lääkkeet tekee saman (?) kemiallisesti. Jos et ole pitkään aikaan tavoitellut mitään, etkö ole pitkään aikaan tehnyt sen eteen töitä, voi olla että joudut hetken pinnistelemään ilman, että aivosi palkitsee sinut. Kun opit itse palkitsemaan itsesi, on sinulla parempi mahdollisuus tuntea mielihyvää ja olla onnellinen.
Jos sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jota voit halata tai tuntea henkistä läheisyyttä, hyödynnä myös sitä. Halaus vapauttaa oksitosiinia. Jos ketään ei ole, voisitko etsiä ystävää seuranhakupalvelusta, jonka kanssa voisit jutella ja myöhemmin tapailla ja vaikka halatakin. Aivan varmasti et ole ainoa, joka on vailla korvia ja lämpöä. Kaksi samassa tilanteessa olevaa voisi hyvinkin auttaa toisiaan. Ole avoin tilanteestasi ystävää etsiessä! Saat ehkä vähemmän yhteydenottoja, mutta ne luultavasti osuu tarpeeseesi paremmin ja pettymyksiä tulee vähemmän. Ei kannata ladata liikaa uuteen ystävyyteen muutenkaan, aika näyttää auttaako toisianne hetken vai tuleeko teistä lopun elämän ystäviä. Kummastakin on iloa
Hyvä. Älä yritä kun et omaa siihen minkäänlaista kapasiteettia.
Hippasen väärä käsitys. Lopettamalla juomisen/päihteet olo ei ole loistava, vaan siitä lähtee mahdollisuus alkaa käsitellä niitä sisäisiä ahdistuksia, jotka ovat päihteiden käytön taustalla.
" Sitten kun on mennyt katsomaan niitä jotka juovat joka päivä, he vain naureskelet ja nauttivat elämästä, todellakin nauttivat. "
Juopot naureskelee, ja nauttii... joo viinan voimalla. Säälittävää.
Miksi ylipäänsä menet juoppoja tapaamaan? Se on huonointa mitä voi tehdä jos haluaa kuiville.
voisit aloittaa pienin askelin. ensiksi ruokavalio vähän parempaan kuntoon ja siitä eteenpäin vielä parempaan kuntoon.
voisit myös ihan hyvin rukoilla jumalalta lisää terveyttä ja jaksamista, rukoilla voi mitä tahansa.
se kannattaa muistaa, ja pian jaksat ihan hyvin taas.
voit luottaa siihen.
Luuletko luoton olevan enää kohdallaan, kun on jo kaiken kaikkiaan 3,5 vuotta luottanut johonkin parempaan eikä sellaista koskaan ole tullut vastaan, ei edes pienintäkään merkkiä siitä. Olin tuossa välissä vuoden käyttämättä huumeita enkä huomannut minkäänlaista muutosta parempaan, päinvastoin kaikki mene vain huonompaan. Miksi sitä enää uskoisi siihen, että jokin olisi paremmin. Jos vuosi tai 3,5 vuotta ei ole pian, niin mikä sitten on? Puhutaan kuitenkin aikajaksolla todella pitkästä ajasta ja jollei mikään asia muutu parempaan on jossain muualla vika kuin henkilössä itsessään. Jumalaan en usko, jos sellainen olisi olemassa olisi se tehnyt jotain järkevää asioiden eteen. Näin itseasiassa juuri yhden puolitutun kauppareissulla, tiesin hänen taustan ja mitä hän puuhailee. Jatkuvaa huumeiden käyttöä ja elämä näytti rullaavan paremmin kuin koskaan, hän oli iloinen, laihtunut ja vielä kertoi useista elämän suunnitelmistaan. Kerroin omani, en käytä mitään ja oloni on täysin paska vailla yhtäkään ideaa tulevaisuudesta, tai edes tämän hetkisestä, koska olo on täysin paska verrattuna siihen aikaa, kun käytin jatkuvasti päihteitä. Joka viikko törmään tähän samaan asiaan, tapaan päihdepiirien entisiä tuttuja ja totean elämäni olevan moninkertaisesti surkeampaa, mitä heillä. On se vaan todella kumma juttu. Mitäkö ihminen voi muuta enää ajatella, kun alkaa tass katsomaan siihen suuntaan missä itsellä ja kaikilla muillakin on asiat hyvin.
Sä et ole löytänyt muuta tilalle. Sun täytyy innostua jostain, sytyttää sun kipinä.
Ehkä, se vain kun taivaallista olotilaa ei oikein pysty millään korvaamaan. Ainoa mistä sellaisen saa on huumeet ja mitään vastaavaa ei ole olemassa. Vertailuna se adrenaliini on ehkä 1/100 siitä hekumaniasta ja hyvä ruoka, tai jopa rakkaus eivät yllä lähellekkään sellaisiin mittasuhteisiin, niitä ei voi edes verrata keskenään. Joten ei ole mitään, mitä voisi olla tilalla.
Olen kuitenkin päättänyt käyttäväni huumeita koko lopun ikäni ja jos ei tässä maassa ole mahdollista, niin sitten jossain toisaalla.
Sulla on varmaan ns.kaksoisdiagnoosi. Eli sekä masennus että päihderiippuvuus. Niinkuin joku tossa kommentoi, päihteiden käyttö on usein itselääkintää. Tokihan jotkut vaan tosiaan niihin tiloihin, mutta se kuherruskuukausi ei kauaa kestä.
Mutta voihan sulla olla masennus.
Sulla on oikeus tehdä se valinta.
Tietenkin on. Arvaatko kuika kauan tätä asiaa olen pohtinut ja puntaroinut elämäntyylejä keskenään, kauan ja aina päädyn samaan lopputulokseen. Vain koska päihteettömästä elämästä en saa yhtään mitään, se voi olla juurikin se joka masentaa- kun silloin elämä on tyhjää eikä mistään saa mitään oikeaa iloa. Siinä ei vain ole yhtäkään asiaa miksi sellaista haluaisi elää.
Kumpaa elämää oot enemmän elänyt?
Selittelet, ihannoit huumeiden käyttöä, elämä rullaa mielestäsi vain niiden voimalla. Ja kuvittelet pääseväsi niistä irti. Tässä on "hienoinen" ristiriita.
Annan ohjeen. Sekoita pääsi kunnolla. Dokaa, käytä suonensisäisiä (kaikenlainen sekakäyttö on nyt trendikästä). Katso paljonko kestät. Makaa jonkun ihanan päihdefrendin huumekämpän nurkassa, vaikeroi ja hekota tyhjää, näe mahtavia värejä, muuta upeaa. Koe "hyvyys". Sitten kun olet sairaalakunnossa, ehkä piankin, sääset ehkä psykoosiin, voit aloittaa kunnolla elämän ilman päihteitä. Tai kuolla. Se on ajan kysymys.
Enemmän olen elänyt päihteetöntä, ja se on aina ollut hunoa elämää ilman mitään nautintoa mistään. Siinä ei vain ole mitään, ei koskaan iloa eikä onnellisuutta.
"Olen kuitenkin päättänyt käyttäväni huumeita koko lopun ikäni "
Huono valinta. Tee mieluummin jossain muussa maassa kuin Suomessa. Vaikka Espanjassa.
Tai Portagalissa, jossa kaikki huumeet on dekriminalisoitu ja siellä on myös maailman pienimmät kuolleisuus ja hoitoluvut huumeita kohtaan. Kummallista
Tekeminen on pääasia. Se että tahtoo tehdä ja on sisäinen halu siihen. Muutos on mahdollinen ainoastaan tekemällä ja valitsemalla asioita, jotka johtavat siihen. "Turha yrittää mitään" kuulostaa vahvasti luovuttamiselta.
"Mutta viisaus on siinä että ymmärtää
Ketä seurata pitkään milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi
Itseesi matkustaa"
elämässä on montakin asiaa minkä vuoksi kannattaa elää, sinun täytyy vain löytää elämässä se merkitys, mihin kannattaa uskoa.
joku harrastus, toisten auttaminen, uskon että jossain on ihmisiä jotka välittävät sinusta ja haluavat sinulle hyvää, joku järjestö joka auttaa, tai lähipiiri yms.
ensiksi voisit vaikka löytää harrastuksen, vaikka lukeminen, yms. pian huomaat saat mielenkiintoa vaikka lukemiseen ja siitä tietoa miten edetä tämän asian tiimoilta.
enkä jaksa ihan rehellisesti uskoa että kovinkaan monella ihmisellä menee niin hyvin, kaikilla on omat vaikeutensa.
olen itse mielenterveyspotilas ja vaikka minulla on vaikeuksia, jotenkin tuntuu että suurin osa korostaa omia hyviä piirteitään näissä piireissä liikaakin, minulla menee kohtuullisesti, mutta tarkoitan sitä että suurin osa ihmisistä korostaa itseään todella paljon, nostaa itsensä suuremmalle jalustalle jos huomaa että jollain menee paljon huonommin, se on tyypillistä ihmisille.
uskon että sinulla menee ihan hyvin, mutta aina voi mennä paremmin, se kannattaa aina muistaa.
joten kehoitan sinua lukemaan ja etsimään tietoa, miten edetä oman terveytesi ja mielenterveystesi kannalta, eikä se vaadi kirjaa, vaan ihan netti on siihen hyvä. 🙂