Jeesus Nasaretilainen on kristinuskon keskushenkilö ja kristittyjen tunnustama maailman Vapahtaja. Hän syntyi Palestiinassa, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Betlehemissä Herodes Suuren hallituskautena. Tutkimus on ajoittanut tapahtuman vuosiin 7–4 eKr. Jeesuksen syntymä on 500-luvulla alkaneen kristillisen ajanlaskun lähtökohta. Sitä ennen pakanallinen ajanlasku laskettiin Rooman perustamisesta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa, jota kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan, joista tuli kirkon apostoleja pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen lähelle. Jeesus teki myös tunnustekoja ja ihmeitä ja selvitteli julkisesti välejään fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilanteen äärimmilleen. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki roomalainen maaherra Pontius Pilatus.
Jeesuksen elämä huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi uskoville pelastuksen, kun Kristuksen nimeen kastetut liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan Poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kirkon ekumeenisissa, vanhakirkollisissa uskontunnustuksissa kolminaisuusopiksi, jossa Poika on toinen kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta, löytyy tietoa Jeesuksesta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa, jota kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan, joista tuli kirkon apostoleja pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen lähelle. Jeesus teki myös tunnustekoja ja ihmeitä ja selvitteli julkisesti välejään fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilanteen äärimmilleen. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki roomalainen maaherra Pontius Pilatus.
Jeesuksen elämä huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi uskoville pelastuksen, kun Kristuksen nimeen kastetut liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan Poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kirkon ekumeenisissa, vanhakirkollisissa uskontunnustuksissa kolminaisuusopiksi, jossa Poika on toinen kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta, löytyy tietoa Jeesuksesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tacitukselta tosiaan löytyy maininta. Yhdessä ainoassa kohtaa ja lyhyesti Rooman palon jälkiselvittelyjen yhteydessä.
Lainataan se nyt tähän kokonaisuudessaan, tosin suomenkielellä, kun alkukielellä olevaa tekstiä minulla ei ole...
"Nero teki syntypukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi, mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä."
Lainaus loppu!
Tämän jälkeen käydään läpi kidutuksia ja sitä että syyte ei niinkään ollut palosta kuin kristittyjen vihasta ihmiskuntaa vastaan.
(Sivumennen sanoen, osaksi kristityt saivat syyttää itseään syntipukiksi joutumisestaan. Kansa ei oikein tykännyt siitä, kun nämä juhlivat ja riemuitsivat Rooman palaessa ja julistivat lopun alkaneen. Syyte Rooman polttamisesta oli toki silti väärä, lähinnä kai syyte lähimmäisten hädän huomiotta jättämisestä olisi ollut paikallaan, mutta eihän kristitty sellaiseen voi sortua? Nerokaan tuskin Roomaa poltti, se kaupunkihan paloi jatkuvasti, ja tuo oli vain yksi palo muiden joukossa. Toki normaalia laajempi ja pahempi.)