Netflxille on tullut uutena, jonkinlainen puolidokumentti, brittinäytteljä Hellen Mirrenin lukiessa Anne Frankin päiväkirjaa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank
Itselleni tuo kirja tuli tutuksi varsin nuorena, päälle 10-vuotiaana. Sen kautta siirryin lastenkirjoista nk. aikuisten ja historian karmivaan maailmaan.
Meille, sodan jälkeen ja hiukan myöhemminkin syntyneille, tuli viime maailmansota, vanhempien ja evakkojen ja näiden lasten kertomina varsin tutuksi, kuin olisimme itse sen eläneet. Itselleni mennyt sota oli ensimmäisiä asioita, joita maailmanmenosta yleensäkin kuulin kerrottavan. Pommitukset. Mikä on pommi? Joku iso, painava kuula, joka tiputetaan lentokoneesta? Mitkä natsit ja mitkä ryssät? Asuuko ne tuolla jossain mäellä olevien kerrostalojen takana? Mitä on kuolema?
Myöhemmin, myös maailmaa matkatessa, tulivat juutalaisten että liittoutuneiden asiat hyvinkin tutuiksi. Olen käynyt sekä Stutthofin että Auschwitzin keskitysleireillä, nähnyt Birkenaun aidan takaa, vieraillut juutalaisten holokausti-museoissa.
Olen kuullut näistä sodista, lukenut kirjoja, nähnyt elokuvia tästä aiheesta, niin, etten enää jaksaisi.
Mutta yksi asia kannattaa muistaa: pahuus ei ole yksipuolista, vain jonkin, yhden ryhmän tekoa, vaikka näin tämänkin päivän uutisoinneissa haluttaisiin korostaa. Myös monet muut ryhmittyvät ovat tehneet ja tekevät hirmutekoja, ja juuri tänäkin päivänä.
Pahuus lähtee toisiinsa ryhmäksi liittyneistä ja liittyvistä yksilöistä. Kukin yksilö meistä päättää, keiden kanssa liittyy ryhmäksi. Minkä puolesta olemme ja elämme ja mitä vastaan.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank
Itselleni tuo kirja tuli tutuksi varsin nuorena, päälle 10-vuotiaana. Sen kautta siirryin lastenkirjoista nk. aikuisten ja historian karmivaan maailmaan.
Meille, sodan jälkeen ja hiukan myöhemminkin syntyneille, tuli viime maailmansota, vanhempien ja evakkojen ja näiden lasten kertomina varsin tutuksi, kuin olisimme itse sen eläneet. Itselleni mennyt sota oli ensimmäisiä asioita, joita maailmanmenosta yleensäkin kuulin kerrottavan. Pommitukset. Mikä on pommi? Joku iso, painava kuula, joka tiputetaan lentokoneesta? Mitkä natsit ja mitkä ryssät? Asuuko ne tuolla jossain mäellä olevien kerrostalojen takana? Mitä on kuolema?
Myöhemmin, myös maailmaa matkatessa, tulivat juutalaisten että liittoutuneiden asiat hyvinkin tutuiksi. Olen käynyt sekä Stutthofin että Auschwitzin keskitysleireillä, nähnyt Birkenaun aidan takaa, vieraillut juutalaisten holokausti-museoissa.
Olen kuullut näistä sodista, lukenut kirjoja, nähnyt elokuvia tästä aiheesta, niin, etten enää jaksaisi.
Mutta yksi asia kannattaa muistaa: pahuus ei ole yksipuolista, vain jonkin, yhden ryhmän tekoa, vaikka näin tämänkin päivän uutisoinneissa haluttaisiin korostaa. Myös monet muut ryhmittyvät ovat tehneet ja tekevät hirmutekoja, ja juuri tänäkin päivänä.
Pahuus lähtee toisiinsa ryhmäksi liittyneistä ja liittyvistä yksilöistä. Kukin yksilö meistä päättää, keiden kanssa liittyy ryhmäksi. Minkä puolesta olemme ja elämme ja mitä vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on edelleen hyllyssäni tuo kirja "Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja". Onko täällä muita, jotka olisivat sen lukeneet?
Anne Frankin tarinasta on tehty monenlaista dokumenttia. On arvuuteltu ketkä / kuka ilmiantoi nuo, erään amsterdamilaisen työpaikan vintille piiloutuneet, kaksi hollaninjuutalaista perhettä.
Ainakin sen teorian olen jo kauan sitten lukenut, että joku firman työntekijöistä olisi mahd. kuullut jonkin varomattoman äänen vintiltä (lattialle pudonneen esineen?), tuli yöllä kuulostelemaan, sai varmuuden juutalaisten piilopaikasta ja antoi ilmi.
Kuvitelkaa tuota ilmiantajaa. Ja muita vastaavia. Tekopyhiä. Sisu riitti rikokseen, koska tuolloisen, saksalaisten Hollannin miehityksen jälkeisen yhteiskunnan ilmapiiri oli se, mikä oli. Saattoi harjoittaa omaa pahuuttaan, muiden samanlajin ihmisten pahuuden seassa, olettaen olevansa turvassa tuomiolta, kuin nuppineula neulatyynyssä.
Yhteiskunnassa, ehkä. Mutta Jumala näki ja näkee joka nuppineulan, joka murhan / rikoksen, vaikkakin tekijän omissa luuloissa, muka kätkettynä muiden rikosten sekaan.
Näin on tänäkin päivänä. Tänään yhteiskunnan villitsijät ovat toiset, kuin 80 vuotta sitten. Mutta jälleen samat, kuin esim. n. päälle 100 vuotta sitten...
Anne Frank ja hänen tragediansa ei edusta hellareiden keksimää valhemessiaanisuutta, vaan edustaa aitoa juutalaisuutta, eikä hellarit saa asiasta sanaa suustaan.