Itseanalyysia ikiateistista, muista en sano mitään, kun en muita palstan ateisteja tunne

Kysymykset kopsasit joltain anonyymilta nobodyltä, joka huuteli näitä kysymyksiä.

1) Miksi ateisti haluaa keskustella luterilaisuus-palstalla?

- Minulle aloitusten teko ja kommentointi on omien ajatusten läpikäymistä ja niiden kirjalliseen muotoon vääntämistä. Vastatessaan joutuu miettimään sekä itse kysymystä, omaa vastaustaan, että omia motiivejaan, monen muun asian lisäksi.
Joskus käy niin, että vastaamisen sijaan teenkin asiasta oman aloituksen, kuten nyt kävi.

2) Mitä tavoitteita hänellä [eli ateistilla tänne kirjoittamisessaan ] on?

-Moni kirjailija on motivoitunut uransa alussa kuvittelemalla voivansa vaikuttaa, mutta rauhoittuvat iän myötä ja kirjoittavat kirjoittamisen ilosta ja siitä ilosta, että joku jossakin sen tekstin ehkä lukee. Vaikka se ei juuri mihinkään vaikutakaan.
Itse ajattelen näin. Olen siis ottanut oppia kirjailijoista, turha tehdä perässä samoja virheitä.

3) Millainen on hänen [ateistin] persoonansa ja millaisia luonteenpiirteitä hänellä on kaiken sen sanomansa takana?

-Ennakkoluuloton, en muuten olisi päätynyt onnelliseen avioliittoon YEC-uskovan rakkaan vaimoni kanssa.
Luonteenpiirteikseni voisin mainita, että olen riippumaton. Enkä väitä että riippumattomuus olisi hyvä tai toivottava ominaisuus.

Ateisti olen ollut aina, vaikka nyt määrittelenkin itseni skeptiseksi rationalistiksi.
Mitään sanomaa en julista, kerron vain mielipiteeni hyvin tiedostaen, ettei mikään muuttuisi, vaikka en niitä kertoisikaan.

4) Valehteleeko hän?

-Itse ne edes kykene valehtelemaan valkoisia valheita, en suurentelemaan, vähättelemään tms. vaikka joskus sille olisi ollut käyttöä.
Mutta kun ei niin ei, valehtelemisen taidot minusta poistuivat jo kansakouluaikana.

5) Mikä on ateistin tosiasiallinen suhtautuminen totuuteen?

- jos totuudella tarkoitetaan suhtautumistani eri lahkojen uskonnollisiin tavoitteisiin, sisäisiin sääntöihin, sen viestimään moraaliin, erotettujen kohteluun jne jne jne. niin suhtautumiseni riippuu vahvasti tuon lahkon/kirkon/suunnan sisällöstä. Miten se suhtautuu omiinsa ja muihin.
Enkä sano että potut pottuina, mutta pikkusen se sinne päin tahtoo mennä.

On ihan eri asia, miten suhtaudun tuon liikkeen rivikannattajiin, se taas riippuu pääosin siitä, miten he suhtautuvat muihin ihmisiin.
Rivikannattajat voittaa usein liikkeensä arvot ja arvostukseni mennen tullen.


6) Millainen arvojärjestelmä palstan ateisteilla on? ¨

-Kunnioitukseni toista ihmistä kohtaan perustuu pääosin sille, miten hän itse kohtelee muita. Ei ole oleellista, miten hän suhtautuu minuun. (Syystä että jos välillämme on lämmintä/kipinöivää viestintää, niin se vääristäisi arviotani. Plus että jokainen ryhmän jäsen on erilainen.)
Uskonto, politiikka, seksuaalinen suuntautuminen, ihonväri, älykkyysosamäärä tms. asiat eivät juurikaan vaikuta.

7) Haluaako kukaan muualla elämässä olla tekemisissä tämän palstan ateistien kanssa?

-ainakin vaimoni ja lapseni haluavat ole kanssani tekemisissä.

Mielestäni ihmisten kaveruus, ystävyys ym. tuttavuussuhteet ovat aika hennolla pohjalla. Se sijaan upeita eli luottamuksellisia, vuosien tai vuosikymmenten pituisia aitoja ystävyyssuhteita niistä lie joku prosentti pari, jos aina edes sitä.

Toki moni on hyvin monen ihmisen kanssa tekemisissä, mutta hymy ei tarkoita ystävyyttä ja se ystävyyden arvo mitataan vasta kriisissä. Eli kun esim. saat potkut, otat avioeron, sairastut tai lähdet lahkosta. Jos ystävyytenne kestää sen, se kestää mitä tahansa.

Joku filosofi lausui jotenkin näin: "arvokkainta mitä voit elämässäsi saada on ystävä".

Hyvää Kesää kaikille tv qwertyilija