Jeesus kertoi vertauksen palvelijasta joka oli velkaa valtavan summan, eikä kyennyt sitä maksamaan.
Hän sai anteeksi velkansa.
Kuitenkin hän oli valmis kuristamaan kanssapalvelijaansa tämän pienen velan tähden.
Koska olen armosta saanut syntini anteeksi, en voi olla kova ja tuomitseva edes vihamiestäni kohtaan, saatikka sitten että uhkaisin heitä ikuisesti palavalla helvetillä, elleivät ole kanssani samaa mieltä.
Tiedän että Jumala on hyvä minua kohtaan, kun on armahtanut kurjan syntisen. Siksi uskon että Hän on yhtä hyvä myös muita kohtaan, myös niitä kohtaan jotka eivät edes hyväksy Häntä Isäkseen.
En voi edes kuvitella että Hän olisi erilainen toisia kohtaan ja hyvä ainoastaan minua kohtaan.
Siksi uskon että Hän rakastaa kaikkia, ja se tuottaa Hänelle suurta surua, jos joku ei halua ottaa Häntä elämäänsä.
Ihmettelen, miksi niin monta kristityn nimeä kantavaa haluaa vihamiestensä kärsivän loputtomiin? Ovatko he saman Jumalan lapsia, vai eivätkö he tiedä minkä hengen vallassa he ovat, niinkuin eivät opetuslapsetkaan kun halusivat tulen lankeavan taivaasta vihaamansa kylän ylle.
Jos on epäselviä ja tulkinnallisia tekstejä, eikö pitäisi valita se tulkinta, mikä parhaiten vastaa Jumalan luonnetta?
Miksi valitaan pakonomaisesti sellainen tulkinta, jossa Jumala tehdään paholaistakin julmemmaksi sadistiksi? Siksikö että se vastaa omia toiveita?
Mitähän Jumala ajattelee tällaisesta toisen kurkkuun tarrautumisesta vähäisenkin mielipide-eron tähden? Tuleekohan omat velat uudelleen maksettaviksi vankilan työmaalla?
Hän sai anteeksi velkansa.
Kuitenkin hän oli valmis kuristamaan kanssapalvelijaansa tämän pienen velan tähden.
Koska olen armosta saanut syntini anteeksi, en voi olla kova ja tuomitseva edes vihamiestäni kohtaan, saatikka sitten että uhkaisin heitä ikuisesti palavalla helvetillä, elleivät ole kanssani samaa mieltä.
Tiedän että Jumala on hyvä minua kohtaan, kun on armahtanut kurjan syntisen. Siksi uskon että Hän on yhtä hyvä myös muita kohtaan, myös niitä kohtaan jotka eivät edes hyväksy Häntä Isäkseen.
En voi edes kuvitella että Hän olisi erilainen toisia kohtaan ja hyvä ainoastaan minua kohtaan.
Siksi uskon että Hän rakastaa kaikkia, ja se tuottaa Hänelle suurta surua, jos joku ei halua ottaa Häntä elämäänsä.
Ihmettelen, miksi niin monta kristityn nimeä kantavaa haluaa vihamiestensä kärsivän loputtomiin? Ovatko he saman Jumalan lapsia, vai eivätkö he tiedä minkä hengen vallassa he ovat, niinkuin eivät opetuslapsetkaan kun halusivat tulen lankeavan taivaasta vihaamansa kylän ylle.
Jos on epäselviä ja tulkinnallisia tekstejä, eikö pitäisi valita se tulkinta, mikä parhaiten vastaa Jumalan luonnetta?
Miksi valitaan pakonomaisesti sellainen tulkinta, jossa Jumala tehdään paholaistakin julmemmaksi sadistiksi? Siksikö että se vastaa omia toiveita?
Mitähän Jumala ajattelee tällaisesta toisen kurkkuun tarrautumisesta vähäisenkin mielipide-eron tähden? Tuleekohan omat velat uudelleen maksettaviksi vankilan työmaalla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koska Jumala on muuttumaton, ja Hän on rakkaus, silloin tulkintojen tulee olla sen tosiasian kanssa sopusoinnussa.
Myös rakastava isä vihastuu lapsilleen jos nämä tekevät pahaa, koska hän rakastaa lapsiaan. Ellei hän rakastaisi, hän ei myöskään välittäisi siitä mitä lapset tekee.
Hän tuntee tuskaa, jos joutuu jollakin lailla rankaisemaan lapsiaan, mutta hän tekee sen jotta lapsista tulisi rehellisiä kunnon kansalaisia.
Vasta kun kaikki toivo on mennyt, isäkin saattaa antaa lasten mennä kohti omaa tuhoaan, vaikka se lisääkin hänen suruaan.
Ne joiden elämä on mennyt pieleen, ovat usein kodeista, missä vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä.
Samalla lailla Jumalakin antaa jumalattomien elää jonkun aikaa miten haluavat, elleivät halua pelastusta.
Lopulta kuitenkin kukin saa niittää mitä ovat kylväneet! Pahuudesta tulee loppu!
Jeesus kertoi kyllä tarkoituksella vertauksen pahoista palvelijoista, jotka Herransa viipyessä ryhtyivät ruoskimaan kanssapalvelijoita. Sitä on tapahtunut kaikkina aikoina ja tapahtuu tänäkin päivänä.
Uskovaisen tehtävä ei ole astua Jumalan saappaisiin tuomitsemaan eri tavoin ajattelevia uskovaisia. Armosta pelastetulla pitäisi olla aina ripaus nöyryyttä - myös silloin kun hän uskoo olevansa oikeassa. Toki sen saa kertoa mitä on itse oppinut. Mutta muilta ei pidä vaatia samaa, sillä Jumala kasvattaa jokaista omaan tahtiinsa. Me kuljemme kuitenkin samaa tietä - mihin saakka olemme sillä ehtineetkin.
Room. 14: 4-6
"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen."
Meidän armosta pelastuneiden tulee muistaa se suhteessamme muihin uskoviin.
Paavali sanoo, että vahvojen tulee hoivata heikkouskoista.
"Paavali sanoo, että vahvojen tulee hoivata heikkouskoista."
Mutta vain jos "heikkouskoinen" itse sitä haluaa.:) Kukaan ei ole jatkuvasti vahva, jokaisen elämässä on myös heikkoja hetkiä.