BRITANNIA aloitti tiistaina uuden, brexitin jälkeisen ulkopolitiikkansa muotoilun säihkyvästi: hallitus asetti pakotteet kymmenille ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneille konnille eri puolilla maailmaa. Pakotelistalle päätyi muun muassa 20 saudia ja 25 venäläistä.
Monet venäläiset päätyivät Britannian pakotelistalle, koska he ovat sotkeutuneet venäläisasianajaja Sergei Magnitskin kuolemaan. Verohuijauksen paljastanut Magnitski kuoli tutkintavankeudessa 2009. Vastatoimilla uhanneita venäläisiä ärsytti erityisesti tutkintakomitean vaikutusvaltaisen johtajan Aleksandr Bastrykinin joutuminen Britannian mustalle listalle.
Britannian ulkoministeri Dominic Raab julisti, että pääministeri Boris Johnsonin hallitus estää ”veren tahraaman rahan” pesemisen Lontoon finanssikeskuksessa. Eli että menetyksistä viis, ihmisoikeudet ensin.
Aivan näin korkeaotsaisesti asiat eivät menneet. Sanomalehti The New York Times uutisoi tiistaina, että pakotelistojensa julkistamisen varjossa Britannia lopetti Jemenin sodan vuoksi asetetun aseiden vientikiellon Saudi-Arabiaan.
Vastaus kysymykseen ”ovatko ihmisoikeudet kauppatavaraa” on siis ”kyllä ovat”. Kylmän sodan ajat eläneet suomalaiset tuskin yllättyvät.
MERKITTÄVINTÄ Britannian pakotejulkistuksessa eivät olekaan itse pakotteet vaan pesäero siihen maailmaan, jonka Britannia nyt jättää taakseen. Siis Euroopan unioniin, suureen rauhanprojektiin ja eurooppalaisten arvojen linnakkeeseen.
Onhan EU:llakin pakotteita, jopa Kiinaa vastaan. Tosin ei ketään kiinalaista vastaan mutta asevientikielto kuitenkin, joka asetettiin Tiananmenin verilöylyn vuoksi joskus kauan kauan sitten. Niin ja Venäjää vastaan. Ne on kaikki asetettu joko Krimin miehityksen tai Itä-Ukrainan sodan vuoksi.
Ja ovat ihmisoikeudetkin esillä EU:n pakoteperusteissa, muun muassa Burundille ja Kongolle asetetuissa pakotteissa. Ja sitä paitsi mahtavatko nuo pakotteet ylipäätään tehota mihinkään. Tai siis toisaalta, EU:n lyhyt ja nuiva pakotteiden luettelo osoittaa, ettei unioni sentään kyseenalaista pakotteita.
Sitä paitsi EU on jo ryhtynyt toimeen kohottaakseen ihmisoikeusprofiiliaan. Verkkolehti Politico kertoi jo viime syksynä, että unioni suunnittelee ”Magnitski-tyylisiä ihmisoikeuspakotteita”. EU:n korkea edustaja Josep Borrell korosti tuolloin, että ihmisoikeudet ovat ”eurooppalaisten selvä prioriteetti”.
”Valmistelevaan dokumentointiin” ryhdyttiin ripeästi. Samalla EU-elimet aloittivat kiistelyn siitä, voiko uutta direktiivikokoelmaa kutsua ”Magnitski-laiksi” vai ei – mieluummin ei, jotta venäläiset eivät turhaan pahastu.
Monet venäläiset päätyivät Britannian pakotelistalle, koska he ovat sotkeutuneet venäläisasianajaja Sergei Magnitskin kuolemaan. Verohuijauksen paljastanut Magnitski kuoli tutkintavankeudessa 2009. Vastatoimilla uhanneita venäläisiä ärsytti erityisesti tutkintakomitean vaikutusvaltaisen johtajan Aleksandr Bastrykinin joutuminen Britannian mustalle listalle.
Britannian ulkoministeri Dominic Raab julisti, että pääministeri Boris Johnsonin hallitus estää ”veren tahraaman rahan” pesemisen Lontoon finanssikeskuksessa. Eli että menetyksistä viis, ihmisoikeudet ensin.
Aivan näin korkeaotsaisesti asiat eivät menneet. Sanomalehti The New York Times uutisoi tiistaina, että pakotelistojensa julkistamisen varjossa Britannia lopetti Jemenin sodan vuoksi asetetun aseiden vientikiellon Saudi-Arabiaan.
Vastaus kysymykseen ”ovatko ihmisoikeudet kauppatavaraa” on siis ”kyllä ovat”. Kylmän sodan ajat eläneet suomalaiset tuskin yllättyvät.
MERKITTÄVINTÄ Britannian pakotejulkistuksessa eivät olekaan itse pakotteet vaan pesäero siihen maailmaan, jonka Britannia nyt jättää taakseen. Siis Euroopan unioniin, suureen rauhanprojektiin ja eurooppalaisten arvojen linnakkeeseen.
Onhan EU:llakin pakotteita, jopa Kiinaa vastaan. Tosin ei ketään kiinalaista vastaan mutta asevientikielto kuitenkin, joka asetettiin Tiananmenin verilöylyn vuoksi joskus kauan kauan sitten. Niin ja Venäjää vastaan. Ne on kaikki asetettu joko Krimin miehityksen tai Itä-Ukrainan sodan vuoksi.
Ja ovat ihmisoikeudetkin esillä EU:n pakoteperusteissa, muun muassa Burundille ja Kongolle asetetuissa pakotteissa. Ja sitä paitsi mahtavatko nuo pakotteet ylipäätään tehota mihinkään. Tai siis toisaalta, EU:n lyhyt ja nuiva pakotteiden luettelo osoittaa, ettei unioni sentään kyseenalaista pakotteita.
Sitä paitsi EU on jo ryhtynyt toimeen kohottaakseen ihmisoikeusprofiiliaan. Verkkolehti Politico kertoi jo viime syksynä, että unioni suunnittelee ”Magnitski-tyylisiä ihmisoikeuspakotteita”. EU:n korkea edustaja Josep Borrell korosti tuolloin, että ihmisoikeudet ovat ”eurooppalaisten selvä prioriteetti”.
”Valmistelevaan dokumentointiin” ryhdyttiin ripeästi. Samalla EU-elimet aloittivat kiistelyn siitä, voiko uutta direktiivikokoelmaa kutsua ”Magnitski-laiksi” vai ei – mieluummin ei, jotta venäläiset eivät turhaan pahastu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jostakin pitää tietenkin aloittaa.
Joku voisi pitää tärkeänä pohjustuksena kauppasopimusta EU:n kanssa ja sen pohjalta rakentuvaa ulkopoliittistakin yhteisymmärrystä.
Tosin Britannia piti EU:n jäsenenäkin omaa ulkopoliittista peliään. Brexitin jälkeen tietenkin unelmoidaan paluusta imperiumin aikaiseen ulkopolitiikkaan.