Kysymys: Mitä Raamattu opettaa kateudesta?
Vastaus: Kateus merkitsee sitä, että haluamme itsellemme jotakin, joka on jollakin toisella ja joka puuttuu meiltä. Tämä on syntiä, eikä se ole tyypillistä kristitylle. Se osoittaa henkilön olevan halujensa orja (1. Kor. 3:3). Gal. 5:26 kuuluu, "Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme."
Raamattu opettaa meitä rakastamaan täydellisesti niin kuin Jumala rakastaa meitä. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa" (1. Kor. 13:4-5). Mitä enemmän me keskitymme itseemme ja haluihimme, sen vähemmän pystymme keskittymään Jumalaan. Kun kovetamme sydämemme totuudelle, emme voi kääntyä Jeesuksen puoleen parantuaksemme (Matt. 13:15). Kun annamme Pyhän Hengen johdattaa meitä, hän tuottaa meissä pelastuksen hedelmiä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23).
Kateellisuus osoittaa sen, että emme ole tyytyväisiä siihen, mitä Jumala on meille antanut. Raamattu kehottaa meitä tyytymään siihen, mitä meillä on, sillä Jumala ei koskaan hylkää tai jätä meitä (Hepr. 13:5). Me pystymme kamppailemaan kateuden syntiä vastaan olemalla enemmän Jeesuksen ja vähemmän itsemme kaltaisia. Opimme tuntemaan hänet paremmin Raamattua opiskelemalla ja olemalla muiden, kypsien kristittyjen seurassa. Kun opimme palvelemaan muita itsemme sijaan, sydämemme alkaa muuttua. "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2)."
ST
Vastaus: Kateus merkitsee sitä, että haluamme itsellemme jotakin, joka on jollakin toisella ja joka puuttuu meiltä. Tämä on syntiä, eikä se ole tyypillistä kristitylle. Se osoittaa henkilön olevan halujensa orja (1. Kor. 3:3). Gal. 5:26 kuuluu, "Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme."
Raamattu opettaa meitä rakastamaan täydellisesti niin kuin Jumala rakastaa meitä. "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa" (1. Kor. 13:4-5). Mitä enemmän me keskitymme itseemme ja haluihimme, sen vähemmän pystymme keskittymään Jumalaan. Kun kovetamme sydämemme totuudelle, emme voi kääntyä Jeesuksen puoleen parantuaksemme (Matt. 13:15). Kun annamme Pyhän Hengen johdattaa meitä, hän tuottaa meissä pelastuksen hedelmiä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23).
Kateellisuus osoittaa sen, että emme ole tyytyväisiä siihen, mitä Jumala on meille antanut. Raamattu kehottaa meitä tyytymään siihen, mitä meillä on, sillä Jumala ei koskaan hylkää tai jätä meitä (Hepr. 13:5). Me pystymme kamppailemaan kateuden syntiä vastaan olemalla enemmän Jeesuksen ja vähemmän itsemme kaltaisia. Opimme tuntemaan hänet paremmin Raamattua opiskelemalla ja olemalla muiden, kypsien kristittyjen seurassa. Kun opimme palvelemaan muita itsemme sijaan, sydämemme alkaa muuttua. "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2)."
ST
Vastaukset 46
Vanhimmat
Hieno kirjoitus teiltä koskien Hengen hedelmiä ja niiden osoittamista. Tosi lempeyteen tähtäävää asiaa. Itse olen jonkin verran pohtinut samaa asiaa ja tullut siihen tulokseen, että vaikka Jumalan valtakunta on köyhien valtakunta niin se on sitä siinä mielessä, että köyhät menevät kengittä ja lompakotta arvollisten ja rikkaiden eteen pyytämään armoa ja suojelusta. He siis ovat yhä köyhiä ja avun tarpeessa eivätkä saa edes pyytää ruokaa syötäväkseen, vaan syödä vain sen mitä nenän eteen tarjotaan suopeudesta.
Mutta kävin vuoden Jehovan todistajissa, jossa Jehova sanoi, että on hyvä olla edes yksi statussymboli eli arvokas esine. Itselleni hän suositteli kalista ja näyttävää kuulakärkikynää. Niin aloinkin ostaa Ballografeja kun ennen olin ostanut vain halpiskuulakyniä. Olihan Jehovalla itselläänkin Eedenin puutarhassa kaksi pyhää ja koskematonta puuta: Elämän puu ja Hyvän ja pahan tiedon puu.
Siksi väitän, että niin voisi olla kaikkien kanssa asian laita, että jokaisella olisi yksi tai kaksi statussymbolia. Ilman että kauheasti lakia rikotaan tai kateutta aikaan saadaan.
Pieni kateus on normaalia kunhan ei se mene ylitse.
LS
Kristitylle kateus on epänormaalia. Tuolla periaatteella voisi vähän tehdä haureutta, vähän varastaa, vähän valehdella.
Jumala ei olisi luonut sinulle tunteita, jos ne eivät olisi normaaleja. Luther kirjoitti: et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä pesän pääsi päälle. Sen voi valita, jääkö tunteeseen vellomaan. Kateus kertoo yleensä itsetunto-ongelmista ja riittämättömyyden tunteesta. Jos niitä itsessään työstää, niin kateuskin vähenee tai katoaa. Vertailu on oikeastaan hyödytön harrastus, koska ihminen voi olla vain oma itsensä tai sen parempi versio.
Eikös se ole niin RAKAS at, että meistä ei tule täydellisiä tässä ajassa.
Vaikka xavis niin opettaisikin.
LS
Tunnistatko sinä itsessäsi koskaan kateutta? Minä tunnistan.
LS
Esimerkiksi ajattelin juuri kuningatartuuttia, selkeästi mielihalu, joka oli lihallinen. .syntiäkö? Olisiko se syntiä, jos olisin naapurin Maijalle siitä kade, että sillä on hyvä tuutti, jota suu nappasee.
Kyl se voi kateeksi laittaa.
LS
Entä jos olisi juhlatuutti? Tai lakritsi 😠 onko kirsikkatuutteja olemassakaan, se vasta kävisi luonnonpäälle vai mitä?
ST
Miksi kirsikka?
Teki mieli juhlatuuttiakin. En saanut, söin sitten sellaisen kebabpitaleivän ja mahani on nyt kipeä. Olen huomannut,vettä olen taas alkanut syömään tunteisiin. Havainnoinut olen muutamasta kerrasta, etten syönyt vain siksi,vettä herkutteluun...luulin päässeeni eroon, etten sitä olisibtehnyt pitkiin pitkiin aikoihin...se on vähän kuin alkoholismi, mutta ihminen ei voi välttyä syömästä...ja silloin voi kelvata myös jokin mitä ei muuten huvittaisi niinkään syödä....ab osaa oikeisiin kohtiin osua, vaikkei sitä tarkoita.
LS
Ja muuten oikeasti mietin lakritsituuttiakin...niitä kolmea justiinsa, mistä tiesitkin minut noin hyvin...mutta kirsikka ei käynyt mielessä.
LS
Luulen että tyydyin vaihtoehtoon joka ei vastannut mielihalua...niiden herkkujen sijasta, ...en jaksanut lähteä hakemaan ihan sitä varten kaupasta...sitten menin jääkaapille ja otin sen pitaleivän, vaikka olin vähän aikaa sitten syönyt jauhelihakeittoakin...ja se ei ollut oikeasti mistään kotoisin.
LS
Mutta oikeasti, eihän tuolkainen kateus ole syntiä niin että se veisi ihmisen ilon Herrassa.
En osaa sanoa Arska statukseesi osuuko vai ei, en ole sillain huomannut tai ajatellut asiaa.
ST
entäs, jos joutuu kateuden, k o h t e e k s i, sellainen on syytä tunnistaa HETI, nuorempana ei kai niin ajattele, vaan on niitä pirullisia ihmisiä ihan seurakunnan keskellä. Valitettavasti.
Mitä väliä sillä on, jos joutuu kateuden kohteeksi? Sinä olet vastuussa vain omista tunteistasi, et muiden tunteista.
Olen elämääni aika tyytyväinen, enkä vertaile itseäni muihin. Jos joku on kaunis, niin ajattelen, että onpas tuota ihmistä mukava katsella. Jos joku on älykäs, niin ihailen hänen älyään. Jos jollain on paljon rahaa, niin ajattelen, että se on hänen elämäänsä. En osaa kadehtia erilaisia luonteita, koska tiedän, että kaikissa on hyviä ja huonoja puolia. Ilmeisesti en ollut paikalla, kun taipumusta kateuteen ja katkeruuteen jaettiin. Muita luonteeseen liittyvä ongelmia olen toki joutunut - ja joudun edelleen - työstämään. Olisiko niin, että eri persoonallisuuksilla on erilaiset "helmasynnit"?.
"Olisiko se syntiä, jos olisin naapurin Maijalle siitä kade, että sillä on hyvä tuutti, jota suu nappasee."
Pienempi vaiva ostaa oma tuutti, kun ryhtyä Maijaa kadehtimaan.
Ps.73:3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Ps.37:1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Job.21:7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? Jer.12:1. Sinä, Herra, olet vanhurskas; voisinko minä riidellä sinua vastaan? Kuitenkin minä kysyn sinulta, mikä oikeus on. Miksi jumalattoman tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa?
Gal.5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittelevat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. 1Piet.2:1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu. Jaak.1:21
"kateus vie kalatkin vedestä"
Kateus on 10. käskyn rikkomista: "Älä himoitse lähimmäisesi... äläkä mitään, mikä on hänen omaansa."
Siitä lähtee myös 5. käskyn rikkominen: varastaminen.
Kaikenlainen pummaaminen, ilmaiseläminen ja siivestäminen on varastamista, toiselle kuuluvan omaisuuden siirtämistä itselle. Varastettu raha, sillä, tai muutoin rikoksella hankittu omaisuus ei koskaan muutu omaksi. Varas herrastelee aina jollekin muulle henkilölle kuuluvalla omaisuudella.
Varas on itsessään hyvin mitätön ihminen.
Tunnistan itsessäni kateuden. Kauheeta, oonko mää tehnyt tän aloituksen. Kauheen punaiseksi vetää naaman, ou nou 🙊
Mutten todellakaan tehnyt aloitusta siksi että sanoisin muita kateelliseksi ja itseäni en vaan ihan ykeuseksi keskustelun aiheeksi ja rakennukseksi, itseni mukaan lukien.
ST
Välillä tunnen hirveän kateuden piikin etenkin toisen hyvästä terveydestä.
Tuo on niin tympeä tunne siis kateus.
Saa todella välillä työstää tuota tunnetta itsessään, että sen saisi kuriin ja hallintaan sekä rakkauden alaiseksi niin että ymmärtää nähdä tilanne monista kulmista eikä vain siittä huonosta kulmasta joka ruokkii kateutta.
ST
Sanotaan, että "kateus on imartelun korkein muoto". 😏
~
Itse en kylläkään pidä itseäni kateellisena, eli että mittaisin itseäni sen kautta, mitä joku muu on.
Jossain määrin, köyhänä, olen uutiskuvia katsellessa, ollut joskus lievästi "kateellinen" ihmisille, joilla on ollut jatkuvasti varaa matkustaa sinne ja tänne. Mutta toisaalta, ei minua itseäni ole välttämättä muutoinkaan matkustelu suuremmin kiehtonut. Olen kyllä käynyt siellä sun täällä, mutta mikään etelän rantojen matkaaja en ole. Siinä vähässä, mitä olen reissanut, kohteet ovat olleet mieluummin etnisempiä ja kulttuurisempia.
Itselläni on kaikkea mitä itse tarvitsen. Jollain on jotain muuta, jota minä taas en tarvitse.
En minäkään ole kateellinen luonne, mutra kateus on kyllä hyvinkin tutuksi käynyt viime vuosina raistellessani monuen uuvuttavuen vaikeuksien kanssa.
En pidä kateutta muuna kuin inhimillisenä tunteena, jolla on oma roolinsa ihmisen kasvu prosessissa.
Ilkeä ja tympeä tunne.
Ymmärrän kyllä jos joku on kateellinen jostain mutta kateus muuttaa ihmisen kyyniseksi, jos se saa ottaa kokonaan valkan ja pitkittyy.
Hankalissa elämäntilanteissa kateus on tuttu tunne hyvin monelle.
Uskon sielunvihollusen käyttävän hyväkseen tuota tunnetta, joja tappaa lopulta rakkauden sekä sairastutraa ihmisen sielun.
ST
ST
Ja kaikkilla kirjoitusvirheillä maustettuna TAAS 🤣
ST
Justiinsa 😆 Tuo sanonta kuluu kategoriaan "syvää luotsaavat" wanhat viisastelijat.
ST
"Itselläni on kaikkea mitä itse tarvitsen. Jollain on jotain muuta, jota minä taas en tarvitse."
Näin minäkin ajattelen. Toiveet eivät ole kateutta, vaikka heräte tulisikin jonkun toisen matkoista tai onnistumisesta. Ellei niihin liity kateuden kohteena olevaan ihmiseen kohdistuvia negatiivisia fiiliksiä, ajatuksia ja tekoja. Kateuden kohde pyritään usein "pudottamaan maan pinnalle " joko ilkeilemällä, juoruamalla, väheksymällä, eristämällä tai muuten selkään puukottamalla.
>>> Kateus merkitsee sitä, että haluamme itsellemme jotakin, joka on jollakin toisella ja joka puuttuu meiltä. Tämä on syntiä, eikä se ole tyypillistä kristitylle.
Tuli mieleen pieni kysymys: onko kateutta eli syntiä toivoa terveyttä (tai lasta, pitkää ikää tms), joka puuttuu itseltään, mutta löytyy naapurista?
Ei minusta pyytäminen ole kateutta. Minusta on luonnollista haluta hyvää terveyttä tai lasta yms.
Minun mielestäni kateus on sitä että ei kykene hyväksymään että toiset pääsevät helpommalla kuin itse tai että joku saa jotain hyvin tärke ja hartaasti toivottua kuten esim lapsen.
Usein tuollaisissa kipuprosesseissa joutuu tekemään luopumista, joka ei ole aina helppi juttu kun on kyse sellaisista asioista kuin lapsen saaminen tai terveys. Nuo ovat kipeitä asioita.
ST
Hyvä, että toit lopulta esille myös kipeät asiat eli elämän vivahteet. Avauksesta sellaisenaan kuin se on syntyi vahva mielikuva, että ihminen ei saisi haluta/toivoa muutoksia omaan elämään, koska se olisi kateutta eli syntiä.
Kateutta, eli sen ilmenemismuotoa, on monenlaista.
Eräitä ihmisiä en ole enää aikoihin kutsunut kotiini, sillä aina heidän lähdettyään huomasin jotain rikotun, tai tehdyn muuta ilkivaltaa tavaroilleni. Esim. tuolloin uudessa ruokapöydässäni on jo vuosikymmeniä ollut pitkä, selvästi avaimella tehty pitkä viiru.
Eräällä tutullani aikoinaan oli tapana, hyvinvoinnistani kuullessaan parahtaa: "Kauheeta! Ja meillä ei ole varaa edes ruokaan!"
"Kauheeta"? Mitä kauheaa siinä on, että minulla on ruokaa? Ei minullakaan ole ihan aina ollut. Mutta miten minun hyvinvointini rinnastui heidän ruokaansa? Mitä se heille kuului? Tiesin siinä perheessä olevan ilm. peliongelman. Syy ruuattomuuteensa oli / on siinä. Itse en pelaa rahapelejä kuin hyvin harvoin ja osaan / ymmärrän myös ajoissa lopettaa, tässä kohdin en ole typerä. Kukin hoitaa omat asiansa.
Sellaista se on. M8nenlaista on ja tulee olemaan. Ihminen on loppujen lopuksi vain ihminen, aina. Eikä kukaan meistä ole sen kummempi.
ST
"Tuli mieleen pieni kysymys: onko kateutta eli syntiä toivoa terveyttä (tai lasta, pitkää ikää tms), joka puuttuu itseltään, mutta löytyy naapurista?"
Eiväthän toiveet ole kateutta. Kateutta on negatiivinen suhtautuminen naapuriin jolla on sitä mitä minulla ei ole. Kateus johtaa usein myös tekoihin, kuten kohteen vähättelyyn, panetteluun eristämiseen yms.
"Minun mielestäni kateus on sitä että ei kykene hyväksymään että toiset pääsevät helpommalla"
Ihmiset pääsevät harvoin helpommalla. Se vain näyttää siltä, kun ei näe kokonaisuutta.
Totta, noin se yleensä onkin. Sanotaanhan, että jokaisella on oma ristinsä.
Mutta väittäisin, että toisilla on helpompi elämä kuin toisilla.
ST
"Mutta väittäisin, että toisilla on helpompi elämä kuin toisilla."
Voi olla. Mutta ei sitä tiedä. Minäkin olen erehtynyt joskus ajattelemaan, että tuon ihmisen elämä on varmasti ollut helppoa. Myöhemmin kävi ilmi, että hän on käynyt samanlaisen helvetin läpi kuin minäkin. Huvittavinta oli, että hänkin oli kuvitellut minun elämääni helpoksi. :D
En edes ajattele, että helppo elämä olisi hyvää elämää. Tällä hetkellä olen kiitollinen kaikista elämän haasteista, jotka kasvattivat luonnetta ja joustavuutta. Muuten en pärjäisi nykyisessä elämässäni siten kuin pärjään. Kroppa hajoaa tavoilla, joita useimmat eivät voi edes kuvitella. Mutta en ole kateellinen terveille ja liikunnallisille ystävilleni, sillä he tuovat elämääni iloa juuri sellaisena kuin ovat. Se veisi myös liikaa rajallisia voimavaroja.
>>> Eiväthän toiveet ole kateutta.
Avaus puhuu nimenomaan ihmisten omista haluista (lainaus: "ateus merkitsee sitä, että haluamme itsellemme jotakin..."). Mitä halu sitten on? Halu on pyrkimys jonkin toiveen toteuttamiseen. Kysymykselläni halusin tuoda esille avauksen epäkohdan, joka leimaa kaikki ihmisen halut negatiivisiksi eli kateudeksi, mikä ei tietystikään pidä paikkaansa.
Avaus johtunee väärästä opetuksesta, joka on yleisesti hyväksytty vapaissa suunnissa. Kyseisen opetuksen mukaan ihminen on syntinen syntymästään asti eli ei ole kykenevä tekemään mitään hyvää.
Tai en tarkoittanut nyt omaa elämääni vaan kun sivusta seuraan muiden elämää niin huomaa miten toisilla on hyvinkin raskasta ja toiset porskuttaa nauttivat.
Oma elämäni on mitä on, sitä en nyt tässä yhteydessä, viestissä sivua.
ST
Vai on hyväksytty vapaissa suunnissa 🤔
Kuuleppas, mitä sinulla on vapaitasuuntia kohtaan?
Se sana vapausko siinä häiritsee?
ST
Vapaus ei häirinnyt minua koskaan, mutta orjuus, joka on naamioitu vapaudeksi, kuvottaa.
Jo aika pitkän elämän eläneenä sanoisin ,että luoja tai elämä ei ole tasapuolisesti hyvää jakanut monillekaan esim.pohjois-korealaiset.Joissakin talousasioissa kateus on vienyt yhteiskunnan kehitystä oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Vanhempi veli oli kateellinen nuoremmalle tuhlaaja veljelle, samoin seurakunnassa on tiedon sanoin nuhdeltu vanhempaa veljeä, kateudesta nuorempaan nuhteettomaan veljeensä.
Kateus ja ahneus kulkevat käsi kädessä.
Ajatelkaapa itse että: onko maailmassa mitään sellaista minkä haluaisit ja rahalla saisit vaikka sitä rahaa olisi miljardeja?
Onko maailmassa mitään oikeasti rahan arvoista minkä voisi ostaa?
Mikä on arvokkaampaa kuin mitä rahalla ei voi ostaa?
Usko, elävä usko on kaikkein tärkein asia.
ST
Ahne voi olla kateellinen, mutta kateellinen ei välttämättä ole ahne. Kateus kertoo siitä minkä kokee itse kipeäksi puutteeksi. Ahneus on puutteen pelkoa ja sen vuoksi mikään ei riitä.