Olen keski-ikäinen nainen. Ulkoisesti ja tunne-elämältäni varmaan aika normaali.
Ihmissuhteissani törmään kuitenkin jatkuvasti samaan ongelmaan, miehet vetäytyvät suhteesta huomattuaan älynlahjani. Tai minä vetäydyn kun huomaan ettei miehen korvien välissä liiku järin monta ajatusta. Sanottakoon tässä vielä se, etten ole mikään aggressiivinen uranainen, katkeroitunut miestenvihaaja tai rutikuiva tosikko. Haluaisin tasavertaisen suhteen jossa voisin tuntea että toisella on kapasiteettia ymmärtää myös minua. En ole vielä tavannut miestä jota en pystyisi riisumaan henkisesti. Omillaan toimeentulevaa miestä, joka ei siirrä vastuuta henkisestä hyvinvoinnistaan kokonaan minun kannettavaksi. Jolle voisin avoimesti kertoa ajatuksistani, ilman pelkoa siitä, että mies loukkaantuu ja reagoi kilpailemalla tai vetäytymällä. Onko vahva nainen vahva mies mahdoton yhdistelmä?
En etsi seuraa tällä kirjoituksella, vaan mielipiteitä asiasta.
Ihmissuhteissani törmään kuitenkin jatkuvasti samaan ongelmaan, miehet vetäytyvät suhteesta huomattuaan älynlahjani. Tai minä vetäydyn kun huomaan ettei miehen korvien välissä liiku järin monta ajatusta. Sanottakoon tässä vielä se, etten ole mikään aggressiivinen uranainen, katkeroitunut miestenvihaaja tai rutikuiva tosikko. Haluaisin tasavertaisen suhteen jossa voisin tuntea että toisella on kapasiteettia ymmärtää myös minua. En ole vielä tavannut miestä jota en pystyisi riisumaan henkisesti. Omillaan toimeentulevaa miestä, joka ei siirrä vastuuta henkisestä hyvinvoinnistaan kokonaan minun kannettavaksi. Jolle voisin avoimesti kertoa ajatuksistani, ilman pelkoa siitä, että mies loukkaantuu ja reagoi kilpailemalla tai vetäytymällä. Onko vahva nainen vahva mies mahdoton yhdistelmä?
En etsi seuraa tällä kirjoituksella, vaan mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole mahdotonta Riippuu aika pitkälle asenteesta esim "En ole vielä tavannut miestä jota en pystyisi riisumaan henkisesti." ? mitäköhän tuokin tarkoittaa pyritkö siihen jos pyrit niin todennäköisesti ei tule toimimaan.
ja sitten "joka ei siirrä vastuuta henkisestä hyvinvoinnistaan kokonaan minun kannettavaksi."
milläköhän tavalla tämä ilmenee ? vai koetko sen itse että näin tapahtuu saattaahan se olla että tunne on väärä ei se ole välttämättä niin sinusta saattaa vaan tuntua siltä.
Sitten viimeiseksi
"Jolle voisin avoimesti kertoa ajatuksistani, ilman pelkoa siitä, että mies loukkaantuu ja reagoi kilpailemalla tai vetäytymällä." jos mies on tarpeeksi vahva niin pelko on aiheeton jos ei niin on ilmeisesti väärä mies sinulle.
"En ole vielä tavannut miestä jota en pystyisi riisumaan henkisesti."
Epäilen, että hankaluutesi kivijalka löytyy tuon lauseen alta. Me miehet emme pidä siitä, että meitä tarkoituksellisesti ns riisutaan henkisesti.
Miksi ylipäätään haluat käyttää älyäsi kenenkään riisumiseen? Mielestäni sellaisesta asenteesta ei voi päästä tasavertaisen suhteen rakentamiseen, vaan tilanne kärjistyy jonkin asteiseksi kilpailutilanteeksi ja vastavedoksi yhdessä yrittämisen sijaan.
"Jolle voisin avoimesti kertoa ajatuksistani, ilman pelkoa siitä, että mies loukkaantuu ja reagoi kilpailemalla tai vetäytymällä."
Oletko varma, että vain "kerrot ajatuksistasi"? Miehen reagointi kilpailemalla tai pakenemalla viittaa mielestäni jonkin asteiseen hyökkäykseen tai haasteeseen enemmän kuin neutraaliin omien ajatustesi kertomiseen.
Vahva nainen vahva mies ei ole mahdoton yhdistelmä. Naapurissani asuu oikein malliesimerkki sellaisesta pariskunnasta jossa kaksi omalla tavallaan vahvaa on selviytynyt loistavasti yhdessä jo 40 vuotta. Nähdäkseni kyse on toisiaan täydentävien luonteiden yhteensopivuudesta.
Enhän minä pyri ketään riisumaan, päinvastoin toivoisin että mies pysyisi kuteissaan, arvoituksena, jolloin mielenkiintonikin säilyisi. Olen varma että "vain" kerron ajatukseni, usein en edes sitä, vaan tekeydyn tyhmemmäksi kokemuksesta viisastuneena, yksinäisyyteeni kyllästyneenä. En halua olla uhka, haluan olla lähellä ja samalla oma itseni. Joku kuvaili jossakin kirjoituksessa suhdetta "kahdeksi jaetuksi yksinäisyydeksi", jotakin sellaista kaipaan.
Vastuulla toisen hyvinvoinnista tarkoitan esimerkiksi sitä, että toinen hermostuu kun töihini keskittyneenä en huomaa vastata puhelimeen.
Ai sen voi ajatella noinkin?
"Parisuhde on kuin kolmehuoneinen talo, jossa on suuri yhteinen tupa ja kaksi pikku kamaria, joihin kumpaankin on vain yksi avain." Noilla sanoilla olen joskus kuvannut ajatustani, kun minulta on kysytty, millaisen parisuhteen haluan. Melkoisen erilainen kuva kuin sinun.
Ex oli ikuinen arvoitus, jonka aivoituksista en koskaan päässyt jyvälle. Se ärsytti lopulta suunnattomasti. Miten rakentaa luottamusta, jos ei tiedä, kenen kanssa on tekemisissä?
Elämän rikkautta, että meitä on niin moneksi - on vain osattava poimia joukosta se oma sielunveljensä/-sisarensa. Yksinäisyyteen kyllästyminen on riski (tiedän kokemuksesta). Silloin on vaarassa unohtaa todelliset tarpeensa ja mennä yli siitä, mistä aita on matalin.
Saattaa olla että vaikeuteni on juuri siinä kuvassa, ehkä yksinäisyyksiä ei voikaan jakaa. Ajatuksesi suuresta yhteisestä tuvasta tuntuu mukavalta ainakin teoriassa, käytännössä se voisi olla niin ahdistava, että luikahtaisin piiloon siihen pieneen huoneeseen ja laittaisin oven tuplalukkoon.
Onneksi elämässä on muutakin!
20 vuotta enempi tai vähempi epäonnistuneissa parisuhteissa oli melko hyvin hukannut kyvyn huomata ne muut asiat ja vaati harjoittelua oppia näkemään. Yksinäisyys tuntui alkuunsa tosi ahdistavalta.
Mikäpä siinä, jos satun törmäämään hengenheimolaiseen, joka todella haluaa jakaa sen tuvan, mutta sinne päästäkseen on ylitettävä korkea kynnys.
Miksi tuhlaisin elämääni turhaan taisteluun, kun voin käyttää sen fiksumminkin: hyviä ystäviä, harrastuksia ja kiinnostava työ.
Kuten sanot, elämässä on muutakin - vaikkapa tällaisia aurinkoisia ja ihania kevätpäiviä:)
Yksinäisyys ei tunnu yhtä ahdistavalta kun menneet parisuhteet. Silti se ei ole helppoa.
Jostain luin että sydäntään ei pidä antaa toisen lämmitettäväksi, sillä silloin sydämensä voi menettää. Sen sijaan pitäsi oppia ottamaan toisen sydämeensä. Ehkä se on ollut juuri niin minun kohdallani, toisen ahdistus vaan oli niin suuri, ettei hän pystynyt avamaan omaa sydäntään minulle. Ehkä minä tarvitsen yksinäisyyttä vaikka sitä en joka hetki halua. En tiedä, elämä on vaikeata...
Tuo kehumasi äly lienee sitä mensa mallia. Sen avulla voisit kehittää myös tunneälyäsi jossa vaikuttaa olevan kehittämisen varaa. Suoraan sanottuna tämä kuulostaa ilkeilyltä, vahvana ihmisenä kestät kuitenkin ja mietit onko tuossa asiaakin.
Kyllähän kaksi vahvaa on aika harvinainen liitto, jos vain katselet tuttujasi, niin huomaat sen. Elämä koostuu kuitenkin enimmäkseen arkisista asioista. Ja tarviiko niitä älyn lahjoja tuoda aina esiin? Jos haluat pysyvän suhteen, niin etsi sellainen mukava mies, ei nyt ehkä joku tossukka, mutta sellainen nöpönassu. Sitten vaan elämään sitä arkista elämää, nauttien siitä, että on mukava mies lähellä. Äläkä liikaa älyllistä asioita. No ehkeivät nämä asiat ole näin yksinkertaisia...
ota minut
käytän kyllä tennissukkia
otan pari senttiä viinaa joka päivä
alushousut haisevat kuselle ja spermalle
et sinä muunlaisia saa
pitää sopeutua ja antaa miehelle
vähän "löysiä"
Emmekö kaikesta huolimatta voitaisi tavata? Ehkä kyse vaan on siitä, että sinä ja minä emme vielä ole tavanneet toisemme.