Minä tyhmänä avautumassa

Pikavastaus: olet fiksu ja tiedostava nuori ihminen. Asiallista pohdintaa. Kiinnitin huomiota viimeiseen, että kun puhut asioista, sinua alkaa ahdistaa. Sehän on ihan normaalia sekin. Ei ihmisen kuulu avautua aroista asioistaan ihan kelle vaan, koska vaan, missä vaan. Itsesuojelurefleksi käynnistyy ja antaa merkin, joka on se ahdistus.

Omista asioista puhuminen edellyttää luottamusta toiseen, eivätkä kaikki ihmiset ole yhtä luotettavia. Luottamus pitää ansaita. Tämä koskee muuten myös mielenterveysalan ihmisiä: ei heihinkään kaikkiin kannata luottaa!

Tällaisella palstalla ollaan anonyymejä, ja se parantaa mahdollisuuksia puhua avoimesti. Täälläkin voi silti tulla kirjoittaessa olo, että pitää miettiä, mitä haluaa kertoa. Vastauksia voi tulla monenlaisia.

Joskus ahdistus, kun puhuu asioistaan, voi liittyä syyllisyydentunteeseen. On vanhempia, jotka eivät kykene kuuntelemaan lastaan ja antamaan hänelle aikaansa. Eläytymään toisen tunnetilaan. He voivat silloin joko suoraan tai epäsuoraan viestittää, että lapsella ei ole oikeutta puhua asioistaan - ainakaan rehellisesti. Lapsi joutuu vain miellyttämään. Sanomaan aikuista miellyttäviä asioita, tai olemaan hiljaa. Tällaisessa tilanteessa lapsi joutuu aina kokemaan syyllisyyttä ja ahdistusta, kun avaa suunsa ja yrittää sanoa jotain siitä mitä hän oikeasti ajattelee tai tuntee.

Eipä kai se ole mitenkään epätavallista, mutta hyvä että tunnistaa sen jolloin voi yrittää ajan myötä harjoitella tilanteita. Etsiä etukäteen sopivia sanoja.

Jos lähtökohtaisesti olettaa että toinen on ilkeä töksäyttelijä, tai kertoo asiat eteenpäin jne., niin jännittäähän sellainen. Sopivilla valheilla voi saada annettua itsestään paremman (tai joskus ehkä niin halutessaan huonomman) kuvan, joten ei sekään ole mikään erityinen asia. Elokuvissa tosin voi joskus nähdä että valkoisetkin valheet voivat tuottaa ikäviä tilanteita.

On hyvä miettiä asiaa niin, että se toinenkin on vain ihminen. Heilläkin on omat epävarmuutensa ja tarpeensa tulla hyväksytyiksi. Asiaa sotkee se, että osalla on kova kilpailuvietti, tai olettavat vielä että ovat maailman keskipiste, joten ihan jokaiseen ei pidä luottaa.

Minäkään en aikuisena ihmisenä pidä helppona puhua uusien ihmisten kanssa, varsinkin jos yritän tehdä positiivisen vaikutuksen toiseen. Helposti ihmettelen jälkeenpäin että miksi minä noin sanoin, vaikka olisin voinut valita sanani paljon fiksummin. Tavallisten asioiden hoitaminen on helppoa, siinä ei tarvitse miettiä mitä se toinen työtehtävässään mahtaa minusta ajatella.

Silloin kun itse valehtelee paljon on huomattavsti vaikeampaa luottaa toisiinkaan ihmisiin.
Mulla on yksi ex-ystävä ( sanon ex koska viilensin välejä ) joka valehtelee todella paljon, ihan tavallisistakin asioista joista ei edes tarvitsisi valehdella.

Kuitenkin aika pian puhuu itsensä " pussiin " eli kertoo asian/asiat toisella tavalla.
Sen takia vähensin kanssakäymistä hänen kanssaan koska arvostan yleensä ihmisessä rehellisyyttä.

Valehtelun kanssa on myös ongelmana se kun alkaa valehdella niin jatkuvasti on muistettava mitä milloinkin on kenellekin puhunut että pysyy samassa asiassa.

Kun on rehellinen niin ei ole tarvetta muistella sanomisiaan eikä jää kiinni valehtelusta.

Ylipäänsä muille omista asioista puhuminen on monille aika vaikeaa. Eikä kaikkea tarvitsekaan kaikille puhua.

En siitä ex-ystävästäni ole ikinä mitään virheitä etsinyt, hän on ihan kiva ihminen, ainoa ongelma se valehtelu. Hänen seurassaan kyllä viihdyn mutta hankalaa on juuri se kun ei koskaan tiedä puhuuko hän totta vai ei.

Joitain vuosia sitten kun otin etäisyyttä sanoin hänelle suoraan syyn siihen, sen valehtelun takia. Me ollaan aina pystytty asioista puhumaan ihan hyvin.
Ei ole mitään riitaa tms. tullut ikinä vaikka toinen sanoisi mitä tahansa.

Totuuden muuntelukin on tietyllä tavalla valehtelua, mutta jos ei puhu jostain asiasta mitään eli jättää kertomatta, se ei ole valehtelua.

Rehellisyyskään ei ole ihan aina paras asia, itsekin olen huomannut joskus että silloin tulee oltua ehkä vähän liian sinisilmäinen eli liian sokeasti luottaa toiseen.
Jos tai kun on itse rehellinen niin pitää muistaa että ihan kaikki toiset eivät välttämättä ole.

Ei se mitään, minä ymmärrän sua ja mulla on ollut samanlainen ongelma. :) Jos sinussa on vaan rohkeutta olla rehellinen niin kaikki on hyvin vaikka voi vastatuulesa tulla ehkä negatiivisuutta mutta se kuuluu elämään. Ei oppi ojaan kaada. Näin itse olen tehnyt en tiedä toimiiko se muihin mutta tämän neuvon annan sinulle. Voi hyvin, olet tärkeä tähän maailmaan :)