Yhtäläisyydet ei lopu noiden kahden ajatus-mielipide-uskomus-suunnan kanssa.
Uskovat uskovat että olemme Herran ainokaisia luomuksia luomakunnassaan ja ateistit luottavat ajatustensa tuotteisiin lisättynä hipusen tiedettä että yliluonnolliset ym. hengen parasiitin olemassa-olo ja kaikkinainen ufohöhöily miellettynä tuonpuoleiseen elämään ei voi tervejärkisen ihmisen ajatusmaailmaan sopia paitsi jos siis olet uskova.
Varmaankin jossain maapallollamme on jokunen ateisti joka tyhjentävästi voi selvittää yhdyntänsä uskonnon kanssa ilman keisarileikkauksia tai haistatteluja, mutta tämäpä vaatii sellaista viisautta joka tulee tiettyjen perusihmisenäolemisenkokemusten itsekohtaisen kokemisen ja myös ymmärryksen kautta.
Ateistinen ajatusmaailma on itseensä sulkeutunut masturbaattinen olemistila, jossa nautinto tulee ulkoa, niin mistä, kuka tietää, ellei henkilömme itse.
Mitkä olivatkaan ateistin kirosanat?
Rakasta vihamiestäsi, anna synnit anteeksi, myös omasi, älä tapa, edes ajatuksissasi, olisko näissä aluksi?
Uskovat uskovat että olemme Herran ainokaisia luomuksia luomakunnassaan ja ateistit luottavat ajatustensa tuotteisiin lisättynä hipusen tiedettä että yliluonnolliset ym. hengen parasiitin olemassa-olo ja kaikkinainen ufohöhöily miellettynä tuonpuoleiseen elämään ei voi tervejärkisen ihmisen ajatusmaailmaan sopia paitsi jos siis olet uskova.
Varmaankin jossain maapallollamme on jokunen ateisti joka tyhjentävästi voi selvittää yhdyntänsä uskonnon kanssa ilman keisarileikkauksia tai haistatteluja, mutta tämäpä vaatii sellaista viisautta joka tulee tiettyjen perusihmisenäolemisenkokemusten itsekohtaisen kokemisen ja myös ymmärryksen kautta.
Ateistinen ajatusmaailma on itseensä sulkeutunut masturbaattinen olemistila, jossa nautinto tulee ulkoa, niin mistä, kuka tietää, ellei henkilömme itse.
Mitkä olivatkaan ateistin kirosanat?
Rakasta vihamiestäsi, anna synnit anteeksi, myös omasi, älä tapa, edes ajatuksissasi, olisko näissä aluksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ateistinen ajatusmaailma on itseensä sulkeutunut masturbaattinen olemistila, jossa nautinto tulee ulkoa, niin mistä, kuka tietää, ellei henkilömme itse.
->Minä kun luulin,että Ateistit uskovat että ei ole mitään ulkopuolta josta nautinto tulee.
Uskovaisten nautinto tulee ulkoa.
Yksin he eivät osaa onnellisia tai moraalisia olla,kun jauhavat Jeesuksen tuomasta onnesta ja siitä kuinka hekin olisivat pahoja,jos eivät olisi uskossa. Uskovaisten moraali on siis moraalitonta toisten seuraamista.
Ateistin moraali taas tulee hänestä itsestään ja vapaasta halusta.
Tämä on jotain jota "rakkaudelliset" noidanpolttajat eivät ikinä tule tajuamaan...
Mitkä olivatkaan ateistin kirosanat?
Rakasta vihamiestäsi, anna synnit anteeksi, myös omasi, älä tapa, edes ajatuksissasi, olisko näissä aluksi?
->Minä kun luulin,että uskovaiset käyttävät juuri noita kirjsanojen korvikkeena.
Uskovaiset antavat kyllä omat syntinsä anteeksi mutta eivät muiden.....
Ateisteilla ja kirkon piirissä elävillä on kyllä yksi konkrettinen ero: kirkon sisällä on enemmän ajattelun vapautta ja tilaa erilaisille näkemyksille. Ateistien maailman on tylsistyttävän vaihtoehdoton ja tyly. Relatkaa hei vähän! Rivikirkonjäsen jaksaa hyväksyä saman kirkon sisällä täysin päinvastaiset teologiat ja mielipiteet, samoin papisto omassa piirissään. Kirkosta ei todellakaan kannata erota, jos on kiinnostunut suvaitsevaisuudesta!
Minulle ei ainakaan tuputeta mielipiteitä abortista,ehkäisystä,verensiirroista,television vaaroista,edes moraalista.
Väität siis että usko sallii kaiken?
Että uskonnoilla ei ole jotain ns. dokmia joka kattaa enemmänkin kuin "jumala on/ei ole" aspektin?
Uskonto ei siis rajoita ajattelua?
Minusta on lähinnä hassua kuinka kirkosta syntyy noita ristiriitaisuuksia.
Näetsen jos se seuraisi jotain korkeampaa älyä...
Luulisi Suunnittelijan osata suunnitella sellaiset dokmit että ei tulisi ristiriitaisuuksia...
Olen samoilla linjoilla: kukaan ei ole tuputtanut minulle mitään abortista, ehkäisystä, television vaaroista jne. Nämä tällaiset olivat ehkä todellisuutta joskus muutama vuosikymmen tai -sata sitten. Totta kai uskoon liittyy opinkappeleita, mutta niistä ei pidä tehdä moraalisia sääntöjä ja normeja. Moraalin lähtökohta on ihmisen luotuisuudessa ja omassatunnossa. Kuka tahansa ihminen minkä tahansa kulttuurin tai uskonnon piirissä tietää melko tarkkaan sen, mikä on oikein ja väärin (vrt. 10 käskyä). Näin luterilaisina uskomme ja opetamme. Kirkon tehtävä ylipäätään ei ole ensisijaisesti moraalinen. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että usko sallisi kaiken, päinvastoin. Mitä herkempi omatunto, sitä suurempi alttius torjua pahaa ja auttaa lähimmäisiä.
Kun nuori kysyy minulta mielipidettä moraaliseen ongelmaan, haluan vastata vain, että "sinun ei tarvitse hakea vastausta itseäsi kauempaa. Mieti omatuntosi kautta, mikä on oikein. Saat tukeni sille, minkä näet parhaaksi omassa elämässäsi. Jos etsit Raamatun ohjetta, se on tämä: Rakasta Herraa, sinun jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Toiminko mielestäsi väärin ?
Ristiriidat kertovat lähinnä ihmisten ja kulttuurien erilaisuudesta.
Ateistinen ajatusmaailma on itseensä sulkeutunut
masturbaattinen olemistila, jossa nautinto tulee
ulkoa, niin mistä?
Oman itsen ja oman ajatusmaailman hienoudesta(tämä
masturbaatiosta) ja nautinto, joka tulee ulkoa on
uskovaisten mollaaminen, koska ajattele, miten tyhjää olisikaan mielen olla ilman uskovaisten mollasakkia, eikö niin, atet?
Pärjään erinomaisesti ilmankin.
Itse asiassa paratiisi olisi sellainen jossa en kuulisi mistään uskovaisten dokmeista.
Seuraajia,seuraajia.
Kappas,kuinka uskonto aina muodostaakin kiihkomielisiä armeijoita...
"Seuraamme sandaalia,eipäs vaan ruukkua"
"itseasiassa paratiisi olisi sellainen jossa en kuulisi mistään uskovaisten dokmeista".
ja
"kappas, kuinka uskonto aina muodostaakin kiihkomielisiä armeijoita"
1900-luvun kaksi suurinta kiihkoilijaa Stalin ja ystävänsä Adolf eivät suinkaan joka päivä kirkossa käyneet, olisivatko peräti ateistisia luonteenlaatuja omaksuneet, kuka tietää?