Uskonnon tarina

Maailma jossa elämme, on sellainen.
Kun jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, hän nimeä tivattaessa vastasi tavalla, joka on käännetty : ”Minä olen se mikä olen”.
Se on kuulemma kuullostanut hepreaksi suunnilleen tältä: ”Ehje ashar ehje” josta sitten tehtiinkin jumalan nimi Jehova.
Olen kuullut väitettävän, en muista missä, että oikea käännös olisikin ”minä osoittaudun sellaiseksi kuin osoittaudun”. Ihmettelen kylläkin, miten noin pitkästä termistä saisi yhden 5-6 latinalaisella kirjaimella translitteroitavissa olevan nimen, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että molemmissa tapauksissa ollaan tultu niin lähelle maailman sellaisuuden käsitettä, että sitä on vaikea pitää satunnaisena.
Mikä taas tarkoittaa, että sillä, joka tuon on kirjoittanut, on pitänyt olla vahva intuitiivinen näkemys tässä maailmassa elämisen luonteesta.
Sama näkemys kuin TAO-TE-KINGin kirjoittajalla: "Se TAO joka voidaan määritellä, ei ole oikea TAO.
Historia on kertomusta menneisyyden tapahtumista. Sellaisena se on kuitenkin vain yksi kertomus muiden joukossa, sillä itse asiassa koko inhimillinen kehitys perustuu kertomuksiin, joita syntyy jatkuvasti lisää meidän itsemme läsnäollessa. Joudumme siis paneutumaan kertomuksiin kertomuksista, kun alamme tutkia menneisyyttämme. Kertomuksissa on nähtävissä sekä valtavirtoja että pieniä puroja, detaljeja, osakertomuksia, miksi niitä nyt halutaankin kutsua.
Valtavirtoina voidaan nähdä esmes talouselämän tarina ja valtion tarina, sekä uskonnon tarina. Ne nyt vain ovat läsnä aina siinä missä historiaa tehdää :)invaders but had been living in Egypt for generations before they rose to power.