Mormoni Melissa Wilson sanoi espoolaisnaiselle, että hän on huono
https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000006573147.html?ref=rss?utm_source=email&utm_medium=toimitus&utm_campaign=hs_uk_2019
Mormoni Melissa Wilson sanoi espoolaisnaiselle, että hän on huono – Sanat menivät sekaisin, mutta se oli vasta lähetyssaarnaajan ensimmäinen yllätys Suomessa
Espoossa tekee tällä hetkellä yhdessä lähetystyötä kolme nuorta amerikkalaista mormoninaista. He heräävät joka aamu puoli seitsemältä ja tekevät töitä kuusi pitkää päivää viikossa. HS Espoo pääsi seuraamaan, millaista heidän arkensa on.
”HEI, sinulla on hieno hattu!”
Kohteliaisuuden heittäminen ventovieraalle voi kuulostaa oudolta, mutta tälle kolmikolle se on osa arkea. Kourtney Kezos, Amy Gilliat ja Melissa Wilson pysähtyvät rinnakkain jalkakäytävälle kauppakeskus Entressen edessä Espoon keskuksessa ja hymyilevät.
He pysäyttävät ihmisiä, sillä heillä on erikoinen tehtävä. He ovat mormonilähetyssaarnaajia ja tulleet tuhansien kilometrien päästä Suomeen kertomaan uskonnostaan. He haluavat saada lisää suomalaisia liittymään heidän kirkkoonsa, joka on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP).
PALATAAN muutama tunti taaksepäin. Heinäkuisena maanantai-iltapäivänä Kezosilla, Gilliatilla ja Wilsonilla on tapaaminen mormonikirkolla Tuomarilassa. Siihen on vielä aikaa, joten he ehtivät hyvin opiskella suomea ensin. Olemme kirkolla tilassa, joka näyttää lähes samalta kuin kokoushuoneet yleensä.
Opiskeluhetki alkaa rukouksella. Wilson lausuu sen suomeksi, ja lopuksi sanotaan yhdessä ”aamen”. Myöhemmin rukoukset toistuvat.
Sisaret muistelevat uskontunnustusta suomeksi ja lukevat mormonien tärkeintä pyhää kirjaa, Mormonin kirjaa, vuorotellen ääneen. Sitten Wilson kaivaa esiin paperin, johon hän on kerännyt kohtaamiaan sanoja ja ilmaisuja, joita ei ole ymmärtänyt.
Saastainen. Halata. Potkaista. Hän kirjoittaa sanoja valkotaululle muiden sanelun mukaan ja kääntää niitä englanniksi.
Opastaa, ohjata, johtaa. Mikä niiden ero on?
Tyylikäs.
LÄHETYSTYÖN aikana ei juuri käytetä etunimiä, vaan sukunimen edellä nimitystä ”sisar” tai miehistä ”vanhin”.
Lähetyssaarnaajien elämä Suomessa on kurinalaista. Kezos, Gilliat ja Wilson heräävät aamuisin puoli seitsemältä. He käyvät lenkillä, syövät aamiaisen ja suunnittelevat päivän ohjelman.
Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään. Sen aikana lähetyssaarnaajat opiskelevat suomen kieltä ja pyhiä kirjoituksia, tapaavat niin mormonismista kiinnostuneita kuin jo kirkkoon liittyneitä ja pysäyttelevät ihmisiä kadulla keskustellakseen heidän kanssaan uskosta.
Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään.
Tuomarilassa huoneeseen astuu nyt Pertti Puolimatka. Kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin.
Sitten hän ja sisaret keskustelevat puolisen tuntia evankeliumista ja Mormonin kirjasta sekä siitä, millainen merkitys niillä on kunkin elämässä.
Tapaamisen loppupuolella Kezos kehottaa Puolimatkaa kysymään Jumalalta, onko Mormonin kirja totta. Wilson täydentää, että uskossa voi kasvaa ylipäätään kysymällä asioita Jumalalta.
Sitten on loppurukouksen aika. Siinäkin kiitetään.
”Pertti, mikä on sinun lempisanasi suomeksi?” Wilson kysyy vielä.
”Toivo”, Puolimatka vastaa ja perustelee vastaustaan.
”Jäätelötötterö on hauska sana”, Gilliat sanoo.
KUKAAN nyt 20-vuotiaista sisarista ei tiennyt aikoinaan Suomesta juuri mitään. He kaikki ovat kotoisin eri puolilta Yhdysvaltoja.
Kezos tuli Suomeen Utahista runsas vuosi sitten, toukokuussa 2019.
”Usko on auttanut minua paljon, ja halusin auttaa muita kokemaan saman”, hän perustelee päätöstään lähteä lähetystyöhön.
Gilliat muutti Oregonista Suomeen viime elokuussa. Hän oli kuullut kokemuksia lähetystyöstä veljiltään. Lopullisesti päätös kypsyi, kun hän alkoi pohtia isoja kysymyksiä.
”Olin oppinut muilta Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa – ovatko Jeesus ja Jumala todellisia”, hän sanoo.
”Nyt tiedän, että ovat.”
”Halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa.”
Myös Wilson tuli Suomeen viime vuoden elokuussa. Hän on kotoisin Coloradosta. Hän lähti lähetyssaarnaajaksi, kun mikään muu vaihtoehto ei tuntunut oikealta.
”Halusin kasvaa ihmisenä, muuttua ystävällisemmäksi ja vähemmän itsekkääksi. Minulla on ystäviä, jotka ovat lähetystyöstä palattuaan onnellisempia kuin ennen. He selvisivät lähetyssaarnaajina vaikeuksista, ja siitä on ollut heille myöhemmin hyötyä.”
Niin, vaikeudet. Sisaret hymyilevät paljon, mutta vakavoituvat hetkeksi.
https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000006573147.html?ref=rss?utm_source=email&utm_medium=toimitus&utm_campaign=hs_uk_2019
Mormoni Melissa Wilson sanoi espoolaisnaiselle, että hän on huono – Sanat menivät sekaisin, mutta se oli vasta lähetyssaarnaajan ensimmäinen yllätys Suomessa
Espoossa tekee tällä hetkellä yhdessä lähetystyötä kolme nuorta amerikkalaista mormoninaista. He heräävät joka aamu puoli seitsemältä ja tekevät töitä kuusi pitkää päivää viikossa. HS Espoo pääsi seuraamaan, millaista heidän arkensa on.
”HEI, sinulla on hieno hattu!”
Kohteliaisuuden heittäminen ventovieraalle voi kuulostaa oudolta, mutta tälle kolmikolle se on osa arkea. Kourtney Kezos, Amy Gilliat ja Melissa Wilson pysähtyvät rinnakkain jalkakäytävälle kauppakeskus Entressen edessä Espoon keskuksessa ja hymyilevät.
He pysäyttävät ihmisiä, sillä heillä on erikoinen tehtävä. He ovat mormonilähetyssaarnaajia ja tulleet tuhansien kilometrien päästä Suomeen kertomaan uskonnostaan. He haluavat saada lisää suomalaisia liittymään heidän kirkkoonsa, joka on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP).
PALATAAN muutama tunti taaksepäin. Heinäkuisena maanantai-iltapäivänä Kezosilla, Gilliatilla ja Wilsonilla on tapaaminen mormonikirkolla Tuomarilassa. Siihen on vielä aikaa, joten he ehtivät hyvin opiskella suomea ensin. Olemme kirkolla tilassa, joka näyttää lähes samalta kuin kokoushuoneet yleensä.
Opiskeluhetki alkaa rukouksella. Wilson lausuu sen suomeksi, ja lopuksi sanotaan yhdessä ”aamen”. Myöhemmin rukoukset toistuvat.
Sisaret muistelevat uskontunnustusta suomeksi ja lukevat mormonien tärkeintä pyhää kirjaa, Mormonin kirjaa, vuorotellen ääneen. Sitten Wilson kaivaa esiin paperin, johon hän on kerännyt kohtaamiaan sanoja ja ilmaisuja, joita ei ole ymmärtänyt.
Saastainen. Halata. Potkaista. Hän kirjoittaa sanoja valkotaululle muiden sanelun mukaan ja kääntää niitä englanniksi.
Opastaa, ohjata, johtaa. Mikä niiden ero on?
Tyylikäs.
LÄHETYSTYÖN aikana ei juuri käytetä etunimiä, vaan sukunimen edellä nimitystä ”sisar” tai miehistä ”vanhin”.
Lähetyssaarnaajien elämä Suomessa on kurinalaista. Kezos, Gilliat ja Wilson heräävät aamuisin puoli seitsemältä. He käyvät lenkillä, syövät aamiaisen ja suunnittelevat päivän ohjelman.
Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään. Sen aikana lähetyssaarnaajat opiskelevat suomen kieltä ja pyhiä kirjoituksia, tapaavat niin mormonismista kiinnostuneita kuin jo kirkkoon liittyneitä ja pysäyttelevät ihmisiä kadulla keskustellakseen heidän kanssaan uskosta.
Työpäivä kestää aamukymmenestä iltayhdeksään.
Tuomarilassa huoneeseen astuu nyt Pertti Puolimatka. Kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin.
Sitten hän ja sisaret keskustelevat puolisen tuntia evankeliumista ja Mormonin kirjasta sekä siitä, millainen merkitys niillä on kunkin elämässä.
Tapaamisen loppupuolella Kezos kehottaa Puolimatkaa kysymään Jumalalta, onko Mormonin kirja totta. Wilson täydentää, että uskossa voi kasvaa ylipäätään kysymällä asioita Jumalalta.
Sitten on loppurukouksen aika. Siinäkin kiitetään.
”Pertti, mikä on sinun lempisanasi suomeksi?” Wilson kysyy vielä.
”Toivo”, Puolimatka vastaa ja perustelee vastaustaan.
”Jäätelötötterö on hauska sana”, Gilliat sanoo.
KUKAAN nyt 20-vuotiaista sisarista ei tiennyt aikoinaan Suomesta juuri mitään. He kaikki ovat kotoisin eri puolilta Yhdysvaltoja.
Kezos tuli Suomeen Utahista runsas vuosi sitten, toukokuussa 2019.
”Usko on auttanut minua paljon, ja halusin auttaa muita kokemaan saman”, hän perustelee päätöstään lähteä lähetystyöhön.
Gilliat muutti Oregonista Suomeen viime elokuussa. Hän oli kuullut kokemuksia lähetystyöstä veljiltään. Lopullisesti päätös kypsyi, kun hän alkoi pohtia isoja kysymyksiä.
”Olin oppinut muilta Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa – ovatko Jeesus ja Jumala todellisia”, hän sanoo.
”Nyt tiedän, että ovat.”
”Halusin selvittää, pitääkö oppimani paikkansa.”
Myös Wilson tuli Suomeen viime vuoden elokuussa. Hän on kotoisin Coloradosta. Hän lähti lähetyssaarnaajaksi, kun mikään muu vaihtoehto ei tuntunut oikealta.
”Halusin kasvaa ihmisenä, muuttua ystävällisemmäksi ja vähemmän itsekkääksi. Minulla on ystäviä, jotka ovat lähetystyöstä palattuaan onnellisempia kuin ennen. He selvisivät lähetyssaarnaajina vaikeuksista, ja siitä on ollut heille myöhemmin hyötyä.”
Niin, vaikeudet. Sisaret hymyilevät paljon, mutta vakavoituvat hetkeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
OVELTA ovelle kiertävät nuoret lähetyssaarnaajamiehet ovat monille tuttu näky siisteine asuineen. MAP-kirkko kehottaa miehiä vahvasti lähtemään kahden vuoden lähetystyöhön, ja sen yhteydessä on julkisuudessa puhuttu myös sosiaalisesta pakosta.
Naisetkin voivat halutessaan lähteä. Mormoninaiset ovat maailmalla 1,5 vuoden ajan. Ennen lähtöä on kahden kuukauden koulutus, jonka aikana tutustutaan lähetystyöhön, syvennetään tietoja uskonnosta ja opetellaan tulevan väliaikaisen kotimaan kieltä.
Kun lähetyssaarnaajat saapuvat Suomeen, he eivät ainakaan aluksi ymmärrä tai puhu suomea kovin hyvin. Se on rankkaa, sisaret sanovat.
Lähetystyössä pariksi voi myös osua ihminen, jota ei ole tavannut koskaan ennen. Sitten kaksi tuntematonta asuu ja työskentelee yhdessä käytännössä kellon ympäri seitsemänä päivänä viikossa.
Tai kolme alkujaan lähes tuntematonta. Koronaepidemia heitti monta asiaa uusiksi, ja siksi Espoossa elää nyt kolme sisarta yhdessä. Wilson, Gilliat ja Kezos asuvat kerrostalokaksiossa lähellä Tuomarilan mormonikirkkoa. He kaikki nukkuvat samassa huoneessa – vielä.
Lähetyssaarnaajat muuttavat parin kuukauden välein. Samalla vaihtuu pari.
ELOKUUSSA Kezos palaa kotiin Utahiin, ja Wilson ja Gilliat siirtyvät Espoosta johonkin toiseen kaupunkiin Suomessa. Kezos on jo asunut Vaasassa, Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä ja nyt parin kuukauden ajan Espoossa.
Kerava, Turku ja nyt Espoo, Gilliat luettelee omia kaupunkejaan. Wilson taas tuli Espooseen kolmisen viikkoa sitten. Sitä ennen: Kouvola, Lohja ja Tampere.
”On rankkaa muuttaa, kun joutuu jättämään rakkaiksi tulleita ihmisiä”, Gilliat sanoo.
Toisaalta maisemanvaihto on sisarista hauskaa. Ainakin näkee erilaisia paikkoja. Ei haittaa, ettei heillä ole vaikutusvaltaa siihen, mihin heidät lähetetään.
”Apostolit päättävät, mihin maahan lähdemme. Suomessa taas lähetysjohtaja päättää, mihin menemme. He saavat Jumalalta siitä sanan”, Wilson kertoo.
Koti-ikävä on lähetyssaarnaajalle tuttu seuralainen. Yhteyttä perheeseen saa pitää kerran viikossa vapaapäivänä. Aiemmin yhteydenpito onnistui vain puhelimitse, mutta nykyisin voi soittaa videopuheluja Facebookin kautta.
Joskus lähetyssaarnaajat myös palaavat kotiin kesken kaiken. Syitä lähetystyön keskeyttämiseen on lukuisia: oma tai läheisen sairastuminen, aiempien mielenterveysongelmien paheneminen, muu henkilökohtainen syy.
PALATAAN kadulle Entressen luo, tai oikeastaan hetkeen ennen sitä. Kirkko on antanut sisarille käyttöön hopeanharmaan Toyota Yariksen. Sillä pääsee alle vartissa Tuomarilasta Karakallioon, jossa sijaitsee Suomen ainoa mormonitemppeli. Tällä kertaa Gilliat, Wilson ja Kezos ajavat kuitenkin Espoon keskukseen.
Normaalisti lähetyssaarnaajat kiertäisivät ovelta ovelle, mutta koronaepidemian takia he pysäyttävät nyt ihmisiä kadulla. Kun juttelee tuntemattomille kielellä, jota vasta opettelee, joutuu haastamaan itsensä. Virheitä sattuu väistämättä.
”Ensimmäisellä viikollani Suomessa sanoin yhdelle naiselle, että ’olet huono’. Olin juuri oppinut sanomaan ’olet hieno’, mutta sanat menivät sekaisin. Nainen tietysti loukkaantui”, Wilson kertoo.
Pitkät hiukset ja hameenhelmat hulmuavat tuulessa, kun kolmikko kävelee kohti kauppakeskus Entresseä. He vaihtavat muutaman sanan huivilla päänsä peittäneen naisen kanssa ja jatkavat sitten matkaa.
Vastaan tulee lippispäinen Jari Korpi. Yksi sisarista tarjoaa hänelle keskustelun päätteeksi käyntikorttiaan siltä varalta, että Korpi haluaisi kuulla uskosta lisää.
Vain hetkeä myöhemmin sisaret käyvät keskustelua miehen kanssa. Mies kertoo odottavansa kaveriaan. ”Mitä kuuluu? Mitä olet tehnyt tänään? Mikä tuo sinulle iloa?” lähetyssaarnaajat ehtivät muun muassa kysyä. He näyttävät kuuntelevan vastauksia keskittyneesti.
Suomalaiset ovat yleensä ystävällisiä. Kauniilla säällä moni myös pysähtyy. Kaikki eivät ole kuitenkaan kiinnostuneita keskustelemaan.
”On vaikeaa, kun joku ei halua kuunnella minua, vaikka tiedän, että voisin auttaa häntä”, Wilson sanoo.
ALKAA olla päivällisaika. Useimmiten Gilliat, Kezos ja Wilson tekevät ruokaa kotonaan, mutta tänään he menevät Kotipizzaan.
Mormonit noudattavat omia terveysohjeitaan, joita nimitetään viisauden sanaksi. Siksi mormonit eivät juo teetä, kahvia tai alkoholia. Syödä voi varsin vapaasti mitä vain.
Yleensä sisaret lausuvat ruokarukouksen, mutta ravintolassa syödessä se jää väliin.
”Emme halua herättää sillä tavalla huomiota.”
Ruokapöydässä keskustelu soljuu parhaisiin makuelämyksiin Suomessa. Suomalaiset mormonit kutsuvat lähetyssaarnaajia luokseen, ja silloin usein myös syödään yhdessä.
”Sellainen haudutettu lihapata oli todella hyvää. Sitä haudutettiin tuntikausia. Mikä se nyt olikaan?” Gilliat pohtii.
Karjalanpaisti?
”Kyllä! Ja sen kanssa perunamuusia. Ja joulutortut ja glögi!”
”Eräs rouva teki kerran varmaan 16:ta erilaista pullaa. Ne olivat todella hyviä”, Wilson kertoo.
JOKAINEN sisarista on miettinyt jo, mitä tahtoo tehdä palattuaan Yhdysvaltoihin.
Wilsonin sisko saa lokakuussa vauvan, ja Wilson on lupautunut lastenhoitajaksi parin kuukauden ajaksi. Sitten hän tahtoisi opiskella lääketiedettä, tarkemmin sanoen radiologiaa. Kezos taas haluaisi opiskella suuhygienistiksi.
Gilliat on jo aloittanut yliopisto-opintoja mutta etsii vielä tietään.
Jokainen heistä kertoo haaveilevansa myös perheestä ja lapsista, matkustelustakin. Helpointa seurustelu olisi toisen mormonin kanssa, mutta määräyksiä siitä ei heidän mukaansa ole annettu.
Lähetystyön aikana voi jatkaa etäsuhteessa poika- tai tyttöystävän kanssa mutta ei tapailla tai aloittaa uutta suhdetta.
Lue lisää: Mormonien suurella sinkkuleirillä sadat nuoret ympäri maailmaa bailaavat ja ihastuvat limun voimalla – ”Se tavallaan on se salainen tarkoitus”
PITSAT maistuvat. ”Olen ihan täynnä, mutta en malta lopettaa syömistä”, yksi sisarista päivittelee.
Viikon ainoa vapaapäivä on tiistai, ja silloinkin iltakuuteen asti. Tiistaina soitetaan perheelle videopuhelu, pestään usein pyykkiä ja käydään kaupassa. Joskus ehditään tehdä ”jotain hauskaa” kodin ulkopuolella, kuten vierailemaan Suomenlinnassa.
Nyt on kuitenkin maanantai, ja työt jatkuvat yhä. Lähetyssaarnaajan päiviin ei mahdu esimerkiksi television katsomista tai kännykän selailua sohvalla, mutta se ei harmita sisaria. Ennen nukkumaanmenoa voi kirjoittaa hetken päiväkirjaa, jotta ajasta Suomessa jäisi kirjoitettuja muistoja.
”Tämä on myös mahdollisuus elämänmuutokseen. Voin miettiä uudestaan tapojani ja sitä, haluanko tulevaisuudessa tehdä jotakin eri tavoin”, Kezos sanoo.
Mormonit Suomessa ja maailmalla
Mormonismin perusti Yhdysvalloissa Joseph Smith 1830-luvulla.
Liikkeen jäsenmäärältään selvästi suurin yhteisö on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko eli MAP-kirkko. Jäseniä on maailmanlaajuisesti noin 16 miljoonaa.
Suomessa MAP-kirkolla on laskutavasta riippuen 3300–4900 jäsentä. Suomen ainoa mormonitemppeli sijaitsee Espoon Karakalliossa, mutta kirkkorakennuksia on eri puolilla Suomea.
Mormoneilla on Raamatun ja Mormonin kirjan lisäksi kaksi muuta pyhää kirjaa.
Kristilliset kirkot eivät yleisesti pidä mormoneja kristittyinä, mutta mormonit pitävät itseään kristittyinä.
Minusta tuo virhe oli hauska ja toivottavasti aluksi loukkaantunut espoolaisnainenkin osasi sille nauraa kun kuuli virheeksi. Suomi on vaikea kieli ja jos koko ajan pelkää virheitä ei ikinä uskalla puhua ja silloin ei tietenkään opi kieltä.
Muistan tällaisen vitsin jota varsinkin 70-luvulla kirkossa kerrottiin. Lähetyssaarnaaja sanoi ovella "Hauska tappaa teidät" kun piti tietenkin sanoa "hauska tavata teitä".
Vastaava oli "tappasimme aiemmin miehenne ja nyt olemme tulleet tappamaan teitä"
Jos (ja useimmiten, ei toki aina, näin on) lähetyssaarnaaja on ollut lapsesta asti kirkon jäsen ei hän ole uskontoaan itse valinnut ja on minusta turha syyttää heitä kirkkonsa virheistä. Kirkon johtajat ovat ne joita sitten taas tuleekin kritisoida. He esittävät olevansa profeettoja vaikka tietävät hyvin etteivät ole. Toki joku voi olla niin itserakas että uskoo itsensä olevan niin erityinen että juuri hänelle jumala puhuu.
Profeettoja, joille jumalat kertoilevat jotain huolistaan vitseihin asti, voivat olla ketkä hyvänsä säätyyn tai muuhun katsomati, mutta perustavikset aina olettavat sen ihmishierarkian huipulla olevan nauttivan tiettyä hengellistä erityisasemaa. Eikö jumalat tiedä paremmin keitä luomakunnassamme vuorollaan lähestyvät ja tokko hinkuvat pyramidien perään sentään vaikka voivat niistäkin digata?
Aikamoinen päivä heillä on jos aamu kuudesta pitää jo olla hereillä ja vasta klo 21 saa lopettaa lähetystyön.
Miksi he vaihtavat jatkuvasti työntekijöitä? Siksi etteivät he vaan työssään käänny pois mormonismista.
Tyttöparat metsästämässä saalista karussa Suomessa, missä kukaan ei halua liittyä heidän typerään uskontoon. Lähtekää tytöt pois mormooneista.