Luterilainen konfirmaatiotilaisuus

Evl. kirkko on pelkkä vitsi missä ateisti palvelee ateisteja.

Just just. Missään vapaan suunnan tilaisuudessa ei kukaan koskaan puhele vierustoverilleen, räplää kännykkäänsä, ole veisaamatta niin, että naapurikylässäkin raikuu, ja ennen kaikkea se pahin synti: ei ainakaan laita hiuksiaan ojennukseen, jos ne tulevat silmille! Olemme näet niin pyhiä ja täydellisiä.

Jestas teidän kanssanne.

Ymmärrän kyllä, että nuori voi jännittävässä tilanteessa käyttäytyä hiukan levottomasti, mutta kirkkokäyttäytymisen alkeet kuuluvat yleissivistykseen.

Ensinnäkin on käsitettävä, mistä konfirmaatiossa on kyse. Siinä "kaste vahvistetaan omalla suun tunnustuksella". Eli kastettu tunnustaa kristillisen, luterilaisen opin.

Mikä on tämä oppi ja kenen edessä se tunnustetaan? Jumalan ja seurakunnan.

Ripillepääsevä siis tunnustaa ääneen uskovansa ev.luterilaisen kristinopin. Kyseessä on virallinen tapahtuma. Hän tunnustaa sen sekä seurakunnalle, että Jumalalle. Etenkin tuo Jumala...

Mikäli kristitty todella uskoo Jumalaan, vaikkakin näkymättömään, hän ymmärtää, että kyseessä on joku korkeampi henkilö kuin esim. presidentti Niinistö, tai kuningatar Elisabet. Kuinka hän käyttäytyisi Elisabetin edessä? Sitäkin suuremmin alttarilla, Jumalan edessä. Kristityksi tunnustautuvan koko elämä on nyt jumalallisen tarkkailun kohde, ei vain alttarilla, vaan kaikkialla elämässä.

Jumala On Kaikkivaltias ja Pyhä.

Kirkko (ainakin nimellisesti) tunnustautuu Jumalan Huoneeksi. Paikaksi, jossa yhdessä uskovan seurakunnan kanssa, Jumalan sanassa ja sakramenteissa, kohdataan Pyhä Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Jos kastettu ei tähän oppiin usko, miksi mennä kirkkoon virnuilemaan? Kirkostahan voi erota. Ei ole pakko "mennä ripille".

Olihan jumalanpalveluksessa tietynlaista nuorekkuutta, eikä siinä sinällään mitään. (Katsoin sitä vain hetken.) Myös asiallista käytöstä. Ehkä televisiointi hiukan vaikutti, eli hermostutti.

Katsoin koko Jumalanpalveluksen. Loistava. Nuoret olivat innostuksissaan, iloiset kiitoslaulut, hyvät soittajat, räppääjä, miespappi täydellinen hyvine saarnoineen ja lauluäänineen. En ollut koskaan kuullut Herran Siunausta laulettuna. Etsin heti palautekohtaa Vuosaaren kirkon sivulta, että olisin voinut kiittää, ei löytynyt.
Uskovana käyn kirkossa, mutta en ollut rippitilaisuudessa käynyt yli 10 vuoteen. Menin lapsenlapsen konfirmaatioon. Kummit alkoivat valua alttarille polvistuneiden nuoren taakse. En ymmärtänyt mikä sakki sinne ryntäsi, vaan lähdin minäkin, Famu, lapsen vanhemmat ja kummit. Kaikki sitten seisottiin nuoren takana käsi hänen päänsä päällä. Lapsenlapsi katsoi hämmästyneenä meidän rykelmää, toisilla oli vain yksi tai kaksi henkilöä. Ei voi osata käyttäytyä oikein, jos ei opeteta, siksi en pitänyt vähän-niin-ja-näin-asian-ottavia muutamia konfirmoitavia kovin moitittavina.

Mistä tuli kyseinen lähetys?

Muistan omasta konfirmaatiostani sen, että jännitti olla ehtoollisella ensimmistä kertaa ja saatoin vieruskaverille siinä hieman puhellakin alttarilla. Ei 15-vuotiailta tarvitse odottaa täydellisyyttä, eiväthän he kaikki ymmärrä uskoakaan vielä. Toki tilaisuus on juhlallinen ja varmasti heitä mietitytti itse tilaisuus enemmän kuin uskontunnustus siinä vaiheessa. Armoa nyt vähän!

Ei hätää, nuoret eivät enää konfirmaation jälkeen käy kirkossa.

Ehtoollista en ota konfirmaatiossa ellen saa koko pulloa.