Josakin alemmassa viestissä joku puhui pappeudesta joten tässä hieman selvitystä asiaan:
(On profeetan neuvonantajan James F. Faustin puheesta lokakuulta 2004.)
Jokaisen pappeudenhaltijan on tehtävä kaksi liittoa. Ensimmäinen on olla uskollinen, niin että saa Aaronin ja Melkisedekin pappeuden.
Aaronin pappeus koulii ja valmistaa pappeudenhaltijaa Melkisedekin pappeuden suurempiin velvollisuuksiin ja valmistaa häntä ottamaan vastaan pappeuden valan ja liiton siunaukset. Miehellä on välttämättä oltava sekä Aaronin että Melkisedekin pappeus, jotta hän voisi ottaa vastaan ne täydet siunaukset, joita Herralla on uskollisia poikiaan varten. Toinen liitto Hänen edustajanaan tässä pyhässä valtuudessa on pitää kunniassa kutsumuksensa uskoen täysin Jumalaan.
Osana pappeuden valaa ja liittoa Herra antaa pojilleen useita lupauksia, joita ”hän ei voi rikkoa”.
Ensiksi, pappeudenhaltijat pyhitetään heidän ruumiinsa uudistamiseksi. Mielestäni presidentti Hinckley on suurenmoinen esimerkki tästä. Hänen ruumiinsa, mielensä ja henkensä on uudistettu mitä harvinaislaatuisimmalla tavalla.Hän on 94 vuotias ja mahtavassa kiunnossa.
Toiseksi, ”heistä tulee Mooseksen ja Aaronin poikia ja Abrahamin jälkeläisiä”.
Kolmanneksi, heistä tulee Jumalan valittuja. Hänen edustajinaan he vievät tätä pyhää työtä eteenpäin maan päällä meidän aikanamme. Neljänneksi, ”kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden”, ottavat vastaan Herran. Viidenneksi, ne, jotka ottavat vastaan Herran palvelijat, ottavat vastaan Hänet.
Kuudenneksi, ne, jotka ottavat vastaan Vapahtajan, ottavat vastaan Isä Jumalan. Seitsemänneksi, he ottavat vastaan myös Isän valtakunnan.
Kahdeksanneksi, heille annetaan myös kaikki, mitä Isällä on.
Ne, jotka saavat kaiken, mitä Isällä on, eivät voi saada mitään enempää.
Aaronin pappeuden nuorille miehille on annettu suuri valtuus ja suuria velvollisuuksia. Aaronin pappeus toimii piispan johdolla ainakin kahdessa toimituksessa, jotka ovat suoraan yhteydessä sovitukseen. Toinen on sakramentti, joka on muistona Vapahtajan meidän syntiemme tähden vuodattamasta verestä ja Hänen ruumiistaan, jonka Hän antoi meidän lunnaiksemme.
Toinen on kaste. Papeilla on valtuus kastaa syntien anteeksisaamiseksi. Aaronin pappeus on hyvin todellinen voima. Eräs nuori mies kirjoitti seuraavaa tapauksesta, jolloin hän käytti tuota voimaa:
”Kävin aikoinani eräässä seurakunnassa, jossa ei ollut montakaan Melkisedekin pappeuden haltijaa. Mutta seurakunta ei ollut millään tavoin hengellisesti tyhjä. Päinvastoin, monet sen jäsenistä todistivat suurimmasta pappeuden voiman ilmentymisestä, mitä he koskaan olivat tunteneet.
Tämä voima keskittyi pappeihin. Ensimmäistä kertaa elämässään heidät kutsuttiin suorittamaan kaikkia pappien velvollisuuksia ja pitämään huolta seurakunnan jäsenten tarpeista. Heidät kutsuttiin vakavasti kotiopettajiksi – ei pelkästään kyläilevien vanhinten haukotteleviksi jatkeiksi, vaan siunaamaan veljiään ja sisariaan.
Ennen sitä aikaa olin ollut noista papeista neljän kanssa eri tilanteissa. – – He karkottivat jokaisen seminaariopettajan parissa kolmessa kuukaudessa. He levittivät ympärilleen tuhoa käydessään maaseudulla partioretkillä. Mutta kun heitä tarvittiin – kun heille annettiin tärkeä tehtävä – he olivat niitä, jotka loistivat kirkkaimmin pappeuden palveluksessa.
Salaisuutena oli se, että piispa kutsui Aaronin pappeutta nousemaan sellaisten miesten mittaan, joille enkelit voivat ilmestyä, ja he nousivat siihen mittaan antaen apua niille, jotka olivat puutteessa, ja vahvistaen niitä, jotka tarvitsivat vahvistusta. Muut seurakunnan jäsenet rakentuivat, ja niin rakentuivat koorumin jäsenet itsekin. Seurakuntaan levisi suuri ykseys, ja jokainen sen jäsenistä sai esimakua siitä, millaista on silloin kun ihmisillä on yksi mieli ja yksi sydän. Tässä kaikessa ei ollut mitään poikkeuksellista; se oli vain Aaronin pappeuden asianmukaista toimintaa.”
Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi äskettäin Aaronin pappeuden haltijoille, että niitä teistä, jotka elätte kelvollisesti, voidaan siunata ”palvelevien enkelien suojeluksella” ja että teillä ”on jotakin suurenmoista, jonka arvoisesti elää”.
(On profeetan neuvonantajan James F. Faustin puheesta lokakuulta 2004.)
Jokaisen pappeudenhaltijan on tehtävä kaksi liittoa. Ensimmäinen on olla uskollinen, niin että saa Aaronin ja Melkisedekin pappeuden.
Aaronin pappeus koulii ja valmistaa pappeudenhaltijaa Melkisedekin pappeuden suurempiin velvollisuuksiin ja valmistaa häntä ottamaan vastaan pappeuden valan ja liiton siunaukset. Miehellä on välttämättä oltava sekä Aaronin että Melkisedekin pappeus, jotta hän voisi ottaa vastaan ne täydet siunaukset, joita Herralla on uskollisia poikiaan varten. Toinen liitto Hänen edustajanaan tässä pyhässä valtuudessa on pitää kunniassa kutsumuksensa uskoen täysin Jumalaan.
Osana pappeuden valaa ja liittoa Herra antaa pojilleen useita lupauksia, joita ”hän ei voi rikkoa”.
Ensiksi, pappeudenhaltijat pyhitetään heidän ruumiinsa uudistamiseksi. Mielestäni presidentti Hinckley on suurenmoinen esimerkki tästä. Hänen ruumiinsa, mielensä ja henkensä on uudistettu mitä harvinaislaatuisimmalla tavalla.Hän on 94 vuotias ja mahtavassa kiunnossa.
Toiseksi, ”heistä tulee Mooseksen ja Aaronin poikia ja Abrahamin jälkeläisiä”.
Kolmanneksi, heistä tulee Jumalan valittuja. Hänen edustajinaan he vievät tätä pyhää työtä eteenpäin maan päällä meidän aikanamme. Neljänneksi, ”kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden”, ottavat vastaan Herran. Viidenneksi, ne, jotka ottavat vastaan Herran palvelijat, ottavat vastaan Hänet.
Kuudenneksi, ne, jotka ottavat vastaan Vapahtajan, ottavat vastaan Isä Jumalan. Seitsemänneksi, he ottavat vastaan myös Isän valtakunnan.
Kahdeksanneksi, heille annetaan myös kaikki, mitä Isällä on.
Ne, jotka saavat kaiken, mitä Isällä on, eivät voi saada mitään enempää.
Aaronin pappeuden nuorille miehille on annettu suuri valtuus ja suuria velvollisuuksia. Aaronin pappeus toimii piispan johdolla ainakin kahdessa toimituksessa, jotka ovat suoraan yhteydessä sovitukseen. Toinen on sakramentti, joka on muistona Vapahtajan meidän syntiemme tähden vuodattamasta verestä ja Hänen ruumiistaan, jonka Hän antoi meidän lunnaiksemme.
Toinen on kaste. Papeilla on valtuus kastaa syntien anteeksisaamiseksi. Aaronin pappeus on hyvin todellinen voima. Eräs nuori mies kirjoitti seuraavaa tapauksesta, jolloin hän käytti tuota voimaa:
”Kävin aikoinani eräässä seurakunnassa, jossa ei ollut montakaan Melkisedekin pappeuden haltijaa. Mutta seurakunta ei ollut millään tavoin hengellisesti tyhjä. Päinvastoin, monet sen jäsenistä todistivat suurimmasta pappeuden voiman ilmentymisestä, mitä he koskaan olivat tunteneet.
Tämä voima keskittyi pappeihin. Ensimmäistä kertaa elämässään heidät kutsuttiin suorittamaan kaikkia pappien velvollisuuksia ja pitämään huolta seurakunnan jäsenten tarpeista. Heidät kutsuttiin vakavasti kotiopettajiksi – ei pelkästään kyläilevien vanhinten haukotteleviksi jatkeiksi, vaan siunaamaan veljiään ja sisariaan.
Ennen sitä aikaa olin ollut noista papeista neljän kanssa eri tilanteissa. – – He karkottivat jokaisen seminaariopettajan parissa kolmessa kuukaudessa. He levittivät ympärilleen tuhoa käydessään maaseudulla partioretkillä. Mutta kun heitä tarvittiin – kun heille annettiin tärkeä tehtävä – he olivat niitä, jotka loistivat kirkkaimmin pappeuden palveluksessa.
Salaisuutena oli se, että piispa kutsui Aaronin pappeutta nousemaan sellaisten miesten mittaan, joille enkelit voivat ilmestyä, ja he nousivat siihen mittaan antaen apua niille, jotka olivat puutteessa, ja vahvistaen niitä, jotka tarvitsivat vahvistusta. Muut seurakunnan jäsenet rakentuivat, ja niin rakentuivat koorumin jäsenet itsekin. Seurakuntaan levisi suuri ykseys, ja jokainen sen jäsenistä sai esimakua siitä, millaista on silloin kun ihmisillä on yksi mieli ja yksi sydän. Tässä kaikessa ei ollut mitään poikkeuksellista; se oli vain Aaronin pappeuden asianmukaista toimintaa.”
Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi äskettäin Aaronin pappeuden haltijoille, että niitä teistä, jotka elätte kelvollisesti, voidaan siunata ”palvelevien enkelien suojeluksella” ja että teillä ”on jotakin suurenmoista, jonka arvoisesti elää”.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pappeusavauksesi on sellaista uskonnollsita jargonia, etten sanoisi sörsseliä, että siitä on vaikea löytää mitään pointtia, josta voisi lähteä keskustelemaan.
Voisitko avata aihetta sellaisesta näkökulmasta, että saamme keskustelun syntymään mielestäsi kiintoisasta tai tärkeästä näkökohdasta tässä pitkähkössä tekstissä?