Lääkäri seuraa paranoidia

Anonyymi

Öh. Voi kuulostaa oudolta, siltä se minustakin tuntuu.

Asuin vuoden eräässä yliopistokaupungissa. Muutin sinne saadakseni paremmin apua ongelmiini (lähinnä alkoholi) kuin pikkukylässä ja opiskellakseni. Siellä kaupungissa sitten eräs lääkäri diagnosoi minulle paranoidin skitsofrenian.

Myönnän, olen epäluuloinen ja itsekin tiedostan, että osa peloistani ei välttämättä omaa todellisuuspohjaa. Silti ne epäluuloiset ajatukseni eivät ole koskaan sisältäneet sellaista pahaa, mitä maailmassa ei oikeastikin olisi. Tämä kirjattu papereihin: "sairaudentunto osittainen" (!?!).

Löysin kaupungista, mitä lähdin hakemaan, mutta ei siitä ollut apua minulle. Lisäksi "hoitotaho" oli halukas torppaamaan opiskeluaikeeni. Perhesuhteiden ja mieheni kanssa alkaneen yhteiselämän myötä muutin takaisin kotikylääni.

Huomatakseni ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa asioidessani, että tämä isossa kaupungissa, toisessa maakunnassa minulle paranoidin skitsofrenian diagnosoinut lääkäri työskentelee nyt täällä tk-lääkärinä.

Käsi ylös, kenessä tällainen ei herätä epäluuloa?

No täällä yksi paranoidi skitso, jossa ei. Olen järkeillyt, että se diagnosointikaupunki on yliopistokaupunki ja kaikki lääkärit opiskelevat niissä, ennen kuin siirtyvät töihin kuka minnekin. Näitä hassuja sattumuksia, joita elämä täynnä, vaikka äitini nauroikin: "Se seuraa sinua". Hassua vielä, siinä loppulausunnossa psyk.poliltahan juuri lukeekin "Vaatii seurantaa" ;D

12

62

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      "Silti ne epäluuloiset ajatukseni eivät ole koskaan sisältäneet sellaista pahaa, mitä maailmassa ei oikeastikin olisi. "

      Näinhän se on. Ja maailmassa totuus on tarua ihmeellisempää, kuten tiedämme.

      Jos kysyt, onko mahdollista, että ko. lääkäri olisi tarkoituksella tullut sinne töihin sinun vuoksesi, niin en ihan usko, mutta samantien on todettava, että ei kukaan ulkopuolinen sitä voi varmasti tietää. Kukaan ei voi olla näissä asioissa mikään todellinen asiantuntija. On se mahdollista, on. Minusta sinun ei pitäisi uskoa noita psykiatrian diagnooseja ollenkaan. Mielestäni erityisen typerä on tuo "sairaudentunto"-idea. Jos ei sillä, ja kaikella muulla psykiatrisella kaltoinkohtelulla ja stigmatisoinnilla, saa ihmiselle pelokasta, epäluuloista ja "paranoidista" oloa, niin millä sitten...?

      Vertaistuki voisi ehkä auttaa. Koeta olla rauhassa. Joka tapauksessa arvelen, että sinulle on voinut joskus tapahtua jotain sellaista aidosti pelottavaa ja vaarallista, jota voi nimittää vaikka vainoksi (tai kiusaamiseksi, tms. kaltoinkohteluksi, ehkä liiallista valvontaa jossain elämänvaiheessa), ja joka saattaa - ehkä - olla pohjana sille, että suhtaudut nykyäänkin keskimäärin epäluuloisemmin joihinkin asioihin kuin muut. Eikä ole paha asia, että suhtautuu epäluuloisesti, sehän on vain tervettä kriittisyyttä joka perustuu aikaisempiin kokemuksiin. Ei siis "sairautta." - Enkä siis todellakaan voi tietää, eikä kukaan muukaan, vainotaanko tai seurataanko sinua tai jotakuta muuta nyt, jossain, joskus tulevaisuudessa. Kellään ei ole todellista asiantuntemusta sen päättämiseen, mikä toisen kokemuksista on "harhaa" ja mikä ei. Psykiatrit vaan ovat omineet itselleen maailmankaikkeuden yleistietäjän roolin. (Ja kansakunnan muut hölmöt ovat sen heille antaneet, mikä on sekin väärin.)

      • Anonyymi

        Niin, ja lisään, että jos minusta kirjoitettaisiin, että ""Vaatii seurantaa". juoksisin varmaan karkuun.


    • Anonyymi

      Enpä usko että kukaan lääkäri potilasta seuraa paikkakunnalta toiselle.
      Ihan on tainnut töiden perässä muuttaa.
      Eikä seurannan vaatiminen tarkoita potilaan seuraamista vaan " sairauden " seuraamista, varmaan tajusittekin, kunhan kirjoitin.

      Se mitä skitsofreniaksi väittävät ja juurikin noita harhoja, harha-ajatuksia, ne voivat olla ihan totuuteenkin liittyviä eivät välttämättä joitain itse keksittyjä juttuja.
      Eli vääristynyt todellisuudentaju.

      Lääkäreistä on kamalan kivaa diagnosoida ihmisiä vaikka aina ei olisi tarvettakaan.

    • Anonyymi

      Itse en ymmärrä miksi joku seuraisi. En ole maestro tuntemaan mitä hyötyä, joku lekuri siitä "imppaisi" (karu sana, ehkä lekurit työpäivän jälkeen laittavat morfiinia tiputukseen, itselleen, koska työ on stressaavaa, vai onko). Tis is hjuumor.

      Ellet ole joku nainen, ja se toinen mies, mikäs siinä jänskättää kohdata hiippari uudestaan, hm, se vaikuttaisi himpun tieteellisemmältä jos diaknoossit jaettaisiin vaikka 2:n lääkärisankarin avulla - - yksi lääkäri voi olla hieman creepy creeper, kun se yrittää edustaa yleistä tietoa, mutta eikö se usein olekin vain yksi mp muiden joukossa. mp, mpide
      Mennehän jaa tiedä, minä en...

    • Anonyymi

      " Lisäksi "hoitotaho" oli halukas torppaamaan opiskeluaikeeni."
      Tämä on väärin. Et kai antanut periksi? Kai jatkoit alle, josta olit kiinnostunut?

      Joka tapauksessa, minusta mielenterveysihmisten olisi parempi keskittyä siihen, miten ikävältä tuntuu, kun on olo, että joku seuraa. Kuin vakuutteluun, että se on harhaluulo. Etenkin, kun he(kään) eivät voi olla siitä varmoja.

      Ehkä jos löydät jostain jonkun avarakatseisen terapeutin, joka ei usko tietävänsä kaikkea, ja joka on kiinnostunut siitä mitä olet todella kokenut, voisi lähteä jotain käyntiin.

      Varovaisuus on hyvä asia. Ei pitäisi oikeastaan käyttää tuontyyppisissä tilanteissa edes sanaa epäluuloinen.

      Käännä korttipöytä. Jos sinusta on kirjoitettu esim. että "vaatii seurantaa", mieti, mitä kaikkea sinun itsesi kannattaisi seurata, ympärilläsi nimittäin ;) Lääkärit eivät ole aina mieleltään terveitä. Ja psykiatrinen järjestelmä kokonaisuudessaan, siis mielenterveysjärjestelmä, ei etenkään ole terve. Pikemminkin aika kieroutunut... Vallankäyttöjärjestelmä, jossa toisten alistaminen on ehtona sille että heitä voidaan auttaa. Harva saa sieltä todellista apua, tämä on ainakin oma näkemykseni.

      Tunnen joitakin paranoidisuusdiagnoosin saaneita ja heidän elämäänsä, ja heillä kaikilla on taustallaan jotain todellista elämänkokemusta tai traumaa, josta pelko ja varovaisuus on syntynyt. Sitä on heille mitätöity, ei ole uskottu eikä kuultu. Myöhemmin kun he menevät tai joutuvat mielenterveysjärjestelmään heitä gaslightataan lisää. Kukaan ei edes halua kuulla, mitä heille on tapahtunut, ja lisäksi heille iskostetaan päähän mantra, että he ovat hulluja ja "skitsofreenisiä". Se on väärin.
      - anon. 12:49

    • Anonyymi

      On olemassa monia fyysisiäkin sairauksia jotka vaativat seurantaa. Eiköhän tuo ole jokseenkin yleisesti käytetty termi.

      Jos tai kun on itse opiskelemassa tai tekemässä jotain itselleen mielekästä niin ei kenelläkään ole oikeutta alkaa neuvoa lopettamaan, oli vaikka kuinka terapeutti tai joku muu.
      Ihmisellä on oikeus tehdä mitä haluaa jos ja kun hän siihen kykenee.
      Kukaan toinen ei voi tietää toisen puolesta.

      • Anonyymi

        En alkanut opiskelemaan, mutta ei se lopulta liittynyt hoitotahoon. Miehelläni yötyöt viikonloppuisin. Minulla olisi ollut tiiviit lähiopinnot arkipäivisin eri paikkakunnalla. Emme olisi käytännössä ikinä voineet viettää aikaa yhdessä, jos olisin aloittanut opinnot siellä, missä aioin. Valitsin rakkauden. Mies oli ensitapaamisemme jälkeen, vuosia sitten kysynyt yhteistä ystäväämme, jonka luona tapasimme, kysymään lähtisinkö treffeille hänen kanssaan. En ollut silloin vielä ihastunut, mutta myönnyin, koska mies mukava, rehdin ja asiallisen oloinen. Tarkempaa treffikutsua, kun ei sitten kuulunut, luulin vuosia hänen halunneen treffeille "jonkun kanssa", ei varsinaisesti minun. Sitten hän ilmaisi toiveensa suoraan minulle. Se oli menoa. Ei paljoa erossa vietettyjä öitä sen jälkeen. Vain molempien töiden vuoksi joskus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En alkanut opiskelemaan, mutta ei se lopulta liittynyt hoitotahoon. Miehelläni yötyöt viikonloppuisin. Minulla olisi ollut tiiviit lähiopinnot arkipäivisin eri paikkakunnalla. Emme olisi käytännössä ikinä voineet viettää aikaa yhdessä, jos olisin aloittanut opinnot siellä, missä aioin. Valitsin rakkauden. Mies oli ensitapaamisemme jälkeen, vuosia sitten kysynyt yhteistä ystäväämme, jonka luona tapasimme, kysymään lähtisinkö treffeille hänen kanssaan. En ollut silloin vielä ihastunut, mutta myönnyin, koska mies mukava, rehdin ja asiallisen oloinen. Tarkempaa treffikutsua, kun ei sitten kuulunut, luulin vuosia hänen halunneen treffeille "jonkun kanssa", ei varsinaisesti minun. Sitten hän ilmaisi toiveensa suoraan minulle. Se oli menoa. Ei paljoa erossa vietettyjä öitä sen jälkeen. Vain molempien töiden vuoksi joskus.

        Onnittelut rakkaudestanne :) :)
        - anon. 12:49


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En alkanut opiskelemaan, mutta ei se lopulta liittynyt hoitotahoon. Miehelläni yötyöt viikonloppuisin. Minulla olisi ollut tiiviit lähiopinnot arkipäivisin eri paikkakunnalla. Emme olisi käytännössä ikinä voineet viettää aikaa yhdessä, jos olisin aloittanut opinnot siellä, missä aioin. Valitsin rakkauden. Mies oli ensitapaamisemme jälkeen, vuosia sitten kysynyt yhteistä ystäväämme, jonka luona tapasimme, kysymään lähtisinkö treffeille hänen kanssaan. En ollut silloin vielä ihastunut, mutta myönnyin, koska mies mukava, rehdin ja asiallisen oloinen. Tarkempaa treffikutsua, kun ei sitten kuulunut, luulin vuosia hänen halunneen treffeille "jonkun kanssa", ei varsinaisesti minun. Sitten hän ilmaisi toiveensa suoraan minulle. Se oli menoa. Ei paljoa erossa vietettyjä öitä sen jälkeen. Vain molempien töiden vuoksi joskus.

        Tänään kävin tk:ssa. "seuranneen" lääkärin nimeä ei ollut enää lääkäreiden ovissa. Olin sekä odottanut (tietyllä tapaa kiinnyin häneen aiemmin, vaikken todellisuudessa tuntenut häntä: keskustelimme vain minun asioista, emme hänen. Ajattelen häntä usein. Pidin hänestä, vaikka ymmärrän potentiaalisen vaarallisuuden). Odotin ja pelkäsin, vaikka vaivan luonteen tähden aika olikin varattu hoitajalle. Kävin hoitajalla ja sain avun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tänään kävin tk:ssa. "seuranneen" lääkärin nimeä ei ollut enää lääkäreiden ovissa. Olin sekä odottanut (tietyllä tapaa kiinnyin häneen aiemmin, vaikken todellisuudessa tuntenut häntä: keskustelimme vain minun asioista, emme hänen. Ajattelen häntä usein. Pidin hänestä, vaikka ymmärrän potentiaalisen vaarallisuuden). Odotin ja pelkäsin, vaikka vaivan luonteen tähden aika olikin varattu hoitajalle. Kävin hoitajalla ja sain avun.

        Lääkäri saattaa olla vain lomalla, hän saattaa palata syksyllä? Nämä nykyiset vain tuuraamassa? Sillä myös toisen lääkärin, jonka tiedän työskennelleen täällä vuosia, nimi oli kadonnut ovenpielestä, vaihtunut toiseen.

        Päivällä kävin kaupassa, niin siellä oli mies kassajonossa, joka aivan kysymyksiä herättävän lääkärin näköinen. Mutta käytös ja puhetyyli aivan erilaisia. Metsäkonelippis päässä. Hämäännyin, ennen kuin tämä alkoi puhua ja käyttäytyä. Mietin, onko lääkäri täältä kotoisin ja edellämainittu metsäkonemies hänen veli tai serkku? Selittäisi hänen ilmeen siellä isossa kaupungissa, jos tiedoissani luki, mistä olen muuttanut ja hän oli varuillaan "tuleeko sieltä joku tuttu?". Toisaalta mahdollista on myös ilmiö, että kun jotakuta kaipaa, näkee hänen näköisensä väkijoukossa. Jollain tapaa kaipaan tätä lääkäriä, vaikka myös ihmettelen ja olen "epäluuloinen".


    • Anonyymi

      Öh.

      Lopeta huumeiden veto, jos on noin kovat harhat.

      • Anonyymi

        En vedä huumeita ja ei ole harhoja. Kaupassa oli joku, joka oli samannäköinen kasvoiltaan, vaikka toinen on paljon pitempi. Joskus samannäköisiä voi olla, vaikkei olisi sukua. Kuitenkin mm. minä näytän kovasti tädiltäni, sekä kuulemma lapsena mummini siskolta. Siskollani on kovasti yhteneväiset kasvonpiirteet enoni kanssa, mikä on huvittavaa, ja mistä en siskolle sano, sillä ei varmaan parikymppisenä likkana olisi hauskaa tulla rinnastetuksi kuuskymppiseen vanhaan ponunkeittäjään. Heillä vaan on saman malliset silmät ja kasvon piirteet... Sisko on kaunis ja opiskelee yliopistossa, me vain olemme sukua.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      66
      4673
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      14
      2269
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      25
      1794
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1518
    5. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      32
      1461
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1318
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1237
    8. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1156
    9. 23
      1092
    10. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      291
      1024
    Aihe