Ymmärrän typerän kaipaukseni syyt nyt

Ymmärrän miksi kaipailin sinua taannoin. Vielä viime vuonna se tuntui fyysisenä kipuna kun halusin lähellesi. Jouduin puristamaan tyynyä ja kietomaan jalan peiton ympärille aivan kuin olisit siinä.

Se oli vain fantasia sinusta, mutta et ole se nainen.

Et ollut fyysisesti viehättynyt minusta ja sinua kiinnosti vain minun juttuni. Olin helppo ja hauska mies.

Kun pääsin ohi fyysisestä kaipauksesta ajattelin että ehkä voisimme olla ystäviä, mutta jäin yhä uudestaan ja uudestaan yksin ajatuksineni ja murheineni. En halunnut kaataa niitä niskaasi, mutta kuvittelin että jaoimme jotakin. Olin väärässä.

Ystävyyden toiveiden jälkeen kaveruus on muuttunut hällä väliä meininkiksi koska sinulla on muitakin kavereita joten olemme lopulta vain hyvän päivän tuttuja. Tunsin kuinka erkanimme lopullisesti ja jatkuvat valintasi pois päin vain vahvistivat sitä.

En tiedä miten kokisit jos kertoisin kuinka monta yhteensattumaa elämässämme on ja miten jotkut asiat joita olen ajatellut ovat pompahtaneet sinun elämästäsi esille. Ajattelin ensin niitä vain yhteensattumina joita ihastumassa oleva mieli saisi aikaiseksi, mutta joskus sitä vain tapaa henkilön joka syvemmällä tasolla kolahtaa.

Ymmärrän että tuo henkilö on vain fantasia päässäni sellaisesta naisesta jonka aiemmin elämässäni halusin tavata. En enää viitsi vaikka mietin päädytäänkö koskaan siihen pisteeseen että kertoisin tuosta sinulle.

Päätin että olemme vain hyvän päivän läpän tuttuja koska sinä teit päätöksesi jo aiemmin.
Kiitos kun tapasin sinut.