Annan sulle tilaa, annan rauhaa ja tilaisuuden elää täysipainoista elämää. Minä olen siinä ylimääräinen ratas, sellainen, joka tekee kulkemisesta epätasaista ja epämukavaa. Olen haitake, joka on aina silloin tällöin väärässä paikassa, kohdallasi ehkäpä aina. Jätän tilaa, jotta voit toimia ja tehdä, niin kuin haluat. Väistän, pysyn sivussa, olen pois silmistäsi ja parannan näin elämänlaatuasi. En todellakaan halua, että joudut kokemaan olosi epämukavaksi vuokseni, ja onhan se toki itsellenikin inhottavaa, kun on toiselle riesaksi, kun toinen kokee yhdessä olemisen hetket tilanteina, joista pitää päästä pois. Roskathan yleensä laitetaan ulos roskalaatikkoon.
En halua, että joudut kiusallisiin tilanteisiin
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No jo on vedetty itsesääli oikein taiteenlajiksi.
Onnea siitä. Toivottavasti et ole kaipaamani mies.
No en ole. Eipä ole sitä pelkoa, koska hän ei minua kaipaa.
Sinä olet masentunut, yritähän piristyä ja juttele kumppanin kanssa tai ystävän kanssa.
Ei ole kyse masennuksesta, vaan siitä, että sydän on murskana. Se on rikottu, poljettu, kävelty yli tuhansia kertoja. Valehtelematta.
En ole aktiivisesti hakeutunut vaikeuksiin, niitä vain tulee kerta toisensa jälkeen. Jos haavat eivät saa parantua, niitä jää jälki ja ne ovat kipeitä, varsinkin kun uusi haava viilletään vanhaan arpeen. Sanon nyt sinulle, ei näistä selvitä juttelemalla. Ymmärrät varmaan, ettei tavallinen haavakaan parane rupattelulla. Ei, et sinä juttelemalla tuo liennytystä, ellei sitten kyseessä ole rakastettu. Mutta ei hän välitä minusta tuon taivaallista. Tietoisuus siitä, että olen hänelle roskaa on kuin veitsi haavassa. Kuvittele itse. Yritä asettua asemaani. Jos sinulle kaikkein rakkain ihminen halveksii sinua ja pitäisi sinua yhdentekevänä, voisitko ohittaa sen olankohautuksella, pelkästään juttelemalla. Rehellisesti, pysähdy hetkeksi miettimään, miltä sinusta tuntuisi. Ja mieti lisäksi, että tämä tapahtuu jokaisen rakastamaan ihmisen kohdalla, ja lukemattomia kertoja. Et taida pystyä asettumaan asemaani, et pysty myötäelämään siitä yksinkertaisesta syystä, että mielikuvituksesi ei riitä kuvittelemaan tilannetta. Ja kehotat minua piristymään. Teetkö minusta pilkkaa? Noinko helppoa joidenkin elämä on, noinko vaivatonta sinun ongelmia on ratkaista?
Suhtaudu elämääsi ja kanssaihmisiin kuten minä, joka ajattelen ettei minua liikauta mihinkään suuntaan muiden tykkäämiset. Jos minusta ei joku pidä, niin mitä sitten?! En elä elämääni miellyttääkseni muita. Sinutn on helpompi olla, ellet ajattele koko ajan sitä mitä muut sinusta ajattelee. Sinä olet arviókas, olitpa sitten millainen tahansa.
Ei pidä vaipua itsesääliin. Jokainen maan tallaaja joutuu kohtaamaan myös arvottomuutta toisten taholta. Se ei merkitse oikeasti mitään, heillä itsellään on vain paha olla ei heistä kannata ottaa itselleen taakkaa.
Voit löytää ihmisen jonka sydän rakastaa ja hän näkee syvemmälle, haavasikin.
Tuo viimeinen lauseesi. Sitä en ole löytänyt, jota rakastaisin ja joka rakastaisi minua. Arvottomuuden kohtaaminen, sitä tapahtuu varmasti kaikille, mutta minulla se on ollut elämänmittaista, lähes päivittäinen kokemus. Ei silloin puhuta itsesäälistä, vaan ihmisyyden tuhoutumisesta, sukupuolisena ihmisenä olemisen tuhosta. Ihminen, joka sitä kokee, ei voi milloinkaan sanoa, ettei se merkitse mitään. Kun elämä on raunioina ja sydän tuhannesti jauhettu palasiksi, kuka voi sanoa noin.
No onko hän ilmaissut sinulle jotenkin, että häiritset häntä?
Kyllä. Käyttäytyminen ja eleet puhuvat rehellistä kieltään. Niillä voi loukata syvästi. Ja ne hyvät sanat, joita ei koskaan sanottu.
Olen tosta toisinaan aika eri mieltä, se mitä näet ulkoapäin tapahtuvan ei (ainakaan omalla kohdalla!) kerro mitään siitä mitä ihminen sisimmässään ajattelee/kokee, sille ei ole ”todistusaineistoa” että se miltä jokin asia vaikuttaa, olisi varmasti totta. Olen huomannut itseni kohdalla juurikin kyseisen asian, kun mies luulee etten halua häntä elämääni jotenkin ”tielle/ahdistamaan”, vaikkei ole siitä kyse vaan juurikin siitä mistä itsekin puhuit eli jokin menneisyyden haava tavallaan revitään auki tai tuodaan pintaan joku traumaattinen kokemus/tilanne mikä ennen on satuttanut ja no eihän sille mitään voi jos ihminen tietämättään ”tekee” minulle niin, varsinkin jos kyse henkilöstä josta erityisesti välittää niinkuin omalla kohdalla oli..Siinä vain tulee vaikeuksia luottaa toiseen ja kokea olevansa turvassa hänen kanssaan. Eikä pysty oikein ”antamaan” mitään suhteeseen. En kuitenkaan ainakaan toivoisi, että mies siinä vaiheessa kokonaan häviää jonnekin, siinä tulee tietynlainen hylätyksi tulleen olo..
Kuulehan aloittaja, ehkäpä tiedänkin hyvin tästä asiasta.
Minulla on ystävä, josta pidän paljon, mutta hän ei suostu puhumaan tunteista yms ollenkaan, joten ...
Et ole hän. Hän ei ole tarjoutunut kuulemaan. Väistyy paikalta.