Keksikää satu!

Olipa kerrän täti, joka oli tyytyväinen läpeensä,
ja setä, jolla oli sen pituinen se.

kaukana jossain pohjoisessa maassa eräs outo mies joka ei ryypännyt,kiroillut,tupakoinut,käynyt huorissa,varastanut,valehdellut,kiusannut,ajanut ylinopeutta,tapellut,uhkaillut,laiskotellut,puhunut paskaa eikä muutenkaan ollut pahansorttinen.
Tuo mies istuu tässä koneella ja naputtaa tekstiä.
Ja tämä oli siis satua.Sen pituinen se.

Olipa kerran tyttökeiju, jonka nimi oli Olipakerran. Sitten oli poikakeiju nimeltään Senpituinense. He asuivat Vanhan Sadunkertojan tyynyn alla, ja vähän varovasti mellastivat yöllä. Melu tarttui Vanhan Sadunkerojan aivoihin ja aamulla hän kirjoitti uneksi luulevansa paperille. Niinpä kaikki sasut ovat syntynnet siitä, mitä tapahtui Olipakerran-tytön ja Senpituinense-pojan välillä.

Elivät elämänsä loppuun. Onnellisina!
siteeraan tässä edgar rice burroughsia.

Olipa kerran Hyvä Paimen hän pani henkensä lampaiden edestä. Oli myös Paha paimen hän pani lampaita henkensä edestä

Siispä: Olipa kerran miurami, joka odotti alkavaa sotaa. Se keräsi pesäänsä eväiksi sodan varalta puolipyöreitä kuivattuja vittuja, ne säilyvät hyvin...