Mennessäsi nälkäisenä ravintolaan, tulee paikalle tarjoilija, joka alkaa jaaritella ja pitää luentoa perunan koostumuksesta. Muistuttaisit ehkä tarjoilijalle, että tulit syömään etkä kuuntelemaan selostuksia. ”Minulla on nälkä! Minua ei ravitse selostus siitä, miten ruoka on tuotettu.”
Vertaukset ovat useinkin ontuvia, mutta ehkä pääset edellisen kautta jyvälle siitä, mitä yritän sanoa: Tulemme seurakunnan kokouksiin saamaan ravintoa uskonelämällemme. Siksi Raamatun opetusten tulee olla hengellistä elämää ylläpitävää ravintoa. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka saa aikaan pyhää rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin, jossa se saa aikaan pyhää elämää. Ps. 119.
Kirjoitusten opettamisen tarkoitus on auttaa kuulija sisälle hengelliseen elämään, aitoon elämänyhteyteen Sanan Antajan kanssa. Tämä on Raamatun eräs päätarkoitus. Siksi jokaisessa raamattutunnissa tulee olla esillä myös selkeä pelastussanoma, Jeesus ja ristintyö, Hänen kallis sovintoverensä armo. Hebr. 10:19. 1 Piet. 1:18,19. Opetuksen tulee olla sellaista, jonka kautta Pyhä Henki saa johtaa meitä ”kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Vain rukouksessa viipyvät sananjulistajat saavat aikaan oikeanlaista tulosta. Jer. 23:22.
Edellä mainittu tarjoilijamainen esitelmä ei ravitse sisäistä ihmistä. Raamatun syntyhistorioiden spekuloimiset yms. eivät kuulu seurakunnan kokouksiin. Eri käännösten vertailut ovat raamatunkäännöskomiteoiden keskuudessa käytäviä keskusteluja. Pitkäänkin uskossa olleet joutuvat sivuraiteille kuullessaan opetusta, miten tämä kohta sanotaan tässä tällä tavalla, mutta toisessa käännöksessä se taas sanotaan toisella tavalla, ja sen kielinen ilmaisutapa on kokonaan erilainen, mitä tässä Raamatussa. Jne. – Tuon kaltainen opetus on ”käärmeen simentä”, joka eksyttää sanaan juurtumattomia sivuraiteille. 1 Moos. 3:1-3,15. Sellaisen opetuksen kautta ovat monet menettäneet luottamuksensa Raamattuun. Puhujan tehtävä on toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa tarkoituksena saada kuulijat vakuuttuneiksi Raamatun luotettavuudesta. Kaipaamme tiedostaa uskossa, että Jeesus on kanssamme. Pienet lapset ovat tästä esimerkkeinä. He itkevät joskus nukkumaan mennessä saadakseen äidin tai isän tulemaan sängyn viereen. Siinä ei auta, jos tuot heille hyvän lelun tai nukkumanallen kainaloon. ”Isi, ole siinä”, he pyytävät. Samaa tulee tapahtua sananopetuksessa: Jeesuksen tulee itse saada olla kanssamme. Näin tapahtuukin kuullessamme Raamatun puhdasta sanomaa elävästä Jumalasta. Siinä on turvallisuudentunteemme lähde.
”Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi, eivätkä kiinnittäisi huomiota juutalaisiin taruihin ja totuutdesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.” Tiit. 1:13,14. RK. ”Muistuta tästä ja varoita heitä vakavasti Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kulijoiden turmioksi.” 2 Tim. 2:14. RK.
”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä.” 2 Tim. 2:14-17. Sellaisia ”syöpäkasvainoppeja” tulee varoa.
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Vertaukset ovat useinkin ontuvia, mutta ehkä pääset edellisen kautta jyvälle siitä, mitä yritän sanoa: Tulemme seurakunnan kokouksiin saamaan ravintoa uskonelämällemme. Siksi Raamatun opetusten tulee olla hengellistä elämää ylläpitävää ravintoa. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka saa aikaan pyhää rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin, jossa se saa aikaan pyhää elämää. Ps. 119.
Kirjoitusten opettamisen tarkoitus on auttaa kuulija sisälle hengelliseen elämään, aitoon elämänyhteyteen Sanan Antajan kanssa. Tämä on Raamatun eräs päätarkoitus. Siksi jokaisessa raamattutunnissa tulee olla esillä myös selkeä pelastussanoma, Jeesus ja ristintyö, Hänen kallis sovintoverensä armo. Hebr. 10:19. 1 Piet. 1:18,19. Opetuksen tulee olla sellaista, jonka kautta Pyhä Henki saa johtaa meitä ”kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Vain rukouksessa viipyvät sananjulistajat saavat aikaan oikeanlaista tulosta. Jer. 23:22.
Edellä mainittu tarjoilijamainen esitelmä ei ravitse sisäistä ihmistä. Raamatun syntyhistorioiden spekuloimiset yms. eivät kuulu seurakunnan kokouksiin. Eri käännösten vertailut ovat raamatunkäännöskomiteoiden keskuudessa käytäviä keskusteluja. Pitkäänkin uskossa olleet joutuvat sivuraiteille kuullessaan opetusta, miten tämä kohta sanotaan tässä tällä tavalla, mutta toisessa käännöksessä se taas sanotaan toisella tavalla, ja sen kielinen ilmaisutapa on kokonaan erilainen, mitä tässä Raamatussa. Jne. – Tuon kaltainen opetus on ”käärmeen simentä”, joka eksyttää sanaan juurtumattomia sivuraiteille. 1 Moos. 3:1-3,15. Sellaisen opetuksen kautta ovat monet menettäneet luottamuksensa Raamattuun. Puhujan tehtävä on toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa tarkoituksena saada kuulijat vakuuttuneiksi Raamatun luotettavuudesta. Kaipaamme tiedostaa uskossa, että Jeesus on kanssamme. Pienet lapset ovat tästä esimerkkeinä. He itkevät joskus nukkumaan mennessä saadakseen äidin tai isän tulemaan sängyn viereen. Siinä ei auta, jos tuot heille hyvän lelun tai nukkumanallen kainaloon. ”Isi, ole siinä”, he pyytävät. Samaa tulee tapahtua sananopetuksessa: Jeesuksen tulee itse saada olla kanssamme. Näin tapahtuukin kuullessamme Raamatun puhdasta sanomaa elävästä Jumalasta. Siinä on turvallisuudentunteemme lähde.
”Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi, eivätkä kiinnittäisi huomiota juutalaisiin taruihin ja totuutdesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin.” Tiit. 1:13,14. RK. ”Muistuta tästä ja varoita heitä vakavasti Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kulijoiden turmioksi.” 2 Tim. 2:14. RK.
”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä.” 2 Tim. 2:14-17. Sellaisia ”syöpäkasvainoppeja” tulee varoa.
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä sinun loputtoman jaaritteleva luentosi on tismalleen samanlainen kuin nuo kuvitteelliset saarnat, joita kritisoit.
Ja onhan nyt jokseenkin kummallista vaahdota Raamatusta ja samaan hengenvetoon ilmoittaa, ettei Raamatussa käytettävien sanojen ja käsittteiden alkuperäisellä merkityksellä ole niin väliä.
Nyt demonisoidaan jo raamattuun perehtyminen eri kielillä. Se on merkki aidosta kiinnostuksesta Jumalan sanaan. Vertailu on mielenkiintoista, koska yksi kieli saattaa kiteyttää sanoman ytimen puhuttelevammin kuin toinen. Kuinka raamatun perusteellisempi tuntemus voisi viedä kenenkään uskon? Sehän on uskon perusta.
Aikuiselle ei tarvitse piirtää mustavalkoisella liidulla miten asiat ovat. Usko on lahja, ei vakuuttelun tulos. PH opettaa jokaista myös henkilökohtaisesti. Opettajan tehtävä on herättää kiinnostus raamatun omakohtaiseen tutkimiseen. Oppilas on ohjattava lähteelle, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aloittaja pitää ihmisiä liian yksinkertaisina.
Suomessa tarvitaan enemmän raamatun systemaattista opetusta. Mannalappujen ja jakeiden asiayhteydestä irrottamisen pitäisi olla mennyttä aikaa. Vain siten uskovat saavat vakaan perustan kasvulleen.
Mitä yhteistä on ihmisillä jotka kirjoittivat raamatun
ja tarjoilijalla joka tuo ruokalistan pöytään?
Olen itse työskennellyt yli 25v asiakaspalvelussa
eri ravintoloissa.
Vai olisiko tarjoilijan pitänyt kysyä: " Oletteko kenties jehovantodistajia
koska meillä olisi tämän päivän tarjouksena tomaati ja chili liemessä
haudutettua Verimakkaraa"?
Eli eiköhän se ole pareen jos tultet ravintolaan syömää ottaa ne
hodarit kuivatulla sipulilla siinä samalla kadulla olevasta myyntikojusta!!!
Taidat saivarrella aloittajalle. Hänellä oli hyvä sanottava, sekä vertauskuvallisuus mukana.
Vertauksilla Sanakin tuo asian esille.
Asiallinen aloitus- ymmärtäväinen ymmärtää.
Aloittaja nosti kirjoituksellaan itsensä Opettajaksi Herran rinnalle/tilalle.
Siis hän opettaa jo opettajia opettamaan !
" Opettakaa näin, eikä näin ! "
Eikä se ollut Raamatun opetusta, vaan hänen omaa tulkintaansa/sielunsa tuotosta.
Voi tuota paisuneisuutta.
No, eikö sanomassa ole sinulle Raamatun opetusta, vai mitä se on?
laina aloituksesta.
Tulemme seurakunnan kokouksiin saamaan ravintoa uskonelämällemme. Siksi Raamatun opetusten tulee olla hengellistä elämää ylläpitävää ravintoa. Matt. 4:4. Meidän tulee opettaa kuulijoille RAAMATUN SISÄLTÖÄ, joka saa aikaan pyhää rakkautta Jumalaan. Sananopetuksen ei tule olla pelkkää tiedon jakamista, vaan sen tulee ulottua ihmiselämän syvimpiin kerroksiin, jossa se saa aikaan pyhää elämää. Ps. 119.
laina päättyy.
Eli aivan aiheellinen leike ja sen perusteella voi tekstiä aloituksesta tarkastella.
Mitä taas vuosikymmeniä vaikka helluntaissa seuraten oppia, niin paljon on opettajissa MINÄ henkeä ja sen tuomaa tulkintaa.
Siksi aloitus on aiheellinen, ei kannata alkaa muutoin mittaamaan.
Kun kuljen eri kirkkokunnissa- kuuntelen toisenlaisella korvalla, kuin matkassa ollut koulukaverini kerran. Tunnen hänet aika hyvin, koska yli 50- vuotta on tuttavuutemme aika.
Hän ikäänkuin kuunteli puhujan "virheitä", eikä sitä, mitä hän sanoi.
Sitten kokouksen jälkeen alkoi virheiden ruotiminen. Teki mieli kysyä, että kuuntelitko, mitä hän sanoi!
Sanomalla voi olla hyvän jyvän arvoinen sanoma, vaikka sanojan ulostulo voi olla haasteellinen. On "yritettävä" rehellisesti ja rakkaudellisen hengessä kuulla sanottava. Jos se ei sillähetkellä itseä kosketa, se voi koskettaa jotain toista.
Siksi annetaan Hengellisyys leipä ja kalapaloissa olla siten jokaille jotakin.
Vakkasiin jää vielä syötävää, kun sen Herra siunaa.
Tällalailla.
Pitkä jaaritteleva aloitus, jossa ei ole lukemisen arvoista sisältöä ollenkaan. Ikäväkseni luin siitä vähän, mutta riittävästi.
No, se oli sinun kohtasi. Mitäpä ikävöit, luit vähän, se riitti sinulle, se oli siinä se.
Mitäpä valittamaan. Se ei koskettanut sinua, mutta ehkä monta muuta.
Kukas se oli joka sanoi syökää paskaa ja tukehtukaa.
>>> Mennessäsi nälkäisenä ravintolaan...
Valmista ruokasi itse, niin säästyt loisilta.