Syökää leipää

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Henki kirjoitti:

Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

Nyt Paavali siirtyy puhumaan koko kristilliselle yhteisölle. Kaikki, niin naiset kuin miehet, niin orjat kuin isännät, joutuvat kohtaamaan yhteisen vihollisen, jota vastaan emme kykene taistelemaan omassa voimassamme ja varustuksessamme. Tässä ei puhuta hyvistä ominaisuuksista, joita meidän olisi kehitettävä, vaan Jumalan antamasta varustuksesta. Ei näet ole kysymys taistelusta "ihmisiä" vastaan, ts. niitä ihmisiä vastaan, jotka vastustavat kristinuskoa ja tahtovat meidän elävän heidän tavallaan. On kysymys taistelusta henkivaltoja vastaan, jotka ovat auttamattoman ylivoimaisia, ellei Kristus sodi meidän puolestamme. Nämä henkivallat ovat "avaruuden pahoja henkiä" siinä taivaallisessa maailmassa, joka luotiin ennen meidän maailmankaikkeuttamme ja jossa tapahtui se kapina, joka johti Saatanan vaikutuksen syntyyn. Paavali on aiemmin (Ef 2) puhunut "avaruuden henkivaltojen hallitsijasta", joka tekee työtään Jumalan tahdon uhmaajissa. Hänet me joudumme kohtaamaan. Paavali puhuu hänen "kavalista juonistaan" (ks. Ef 4:14). Aluksi Saatanan ehdotukset harvoin näyttävät selvästi pahoilta. Maailman näkökulmasta katsoen on olemassa paljon seikkoja, jotka puoltavat niitä. Nuo "kavalat juonet" on paljastettava ja on tehtävä vastarintaa.

Taistelu koskee elämää ja kuolemaa. Tarkemmin ajateltuna taistelu koskee vielä tärkeämpää asiaa: iankaikkista elämää ja iankaikkista kuolemaa. Taistelua kuvatessaan Paavali käyttää koko ajan sotilassanastoa. Varustus on raskaasti aseistetun legioonalaisen. Siinä on tukeva ripustin miekkaa varten, teräshaarniska, suuri nelikulmainen kilpi ja päätä suojaava kypärä. Kaikkia näitä käytetään nyt kuvaamaan sitä sota-asua, jota me tarvitsemme voidaksemme tehdä vastarintaa ja voittaa "pahan päivän tullen", silloin kun todella on kyseessä iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kuolema.

Vyö - jonka avulla pitkät vaatteet voidaan kiinnittää ylemmäksi ja pitää miekka aina saatavilla - on totuus, se suuri totuus, että Jumala on olemassa ja tarttunut maailman asioihin Kristuksessa tavalla, joka vaikuttaa koko minun elämääni.

Rintaa suojaava haarniska on vanhurskaus, ei minun omani, jossa on paljon aukkoja, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka on täydellinen ja peittää kaikki minun puutteeni.

Jalkineina, jotka mahdollistavat esteettömän kulkemisen kivensirujen ja okaiden päällä, on "alttius rauhan evankeliumille". Ei ole kysymys siitä, että minä päätän olla valmis palvelukseen, ei liioin luonteenominaisuudesta. Alttius syntyy minussa, kun otan vastaan evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta ja saan rauhan Jumalan kanssa. Paavalilla on tässä mielessään Jesajan sana (52:7) ilosanoman tuojan jaloista, jotka kuljettavat hänet vuorten yli julistamaan rauhaa ja ilmoittamaan hyvän sanoman. Alttiuteen, josta Paavali puhuu, kuuluu myös halu olla ilosanoman tuojana toisille, välittämässä suurta uutista Jeesuksesta.

Kilpi, joka suojaa minua, on usko Kristukseen. Se suojaa myös palavia nuolia vastaan (ne kuuluivat Paavalin aikana pelätyimpiin aseisiin). Se suojaa sekä kiusauksilta että omantunnon syytöksiltä, jotka sanovat, ettei minusta tule koskaan sellaista kuin kristityn tulisi olla. Kristus sammutti näiden nuolten tulen verellään, kun hän kuoli puolestani.

Kypärä on pelastus. Taaskin on kysymys siitä, mitä Kristus on tehnyt. Hänen sovitustyönsä on minun suojani syyttäjän musertavimpiakin iskuja vastaan.

Ja miekka - ase, joka antaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle mahdollisuuden iskeä takaisin - on Jumalan sana. Samoin kuin Vapahtaja käytti erämaassa Jumalan sanaa aseena, jolla hän torjui Perkeleen ovelat ehdotukset, on minunkin paras aseeni luja tukeutuminen Jumalan sanaan. Tässä Paavali alkaa puhua siitä, mitä me itse voimme tehdä varustautuaksemme. Me voimme hankkia kristillistä tietoa, perehtyä Raamattuun, ottaa Sanan vastaan sekä päällä että sydämellä. Paavali sanoo heti myös, mitä muuta me voimme tehdä: voimme rukoilla - joka aika, kestävästi, Hengessä (mikä merkitsee sekä sitä, että meidän henkemme rukoilee ja huutaa myös silloin kun emme rukoile sanoja käyttäen, että sitä, että Pyhä Henki rukoilee meissä ja meidän puolestamme, kun me emme tiedä mitä meidän pitäisi rukoilla). Paavali muistuttaa vielä esirukouksesta ja pyytää sitä myös omasta puolestaan. Hän tietää, mitä hän eniten tarvitsee: oikeita sanoja selittääkseen evankeliumin salaisuutta, josta hän on niin paljon puhunut tässä kirjeessä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt Paavali siirtyy puhumaan koko kristilliselle yhteisölle. Kaikki, niin naiset kuin miehet, niin orjat kuin isännät, joutuvat kohtaamaan yhteisen vihollisen, jota vastaan emme kykene taistelemaan omassa voimassamme ja varustuksessamme. Tässä ei puhuta hyvistä ominaisuuksista, joita meidän olisi kehitettävä, vaan Jumalan antamasta varustuksesta. Ei näet ole kysymys taistelusta "ihmisiä" vastaan, ts. niitä ihmisiä vastaan, jotka vastustavat kristinuskoa ja tahtovat meidän elävän heidän tavallaan. On kysymys taistelusta henkivaltoja vastaan, jotka ovat auttamattoman ylivoimaisia, ellei Kristus sodi meidän puolestamme. Nämä henkivallat ovat "avaruuden pahoja henkiä" siinä taivaallisessa maailmassa, joka luotiin ennen meidän maailmankaikkeuttamme ja jossa tapahtui se kapina, joka johti Saatanan vaikutuksen syntyyn. Paavali on aiemmin (Ef 2) puhunut "avaruuden henkivaltojen hallitsijasta", joka tekee työtään Jumalan tahdon uhmaajissa. Hänet me joudumme kohtaamaan. Paavali puhuu hänen "kavalista juonistaan" (ks. Ef 4:14). Aluksi Saatanan ehdotukset harvoin näyttävät selvästi pahoilta. Maailman näkökulmasta katsoen on olemassa paljon seikkoja, jotka puoltavat niitä. Nuo "kavalat juonet" on paljastettava ja on tehtävä vastarintaa.

Taistelu koskee elämää ja kuolemaa. Tarkemmin ajateltuna taistelu koskee vielä tärkeämpää asiaa: iankaikkista elämää ja iankaikkista kuolemaa. Taistelua kuvatessaan Paavali käyttää koko ajan sotilassanastoa. Varustus on raskaasti aseistetun legioonalaisen. Siinä on tukeva ripustin miekkaa varten, teräshaarniska, suuri nelikulmainen kilpi ja päätä suojaava kypärä. Kaikkia näitä käytetään nyt kuvaamaan sitä sota-asua, jota me tarvitsemme voidaksemme tehdä vastarintaa ja voittaa "pahan päivän tullen", silloin kun todella on kyseessä iankaikkinen elämä ja iankaikkinen kuolema.

Vyö - jonka avulla pitkät vaatteet voidaan kiinnittää ylemmäksi ja pitää miekka aina saatavilla - on totuus, se suuri totuus, että Jumala on olemassa ja tarttunut maailman asioihin Kristuksessa tavalla, joka vaikuttaa koko minun elämääni.

Rintaa suojaava haarniska on vanhurskaus, ei minun omani, jossa on paljon aukkoja, vaan Kristuksen vanhurskaus, joka on täydellinen ja peittää kaikki minun puutteeni.

Jalkineina, jotka mahdollistavat esteettömän kulkemisen kivensirujen ja okaiden päällä, on "alttius rauhan evankeliumille". Ei ole kysymys siitä, että minä päätän olla valmis palvelukseen, ei liioin luonteenominaisuudesta. Alttius syntyy minussa, kun otan vastaan evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta ja saan rauhan Jumalan kanssa. Paavalilla on tässä mielessään Jesajan sana (52:7) ilosanoman tuojan jaloista, jotka kuljettavat hänet vuorten yli julistamaan rauhaa ja ilmoittamaan hyvän sanoman. Alttiuteen, josta Paavali puhuu, kuuluu myös halu olla ilosanoman tuojana toisille, välittämässä suurta uutista Jeesuksesta.

Kilpi, joka suojaa minua, on usko Kristukseen. Se suojaa myös palavia nuolia vastaan (ne kuuluivat Paavalin aikana pelätyimpiin aseisiin). Se suojaa sekä kiusauksilta että omantunnon syytöksiltä, jotka sanovat, ettei minusta tule koskaan sellaista kuin kristityn tulisi olla. Kristus sammutti näiden nuolten tulen verellään, kun hän kuoli puolestani.

Kypärä on pelastus. Taaskin on kysymys siitä, mitä Kristus on tehnyt. Hänen sovitustyönsä on minun suojani syyttäjän musertavimpiakin iskuja vastaan.

Ja miekka - ase, joka antaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle mahdollisuuden iskeä takaisin - on Jumalan sana. Samoin kuin Vapahtaja käytti erämaassa Jumalan sanaa aseena, jolla hän torjui Perkeleen ovelat ehdotukset, on minunkin paras aseeni luja tukeutuminen Jumalan sanaan. Tässä Paavali alkaa puhua siitä, mitä me itse voimme tehdä varustautuaksemme. Me voimme hankkia kristillistä tietoa, perehtyä Raamattuun, ottaa Sanan vastaan sekä päällä että sydämellä. Paavali sanoo heti myös, mitä muuta me voimme tehdä: voimme rukoilla - joka aika, kestävästi, Hengessä (mikä merkitsee sekä sitä, että meidän henkemme rukoilee ja huutaa myös silloin kun emme rukoile sanoja käyttäen, että sitä, että Pyhä Henki rukoilee meissä ja meidän puolestamme, kun me emme tiedä mitä meidän pitäisi rukoilla). Paavali muistuttaa vielä esirukouksesta ja pyytää sitä myös omasta puolestaan. Hän tietää, mitä hän eniten tarvitsee: oikeita sanoja selittääkseen evankeliumin salaisuutta, josta hän on niin paljon puhunut tässä kirjeessä.

Pelkkä linkki Sley:n nettikirjoitukseen olisi riittänyt (Matt. 26:52).

Miekka on Jumalan Sana Raamattu.

V.Lintu kirjoitti:

Miekka on Jumalan Sana Raamattu.

Kiitetty olkoon Herran nimi.

V.Lintu kirjoitti:

Miekka on Jumalan Sana Raamattu.

Paavali oli nähtävästi hyvä lainaamaan muiden ajatuksia ja esittää ne omina. Paavalin esittämä vertaus sanan voimasta on peräisin ajalta 500 eKr.

Henki kirjoitti:

Paavali oli nähtävästi hyvä lainaamaan muiden ajatuksia ja esittää ne omina. Paavalin esittämä vertaus sanan voimasta on peräisin ajalta 500 eKr.

Tiesitköhän itsekkään tuota?

Henki kirjoitti:

Paavali oli nähtävästi hyvä lainaamaan muiden ajatuksia ja esittää ne omina. Paavalin esittämä vertaus sanan voimasta on peräisin ajalta 500 eKr.

Ei se ollut Paavalin itse keksimä vertaus. Lue Raamattua ilman kapinallista henkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Tiesitköhän itsekkään tuota?

Jokainen peruskoulun käynyt tietää vertauksen kynän (tai sanan) voimasta.

V.Lintu kirjoitti:

Ei se ollut Paavalin itse keksimä vertaus. Lue Raamattua ilman kapinallista henkeä.

Lue historiaa ymmärryksellä, niin loppuu tarve esittää Raamatun plagioinnit aitoina. Tässä tapauksessa voit aloittaa aramealaisista Ahiqarin opetuksista ja sananlaskuista.

V.Lintu kirjoitti:

Miekka on Jumalan Sana Raamattu.

Vanha muinaisjäännös, ja toimimattomaksi moneen kertaan todettu.
Mutta sikäli hyvä vertaus että paljon sillä tapettu on.

Henki kirjoitti:

Lue historiaa ymmärryksellä, niin loppuu tarve esittää Raamatun plagioinnit aitoina. Tässä tapauksessa voit aloittaa aramealaisista Ahiqarin opetuksista ja sananlaskuista.

Sinä olet melko kärkäs ihminen. Onko vaikeuksia ihmissuhteissa tai puratko kaiken pirullisuutesi tälle palstalle jaksaaksesi hymyillä ja esittää kilttiä irl?

Henki kirjoitti:

Lue historiaa ymmärryksellä, niin loppuu tarve esittää Raamatun plagioinnit aitoina. Tässä tapauksessa voit aloittaa aramealaisista Ahiqarin opetuksista ja sananlaskuista.

Maailmassa on paljon kirjoja, mutta vain yksi ylitse kaikkien on Raamattu. Se sisältää ainoat totuuden kestävät sananlaskut.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet melko kärkäs ihminen. Onko vaikeuksia ihmissuhteissa tai puratko kaiken pirullisuutesi tälle palstalle jaksaaksesi hymyillä ja esittää kilttiä irl?

On parempi, että keskityt itse aiheeseen eli Raamatussa esiintyvään plagiointiin ja jätät ihmissuhteiden analysoinnit niille, jotka jotain asioista ymmärtää.

33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".
35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
( Joh. 6)

s-seutulainen

Mihin pitäisi tulla.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin pitäisi tulla.

Todellisuuteen.

Kuinka paljon "me" ikäänkuin esiinnymme taitoinemme ja kuvioinemme rakentaen muotouskonnollisuuden vaikkapa kuoron esityksiä.
Sitten pokkuroimme, sen ja sen uupperan se ja se tähti esitti, sen ja sen hengellisen sävelmän.
Tämän jälkeen paljon abbbbbppppploodeja -ihmiselle- .

Kun olen katsonut nuorisosekakuoroa, vieraillessani eräässä seurakunnassa.
Lavalle nousi kaikki nuoret- siis siellä ei esitetty, vaan jokainen lauloi äänellään, aivankuin taivaassa kerran.
Kokouksen alussa ei ollut "ohjelmaa" vaan vanhin piti aloituspuheen, ja sitten jokainen vuorollaan tuli sanomaan, mitä sydämellään tunsi.
Siis kokouksen alussa ei edes tiedetty, millainen kokous on. Järjestys oli, kyllä. Mutta, se oli todella Apostolinen seurakunta.
Sana tuli hyvin esiin, siis kirjoitukset. Todistukset kirkasti ihmisten sydämiä.
Jotain tuollaista kaipaisi uudistutsa Suomen Siioniin. Ei tarvita kirkkokäsikirjoja pappien etukätteen kirjoitettuja saarnakirjoja, ei muotouskonnollisen odotuksen värittämää opetusta, ei vaan Pyhän Hengen toimintaa seurakunnassa.
On uskaltauduttu heittäytymään kirjoitusten mukaiseen puhujajärjestykseen.
Laulut seurakunta sanoi, niitä laulettiin, jne.
Kaikki tapahtui spontaanisti.
Sellaisessa seurakunnassa ei tarvitse vahdata ohjelmalehtistä, että nyt on se pyhä sieltä ja sieltä tullut, mennään HÄNTÄ kuuntelemaan, se auttaa odotetun korvasyyhyn tarpeen.
Siinä aamennetaan, siihen ja siihen kohtaan, välillä taputtaen ihmisille ja sanomiselle.
Ei, vaan kokous on Pyhän Hengen johtama.
Sellaistakin on, jopa meillä, Suomessa.
Jätän paikkakunnat ilmoittamatta, - sillä kirjoitukset on jokaisella edessä ja sieltä vaan.
Kokous Jumalan tahdon mukaan. Näin alkaa muotouskonnollisuuden perustuksen järkkyä ja voi se humauskin tulla taivaasta, sekä tuli lankeaa jokaisen ylle, sekä Henki antaa sanottavansa. Se on teistä kiinni se.