"Roomalaiskatoliset eri puolilla maailmaa valmistautuivat paavin kuolemaan rukoilemalla paavin puolesta. Pyhän Pietarin aukiolle kokoontunut väkijoukko puhkesi suosionosoituksiin, kun paavin kerrottiin illalla olevan yhä elossa."
"Kymmenettuhannet uskovaiset valvoivat lauantain vastaisen yön Pyhän Pietarin aukiolla Roomassa.
- Pysy luonamme. Älä jätä meitä, väki pyysi. Monet itkivät."
"Myös muiden maiden katoliset rukoilivat paavin puolesta. Puolassa kirkot olivat avoinna yön."
-> "Paavi Johannes Paavali II kuoli lauantaina yksityisasunnossaan"
"Kymmenettuhannet uskovaiset valvoivat lauantain vastaisen yön Pyhän Pietarin aukiolla Roomassa.
- Pysy luonamme. Älä jätä meitä, väki pyysi. Monet itkivät."
"Myös muiden maiden katoliset rukoilivat paavin puolesta. Puolassa kirkot olivat avoinna yön."
-> "Paavi Johannes Paavali II kuoli lauantaina yksityisasunnossaan"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käsitys, että rukouksella pyritään vaikuttamaan Jumalaan ja muuttamaan hänen tahtonsa minun tahtoni mukaiseksi, on pakanallinen. Kristillinen rukouskäsitys on muuta:
Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa eli ihmisen sisimmän avaamista vuorovaikutukseen Pyhän Kolminaisuuden kanssa. Rukous voi olla joko sanallista tai sanatonta viipymistä Jumalan edessä. Rukous voi esimerkiksi olla suunnattuna Pyhälle Kolminaisuudelle tai jollekin Jumalan persoonista: Luojalle tai Kristukselle tai Pyhälle Hengelle, jolloin rukous sävyttyy tämän mukaan.
Jumalanpalveluksen liturgisissa rukouksissa kiitetään Isää, käännytään Vapahtajan puoleen ja pyydetään Pyhää Henkeä tulemaan seurakunnan keskelle sekä vaikuttamaan sakramenteissa. Epikleesirukouksessa pyydetään Pyhää Henkeä, että ehtoollinen voitaisiin ottaa vastaan uskossa. Liturginen rukouselämä on muodoiltaan ja sisällöiltään vanhinta kristillistä rukousperinnettä, joka yhä elää messun vietossa. Jeesuksen opettamalla Isä meidän -rukouksella on kirkossa erityinen asema.
Yksittäisen kristityn rukous voi olla tutun iltarukouksen, ruokarukouksen tai Isä meidän -rukouksen lukemista tai vapaata, tilanteen synnyttämää sanallista tai hiljaista, meditatiivista ja sanatonta rukousta. Rukous voi tapahtua yksin tai yhdessä toisten kanssa.
Oman merkittävän rukouksen uoman muodostavat perinteiset rukoushetket, joita omassa käsikirjassamme ovat aamurukous (laudes), päivärukous (ad sextam), iltarukous (vesper) ja rukous päivän päättyessä (kompletorio). Sekä vesperin että kompletorion edelle voidaan liittää valon rukous (lucernarium). Rukoushetkien juuret ovat juutalaisessa ja varhaiskirkollisessa rukousperinteessä. Yksi rukoushetkien tunnusomaisista piirteistä on psalmilaulu.
Rukousta toisten puolesta kutsutaan esirukoukseksi. Synnintunnustus on katumusrukous. Ehtoollisen jälkeen seuraa kiitosrukous. Virret ovat laulettuja rukouksia.
Tosin se tuskin estää uskovaisia yrittämästä. Pikkulahkot selittävät miten paavi on paha ja katolilaisuus vääräoppisuutta.
Toinen takuuvarma tulee olemaan vetoaminen jumalan tahdon tuntemattomuuteen.
Ja seuraavassa käännytyspropakandan purkauksessaan samat hihhulit taas selittävät miten jumalan tahto on selvästi luettavissa raamatusta ja rukoukseen vastataan aina!
Lopputulos osoittaa, että rukoilemisesta ei ole mitään hyötyä.