Noituus ja joukkovaino

mikä ilmiö

Anonyymi kirjoitti:

mikä ilmiö

Kaikki se mitä "TI" kokee.

Ei ole ei kaikki kivut johtuu noiden mielestä elektronisesta häirinnästä, ei koskaan siitä mitä vanha kansakin tiesi, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...-...

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ei kaikki kivut johtuu noiden mielestä elektronisesta häirinnästä, ei koskaan siitä mitä vanha kansakin tiesi, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...-...

Pahat teot, otappa tuostakin selvää??!?

Anonyymi kirjoitti:

Pahat teot, otappa tuostakin selvää??!?

Tunnusta vaan tekosi, TI...

Anonyymi kirjoitti:

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Antiikissä ajateltiin, että hysteria johtuisi kohdun näivettymisestä tai liikkumisesta väärään asentoon[3]. Hippokrates suositteli lääkkeeksi esimerkiksi naimisiinmenoa. Hysteriaa alettiin hoitaa myöhemmin myös hysterektomialla eli kohdun poistolla.

Yhdysvaltalainen kirurgi Isaac Baker Brown kehitti sittemmin teorian, jonka mukaan hysteria johtuikin masturboinnista. Brown hoiti potilaitaan poistamalla heidän klitoriksensa. (tyttöjen ympärileikkaus > et sama; vai? )

Myöhemmin sukupuolielimiin liittyvät teoriat hylättiin ja hysterialla alettiin tarkoittaa erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löytynyt selvää somaattista syytä. Tästä syystä niiden ajateltiin olevan psykiatrisen häiriön oireita. Hysterian saatettiin katsoa johtuvan myös liian ohuista hermoista tai mustasta sapesta. Hysteriaa pidettiin 1600-luvulla toiseksi yleisempänä vaivana heti kuumeen jälkeen

Hysterialle pidettiin alttiina tiettyä luonnetyyppiä, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen.

Nykyään hysteeriseksi voidaan arkielämässä nimittää mm. henkilöä, joka esimerkiksi ahtaaseen paikkaan joutuessaan on paniikissa (hysteerinen). Tämä on kuitenkin vakiintunut enemmän tilaa kuvaavaksi sanonnaksi, eikä ole sinällään yhteydessä alkuperäisen hysterian kanssa.

Hysteria (kreik. hystera 'kohtu') on historiallinen tautinimeke, joka jaettiin myöhemmin kahteen alaluokkaan hysteeriseksi neuroosiksi ja konversiohysteriaksi. Hysteerinen neuroosi nimettiin uudelleen somatoformiseksi häiriöksi, ja nykyisin siitä käytetään nimitystä somatisaatiohäiriö (F45.0). Konversiohysteria nimettiin uudelleen konversiohäiriöksi, jota nimikettä käytetään edelleen suomalaisessa psykiatriassa, vaikka sairauden virallinen nimi on muuttunut dissosiaatiohäiriöksi (F44).

Somatisaatiohäiriö (ent. hysteria) eli somatoforminen häiriö (F45) viittaa pitkäkestoisiin ja selittämättömiin oireisiin usean elinjärjestelmän alueella sekä niistä aiheutuvaan toimintakyvyn ja elämänlaadun laskuun. Psykiatrian alaan kuuluva somatisaatiohäiriö-diagnoosi voidaan asettaa, jos potilaalla esiintyy lukuisia ruumiillisia oireita, kuten vatsaoireita ja kroonisia kipuja tai muita neurologisia oireita ilman, että lääkärit kykenevät diagnosoimaan potilaalta oireet selittävää ruumiillista sairautta. Somatisaatio- häiriön syyksi on esitetty muun muassa psyykkisiä traumoja.

Konversiohäiriöllä tarkoitettiin tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvää oiretta, joka muistutti ruumiillista häiriötä. Oireen syntyyn liittyi psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edelsi erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattiseen tunnemuistoon liittyviä tapahtumia, jolloin traumaan kiinnittynyt dissosioitunut persoonan osa aktivoitui.

Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio-teoria eli traumateoria (engl. Structural dissociation of the personality) on merkittävin traumaperäisten häiriöiden ymmärtämiseen ja tutkimiseen sekä hoidon määrittelemiseen soveltuva, evolutiivisesti, neurobiologisesti ja loogisesti kokoava teoria, joka antaa käyttöön käsitteitä emotionaalisen trauman ja siitä syntyneen psykopatologian syvempään ja yhtenäisempään ymmärtämiseen. Se laajentaa, yhdistää ja tarkentaa muita, pohjaltaan samoille havainnoille ja lähestymistavoille rakentuneita teorioita (mm. polyvagaalinen teoria), antaen täten yhteisen kielen, trauman metateorian.

Traumanjälkeinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman (äkillinen, itsestä riippumaton ja tunteita, mm. avuttomuus ja pelko, herättävä) kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna, esimerkiksi sotatila, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus tai perheväkivalta. Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa vähitellen kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi.

Osa lääkäreistä on ruvennut kutsumaan hysteriaa psykogeeniseksi, toiminnalliseksi tai lääketieteellisesti selittämättömäksi häiriöksi.

Osa lääkäreistä tunnustaa, etteivät pidä hysteriapotilaista, koska epäilevät heidän teeskentelevän. Kielteinen asenne saattaa johtua myös siitä, etteivät he eivät kykene parantamaan kyseisiä potilaita.

Lääkärit eivät tiedä että ajattelu on assosiatiivista eikä dissosiatiivista. Siksi he eivät osaa liittää joukkovainoa noituuteen tahi hysteriaan.

https://ajattelunammattilainen.fi/2010/02/15/7-mestariajattelijan-ydintaitoa/

Lateraalisessa ajattelussa pääset hyvin alkuun tutustumalla esimerkiksi Edward de Bonon aiheesta kirjoittamiin kirjoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Antiikissä ajateltiin, että hysteria johtuisi kohdun näivettymisestä tai liikkumisesta väärään asentoon[3]. Hippokrates suositteli lääkkeeksi esimerkiksi naimisiinmenoa. Hysteriaa alettiin hoitaa myöhemmin myös hysterektomialla eli kohdun poistolla.

Yhdysvaltalainen kirurgi Isaac Baker Brown kehitti sittemmin teorian, jonka mukaan hysteria johtuikin masturboinnista. Brown hoiti potilaitaan poistamalla heidän klitoriksensa. (tyttöjen ympärileikkaus > et sama; vai? )

Myöhemmin sukupuolielimiin liittyvät teoriat hylättiin ja hysterialla alettiin tarkoittaa erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löytynyt selvää somaattista syytä. Tästä syystä niiden ajateltiin olevan psykiatrisen häiriön oireita. Hysterian saatettiin katsoa johtuvan myös liian ohuista hermoista tai mustasta sapesta. Hysteriaa pidettiin 1600-luvulla toiseksi yleisempänä vaivana heti kuumeen jälkeen

Hysterialle pidettiin alttiina tiettyä luonnetyyppiä, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen.

Nykyään hysteeriseksi voidaan arkielämässä nimittää mm. henkilöä, joka esimerkiksi ahtaaseen paikkaan joutuessaan on paniikissa (hysteerinen). Tämä on kuitenkin vakiintunut enemmän tilaa kuvaavaksi sanonnaksi, eikä ole sinällään yhteydessä alkuperäisen hysterian kanssa.

Hysteria (kreik. hystera 'kohtu') on historiallinen tautinimeke, joka jaettiin myöhemmin kahteen alaluokkaan hysteeriseksi neuroosiksi ja konversiohysteriaksi. Hysteerinen neuroosi nimettiin uudelleen somatoformiseksi häiriöksi, ja nykyisin siitä käytetään nimitystä somatisaatiohäiriö (F45.0). Konversiohysteria nimettiin uudelleen konversiohäiriöksi, jota nimikettä käytetään edelleen suomalaisessa psykiatriassa, vaikka sairauden virallinen nimi on muuttunut dissosiaatiohäiriöksi (F44).

Somatisaatiohäiriö (ent. hysteria) eli somatoforminen häiriö (F45) viittaa pitkäkestoisiin ja selittämättömiin oireisiin usean elinjärjestelmän alueella sekä niistä aiheutuvaan toimintakyvyn ja elämänlaadun laskuun. Psykiatrian alaan kuuluva somatisaatiohäiriö-diagnoosi voidaan asettaa, jos potilaalla esiintyy lukuisia ruumiillisia oireita, kuten vatsaoireita ja kroonisia kipuja tai muita neurologisia oireita ilman, että lääkärit kykenevät diagnosoimaan potilaalta oireet selittävää ruumiillista sairautta. Somatisaatio- häiriön syyksi on esitetty muun muassa psyykkisiä traumoja.

Konversiohäiriöllä tarkoitettiin tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvää oiretta, joka muistutti ruumiillista häiriötä. Oireen syntyyn liittyi psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edelsi erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattiseen tunnemuistoon liittyviä tapahtumia, jolloin traumaan kiinnittynyt dissosioitunut persoonan osa aktivoitui.

Persoonallisuuden rakenteellinen dissosiaatio-teoria eli traumateoria (engl. Structural dissociation of the personality) on merkittävin traumaperäisten häiriöiden ymmärtämiseen ja tutkimiseen sekä hoidon määrittelemiseen soveltuva, evolutiivisesti, neurobiologisesti ja loogisesti kokoava teoria, joka antaa käyttöön käsitteitä emotionaalisen trauman ja siitä syntyneen psykopatologian syvempään ja yhtenäisempään ymmärtämiseen. Se laajentaa, yhdistää ja tarkentaa muita, pohjaltaan samoille havainnoille ja lähestymistavoille rakentuneita teorioita (mm. polyvagaalinen teoria), antaen täten yhteisen kielen, trauman metateorian.

Traumanjälkeinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman (äkillinen, itsestä riippumaton ja tunteita, mm. avuttomuus ja pelko, herättävä) kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna, esimerkiksi sotatila, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus tai perheväkivalta. Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa vähitellen kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi.

Osa lääkäreistä on ruvennut kutsumaan hysteriaa psykogeeniseksi, toiminnalliseksi tai lääketieteellisesti selittämättömäksi häiriöksi.

Osa lääkäreistä tunnustaa, etteivät pidä hysteriapotilaista, koska epäilevät heidän teeskentelevän. Kielteinen asenne saattaa johtua myös siitä, etteivät he eivät kykene parantamaan kyseisiä potilaita.

Lääkärit eivät tiedä että ajattelu on assosiatiivista eikä dissosiatiivista. Siksi he eivät osaa liittää joukkovainoa noituuteen tahi hysteriaan.

https://ajattelunammattilainen.fi/2010/02/15/7-mestariajattelijan-ydintaitoa/

Lateraalisessa ajattelussa pääset hyvin alkuun tutustumalla esimerkiksi Edward de Bonon aiheesta kirjoittamiin kirjoihin.

Lue lisää

PTSD on mielestäni arkaaiseen kehittymättömään symoliin sitoutuvaa energiaa, jonka käsittelyyn anima ei ole varautunut. Se on egon ulottumattomissa siis järjellä käsittelemätön asia - defenssimekanismit ovat alikehittyneet odottamattoman suhteen.
Esim. sotilas, joka kuvittelee koulutuksensa kautta olevansa valmis kohtaamaan oman kuolemansa, mutta jostain syystä jää henkiin kavereiden lähtiessä.