Laihduttaja varo vedätyksiä (nro 2)

Kannattanee lukea nämä ennen kuin ajaa itsensä säästöliekille kuten KNM: 'Tutkimus: Suurin pudottaja -kilpailijalle jää käteen vain säästöliekki' ja 'Säästöliekki Reijo Laatikainen'.

"heleppoheikki"

Kanannahkamies yrittää myydä omaa surkeuttaan ja tietämättömyyttään kaikille tasapuolisesti. Myynnissä on 100 % puhdasta surkeutta, kanannahkoja, kaalia sekä kahvia, ja kaikki mahdollinen kohtuus ja iloisuus loistavat hänen teksteissään poissaolollaan.

--

Google löytää termille "metabolinen adaptaatio", suomeksi kansankielellä säästöliekki, noin 600 000 osumaa ja synonyymille "adaptiivinen lämmöntuotto" noin 150 000 osumaa.

Vastenmielinen kiistää totaalisesti kansankielisen termin "säästöliekki" olemassaolon. Tutkittu fakta kuitenkin on, että säästöliekki aiheuttaa joillakin ylipainoisilla henkilöillä energiankulutuksessa odottamattomia muutoksia, kun EKSOGEENISTÄ energiatasoa (= ruoka ja juoma) pidetään alennettuna.

Säästöliekki estää tai hidastaa merkittävästi painonpudotusta, ja se saattaa jatkua jopa vuosia. Elimistö pyrkii palauttamaan tilan, joka on vallinnut ennen painonpudotusta.

Vastemielinen KNM kiistää myös sen faktan, että ihmiset ovat erilaisia. Henkilöille, joilla on merkittävää vähenemistä metabolisessa adaptaatiossa, on vaikeampaa saavuttaa kylläisyyden tunne hoikentuneessa tilassa kuin niillä, joilla säästöliekki puuttuu tai joiden painonpudotus on pienempi. Havainnot korostavat sitä, että painonpudotuksen saattaminen resistenssitilaan edesauttaa uutta painonnousua eli lihomista.

Ihmiset ovat erilaisia, eikä säästöliekkiä voi ennustaa etukäteen.

Miten säästöliekki voidaan TODENNÄKÖISESTI estää:

(1) Jojoilun esto eli mieluummin tasainen ja melko hidas painonpudotus kuin äkkinäiset muutokset. Painon pysyvyyden kannalta pudotus 0.5 - 1 kg/vko on parempi kuin 3 kg/vko;
(2) Liikunnalla, kohtuullisella liikunnalla ja varsinkin painoja nostamalla. Tehokkainta on lisäpainojen käyttö eli pieniä lisäpainoja suuria toistomääriä;
(3) Nauttimalla runsasproteiinista ravintoa;
(4) Vaihtelemalla päivittäistä energiansaantia, jolloin 1 - 2 vuorokautena viikossa ei nautitakaan alennettua energiatasoa vaan normaalipainoa vastaava energiamäärä (esim. 1200 kcal/vrk ---> 2200 kcal/vrk).

Ja vaikka KNM muuta väittää, kuntosalille ei ole pakko mennä murheilemaan, eikä kunto- ja ravinto-ohjaajaa tarvita. Vaikka näistä saattaakin saada lisämotivaatiota, pienet lisäpainot tai kuntokuminauhat saa kotiin alle viidellä eurolla. Vaikka KNM muuta väittäisi, pahanmakuisen ja -hajuisen lamppuöljyn ja kerosiinin juonti kannattaa unohtaa.

Mitä sinä itse myyt? Pahaa oloako?

Sellainen käsite on kuin "Adaptive thermogenesis" sitä käsitellään muun muassa dokumentissa 'Adaptive thermogenesis with weight loss in humans; PMID: 23404923; NCBI' jonka abstraksissa sanotaan seuraavalla tavalla:

Laihdutuksen aikaisella mukautuvalla termogeneesillä viitataan energiansaannin rajoitukseen liitettyä energiankulutuksen vähenemistä; tämä on riippumaton kehon painosta ja kehon koostumuksesta. Mukautuvan termogeneesin olemassaolo ihmisillä on osoitettu epäjohdonmukaisesti ja sen kliininen merkitys on kyseenalaistettu.

Siinä on sana "ihmisillä" koska esimerkiksi karhuilla se varmasti on olemassa.

Siten on, että rankasti ylensyövän ihmisen elimistö kuluttaa huomattavasti energiaa päivittäin ahmittujen massivisten aterioiden prossessointiin. Sitten kun hän alkaa laihduttamaan energiarajoitetulla ruokavaliolla, niin ruuan prosessointiin kuluva energiamäärä vähenee. Toiseksi, jostain syystä rankasti ylensyövä ihminen tuppaa hikoilemaan herkästi ja kun hän alkaa laihduttamaan niin hikoiluherkkyys yleensä vähenee ja siis myös sen aiheuttama energian kulutus/hävikki vähenee.

"Vastemielinen KNM kiistää myös sen faktan, että ihmiset ovat erilaisia. "

--

– Kun ihminen ryhtyy laihduttamaan ja energiansaanti vähenee, elimistö alkaa puolustautua painon vähenemistä vastaan, ja perusaineenvaihdunta hidastuu. Elimistö tunnustelee tilannetta koko ajan ja jos ihminen uhkaa laihtua, elimistö säätää perusaineenvaihdunnan minimiliekille. Silloin voi tulla sellainen vaihe, että vaikka kuinka vähän syö, niin kilot ei lähde, lihavuusleikkauksia tekevä vatsaelinkirurgi Timo Heikkinen kertoo. (YLE.fi)

Toisten elimistö säätyy säästöliekille herkemmin kuin toisten. Lihavuuteen taipuvaisen ihmisen elimistö toimii hieman eri tavalla kuin laihuuteen taipuvaisen.

– Meillä on erilainen geeniperimä, joka säätelee lihavuutta. Sitten vatsan alueella toimivat suolistohormonit, joiden toiminta on jokaisella hyvin erilaista, toisilla se on herkemmin energiaa varastoivaa. Ja sitten on aivotoiminta, joka säätelee sitä, miten paljon me saadaan mielihyvää syömisestä ja kuinka herkästi elimistö kokee painonlaskun häiritseväksi. Osalla ihmisistä esimerkiksi mielihyvää tuottavat keskukset ovat ihan fysiologialtaan aktiivisempia kuin toisilla, Heikkinen kuvaa.

– Liikunnalla säästöliekiltä voi välttyä kokonaan, ja jos se on jo päässyt iskemään, voi liikunnalla polkaista aineenvaihdunnan taas täysille.