Siinä se minun sairaus. En osaa ummistaa silmiäni. Kärsin. Puoliso kärsii, koska hän on ns. normaalin ihmisen kirjoissa. Hän haluaisi elää Oikeusvaltio Suomi nimisessä maassa, mutta joutuu kuulemaan minun omakohtaisia kokemuksia erilaisista viranomaisista ja muista arvostetuissa ammateissa toimivista henkilöistä, lääkäreistä, sairaanhoitajista, poliiseista, oikeustieteellisen tutkinnon omaavista. Minua pelottaa. En uskalla tuoda julki kaikkia näkemiäni vääryyksiä. Missä näkemäni käsiteltäisiin? Väärintekijöiden kanssakollegoiden toimesta... Joskus olen heille vähän yrittänyt piipittää. Heti ovat vain kollegaa/kanssarikollista suojelemassa, hyssyttelemässä, selittelemässä. Jos minussa jokin sisäsyntyinen psyykkinen vika, joka minulle kärsimystä aiheuttaa, parantaako tällainen ympäristö (maailma! yhteiskunta!) asiaa?
Olen elämänhaluinen, vaikka yritetään nitistää. Saan iloa ja tyydytystä ystävyydestä, ystävien (ja muidenkin ihmisten) auttamisesta ja tukemisesta ja Luojan luoman luonnon kauneudesta ja ihmeistä. Raamatun tutkiminen myös mielenkiinnon kohde. Siinä on jotakin mystistä, mistä haluaisin saada paremmin selkoa, vaikka tiedän, että uskonnolla on myös kautta aikain yritetty käyttää valtaa. Elämä on herkälle vaikeaa, mutta katson jokaisen annetun päivän loppuun asti. "Jos maailma teitä rakastaisi, minä teitä vihaisin". "Ahdistettua ja särjettyä sydäntä et Sinä Jumala hylkää".
Maailman pahuus vyöryy päälle
12
86
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla vyöryi auttava puhelin päälle, Olen vieläkin aina kauhuissani kun muistan auttavan puhelimen. Nyt kun suhtaudun auttavaan puhelimeen superkriittisesti on ihmissuhteetkin paljon helpompi saada jotenkin sujumaan. Semmoinen ventovieras määräilijä itselleen tuntemattomien ihmisten asioissa on kauhea riidanhaastaja, turha uudelleentraumatisoija, mielenrauhan ja keskittymisen häiritsijä..
"ppoiuuuuui" - Anonyymi
Olisi minullakin sananen jos toinen auttavista kansanpalvelijoista... Terapeuttia, lääkäriä, yliopiston henkilökuntaa, sukulaista, muuta kansaa. Kuormitan myös näillä kokemuksillani tärkeätä toista, jolla ei onneksi ole kovin ruusuisia kuvitelmia itselläänkään. Itse asiassa hänellä on joskus hyvinkin tarkkanäköisiä näkemyksiä siitä miten maailma makaa. Kuitenkaan hän itse ei ole ollut kohteena toisin kuin minä.
- Anonyymi
Aloittaja: Sanoin illalla puolisolleni, että aion hakeutua psykiatriselle sairaanhoitajalle keskustellakseni "kollegiaalisesta solidaarisuudesta", joka ahdistaa minua. Em:stä on juuri puolisoni minulle kertonut. Hänen yksi lähimmistä ystävistään puolisoineen ovat lääkäreitä, ja ovat kertoneet, että lääketieteellisessä tiedekunnassa opetetaan "kollegiaalisen solidaarisuuden periaatetta". Tämä tarkoittaa periaatetta, jota noudatettaessa lääkäri ei saa myöntää toisen lääkärin tehneen virheen, vaikka huomaisi sen. Kollega ennen potilasta.
Valitettavasti touhu näyttää ulottuvan muihinkin ammattiryhmiin. Puolisoni sanoo, että menen turhaan kertomaan asiasta psyk. sh:lle, koska tämä ei tule myöntämään asiani todenperäisyyttä, vaikka kävisin siellä puhumassa monta vuotta. Ahdistaa. Vaimo ei kuitenkaan itse aio puhua minun kanssa, koska ahdistava asia ei poistu maailmankaikkeudesta, jolloin puhun uudestaan ja uudestaan samasta asiasta.
Mietin, menenkö vain vittuillessani sinne viemään sh:n työaikaa? Periaatteessahan minulla on velvollisuus osallistua keskusteluihin hänen kanssaan, koska minulla on diagnoosi. Toisaalta on Luojan asettama velvollisuus. Ei minusta ole paljon mihinkään virallisen yhteiskunnan näkökulmasta, mutta Jumalan näkökulmasta minusta on vaikka mihin. Esimerkiksi totuuden puhumiseen. Kun olin 10v. kysyin sedältäni, mihin ammattiin minun tulisi isona ryhtyä? "Sinun kannattaisi opiskella lakia, koska sinulla on niin hyvä oikeudentaju." Vastaus yllätti minut täysin. Kuvittelin hänen vastaavan kuvataiteilija tai vaatesuunnittelija tms. sillä kuvataide oli todistuksessani ainoa kymppi ja se oli koko peruskoulun ajan.
Tuntuu niin turhauttavalta nämä ihmisten kuvitelmat oman ammattikuntansa hyveellisyydestä. Pitäisikö minunkin alkaa väittää, että kukaan, joka on hyvä piirtämään, ei voi tehdä pahaa? - Anonyymi
"Mukava" kuulla, etten ole ainoa maailmassa. Mitäpä mukavaa siinä on? No se, ettei sentään _kaikki_ ihmiset ole tyhmiä/pahoja/valehtelijoita. Mukava kuitenkin vähän absurdi sanavalinta näissä yhteyksissä. Ehkä osuvampi olisi esimerkiksi lohdullinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja: Sanoin illalla puolisolleni, että aion hakeutua psykiatriselle sairaanhoitajalle keskustellakseni "kollegiaalisesta solidaarisuudesta", joka ahdistaa minua. Em:stä on juuri puolisoni minulle kertonut. Hänen yksi lähimmistä ystävistään puolisoineen ovat lääkäreitä, ja ovat kertoneet, että lääketieteellisessä tiedekunnassa opetetaan "kollegiaalisen solidaarisuuden periaatetta". Tämä tarkoittaa periaatetta, jota noudatettaessa lääkäri ei saa myöntää toisen lääkärin tehneen virheen, vaikka huomaisi sen. Kollega ennen potilasta.
Valitettavasti touhu näyttää ulottuvan muihinkin ammattiryhmiin. Puolisoni sanoo, että menen turhaan kertomaan asiasta psyk. sh:lle, koska tämä ei tule myöntämään asiani todenperäisyyttä, vaikka kävisin siellä puhumassa monta vuotta. Ahdistaa. Vaimo ei kuitenkaan itse aio puhua minun kanssa, koska ahdistava asia ei poistu maailmankaikkeudesta, jolloin puhun uudestaan ja uudestaan samasta asiasta.
Mietin, menenkö vain vittuillessani sinne viemään sh:n työaikaa? Periaatteessahan minulla on velvollisuus osallistua keskusteluihin hänen kanssaan, koska minulla on diagnoosi. Toisaalta on Luojan asettama velvollisuus. Ei minusta ole paljon mihinkään virallisen yhteiskunnan näkökulmasta, mutta Jumalan näkökulmasta minusta on vaikka mihin. Esimerkiksi totuuden puhumiseen. Kun olin 10v. kysyin sedältäni, mihin ammattiin minun tulisi isona ryhtyä? "Sinun kannattaisi opiskella lakia, koska sinulla on niin hyvä oikeudentaju." Vastaus yllätti minut täysin. Kuvittelin hänen vastaavan kuvataiteilija tai vaatesuunnittelija tms. sillä kuvataide oli todistuksessani ainoa kymppi ja se oli koko peruskoulun ajan.
Tuntuu niin turhauttavalta nämä ihmisten kuvitelmat oman ammattikuntansa hyveellisyydestä. Pitäisikö minunkin alkaa väittää, että kukaan, joka on hyvä piirtämään, ei voi tehdä pahaa?Kuulostat varsin mukavalle.
"ppoiuiyuyy" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostat varsin mukavalle.
"ppoiuiyuyy"Ehkä kuitenkin kannattaisi vaikka etsiä joku mielekäs juttu missä pääsisi kirjoittamaan kriittisiä kirjoituksia rakentavassa mielessä kuin se sairaanhoitajan kanssa keskustelu. Sairaanhoitajat on olleet yleensä aika huonoja keskustelijoita auttavassa puhelimessakin.
ppooiiuuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä kuitenkin kannattaisi vaikka etsiä joku mielekäs juttu missä pääsisi kirjoittamaan kriittisiä kirjoituksia rakentavassa mielessä kuin se sairaanhoitajan kanssa keskustelu. Sairaanhoitajat on olleet yleensä aika huonoja keskustelijoita auttavassa puhelimessakin.
ppooiiuuuuuTotuuden puhumisen tehtävä on mielestäni tietenkin niitä tärkeimpiä. En luovu siitä intohimostani koskaan.
pooiuuytytyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totuuden puhumisen tehtävä on mielestäni tietenkin niitä tärkeimpiä. En luovu siitä intohimostani koskaan.
pooiuuytytyyyyMutta sitä minä en ihan ymmärrä miksi vaimo ei suostu puhumaan.
Parempihan vaimo olisi kuin sairaanhoitaja.
Jos minulla olis puolisi niin kyllä mä aina vaivaavat oikeudenmukaisuusasiat keskustelisin vaikka sataan kertaan.
poooiiiuuuyuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta sitä minä en ihan ymmärrä miksi vaimo ei suostu puhumaan.
Parempihan vaimo olisi kuin sairaanhoitaja.
Jos minulla olis puolisi niin kyllä mä aina vaivaavat oikeudenmukaisuusasiat keskustelisin vaikka sataan kertaan.
poooiiiuuuyuyyyHäntä vaan kyllästyttää kuulla samoja juttuja moneen kertaan, kun on sellaisia vuosia sitten tapahtuneita epäoikeudenmukaisuuksia, jotka yhä vaan vaivaavat.
Onneksi minulla on yksi muistisairas ystävä. Hän ei muista kaikkia kertomiani tarinoita, joten jutut ovat aina uusia ja kiinnostavia ja itkettävät ja naurattavat. Joku hyvä puoli huonomuistisuudessakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häntä vaan kyllästyttää kuulla samoja juttuja moneen kertaan, kun on sellaisia vuosia sitten tapahtuneita epäoikeudenmukaisuuksia, jotka yhä vaan vaivaavat.
Onneksi minulla on yksi muistisairas ystävä. Hän ei muista kaikkia kertomiani tarinoita, joten jutut ovat aina uusia ja kiinnostavia ja itkettävät ja naurattavat. Joku hyvä puoli huonomuistisuudessakin.Okei, heh
"poioiiuuyyyy"
- Anonyymi
Oot ihana. En ymmärrä teidän stigmaa. Vittu hei. Halaus ja voimia. ❤
- Anonyymi
Anna mennä. Hitto oon juonut, mutta ymmärrän. Lähes luulin itsekin olevani. Hullummassa kunnossa. XD
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1566329
- 491763
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes381434- 461044
Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3241009Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se48931Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l13909Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384888Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14867Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni75865