Siinä se minun sairaus. En osaa ummistaa silmiäni. Kärsin. Puoliso kärsii, koska hän on ns. normaalin ihmisen kirjoissa. Hän haluaisi elää Oikeusvaltio Suomi nimisessä maassa, mutta joutuu kuulemaan minun omakohtaisia kokemuksia erilaisista viranomaisista ja muista arvostetuissa ammateissa toimivista henkilöistä, lääkäreistä, sairaanhoitajista, poliiseista, oikeustieteellisen tutkinnon omaavista. Minua pelottaa. En uskalla tuoda julki kaikkia näkemiäni vääryyksiä. Missä näkemäni käsiteltäisiin? Väärintekijöiden kanssakollegoiden toimesta... Joskus olen heille vähän yrittänyt piipittää. Heti ovat vain kollegaa/kanssarikollista suojelemassa, hyssyttelemässä, selittelemässä. Jos minussa jokin sisäsyntyinen psyykkinen vika, joka minulle kärsimystä aiheuttaa, parantaako tällainen ympäristö (maailma! yhteiskunta!) asiaa?
Olen elämänhaluinen, vaikka yritetään nitistää. Saan iloa ja tyydytystä ystävyydestä, ystävien (ja muidenkin ihmisten) auttamisesta ja tukemisesta ja Luojan luoman luonnon kauneudesta ja ihmeistä. Raamatun tutkiminen myös mielenkiinnon kohde. Siinä on jotakin mystistä, mistä haluaisin saada paremmin selkoa, vaikka tiedän, että uskonnolla on myös kautta aikain yritetty käyttää valtaa. Elämä on herkälle vaikeaa, mutta katson jokaisen annetun päivän loppuun asti. "Jos maailma teitä rakastaisi, minä teitä vihaisin". "Ahdistettua ja särjettyä sydäntä et Sinä Jumala hylkää".
Maailman pahuus vyöryy päälle
12
98
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla vyöryi auttava puhelin päälle, Olen vieläkin aina kauhuissani kun muistan auttavan puhelimen. Nyt kun suhtaudun auttavaan puhelimeen superkriittisesti on ihmissuhteetkin paljon helpompi saada jotenkin sujumaan. Semmoinen ventovieras määräilijä itselleen tuntemattomien ihmisten asioissa on kauhea riidanhaastaja, turha uudelleentraumatisoija, mielenrauhan ja keskittymisen häiritsijä..
"ppoiuuuuui" - Anonyymi
Olisi minullakin sananen jos toinen auttavista kansanpalvelijoista... Terapeuttia, lääkäriä, yliopiston henkilökuntaa, sukulaista, muuta kansaa. Kuormitan myös näillä kokemuksillani tärkeätä toista, jolla ei onneksi ole kovin ruusuisia kuvitelmia itselläänkään. Itse asiassa hänellä on joskus hyvinkin tarkkanäköisiä näkemyksiä siitä miten maailma makaa. Kuitenkaan hän itse ei ole ollut kohteena toisin kuin minä.
- Anonyymi
Aloittaja: Sanoin illalla puolisolleni, että aion hakeutua psykiatriselle sairaanhoitajalle keskustellakseni "kollegiaalisesta solidaarisuudesta", joka ahdistaa minua. Em:stä on juuri puolisoni minulle kertonut. Hänen yksi lähimmistä ystävistään puolisoineen ovat lääkäreitä, ja ovat kertoneet, että lääketieteellisessä tiedekunnassa opetetaan "kollegiaalisen solidaarisuuden periaatetta". Tämä tarkoittaa periaatetta, jota noudatettaessa lääkäri ei saa myöntää toisen lääkärin tehneen virheen, vaikka huomaisi sen. Kollega ennen potilasta.
Valitettavasti touhu näyttää ulottuvan muihinkin ammattiryhmiin. Puolisoni sanoo, että menen turhaan kertomaan asiasta psyk. sh:lle, koska tämä ei tule myöntämään asiani todenperäisyyttä, vaikka kävisin siellä puhumassa monta vuotta. Ahdistaa. Vaimo ei kuitenkaan itse aio puhua minun kanssa, koska ahdistava asia ei poistu maailmankaikkeudesta, jolloin puhun uudestaan ja uudestaan samasta asiasta.
Mietin, menenkö vain vittuillessani sinne viemään sh:n työaikaa? Periaatteessahan minulla on velvollisuus osallistua keskusteluihin hänen kanssaan, koska minulla on diagnoosi. Toisaalta on Luojan asettama velvollisuus. Ei minusta ole paljon mihinkään virallisen yhteiskunnan näkökulmasta, mutta Jumalan näkökulmasta minusta on vaikka mihin. Esimerkiksi totuuden puhumiseen. Kun olin 10v. kysyin sedältäni, mihin ammattiin minun tulisi isona ryhtyä? "Sinun kannattaisi opiskella lakia, koska sinulla on niin hyvä oikeudentaju." Vastaus yllätti minut täysin. Kuvittelin hänen vastaavan kuvataiteilija tai vaatesuunnittelija tms. sillä kuvataide oli todistuksessani ainoa kymppi ja se oli koko peruskoulun ajan.
Tuntuu niin turhauttavalta nämä ihmisten kuvitelmat oman ammattikuntansa hyveellisyydestä. Pitäisikö minunkin alkaa väittää, että kukaan, joka on hyvä piirtämään, ei voi tehdä pahaa? - Anonyymi
"Mukava" kuulla, etten ole ainoa maailmassa. Mitäpä mukavaa siinä on? No se, ettei sentään _kaikki_ ihmiset ole tyhmiä/pahoja/valehtelijoita. Mukava kuitenkin vähän absurdi sanavalinta näissä yhteyksissä. Ehkä osuvampi olisi esimerkiksi lohdullinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja: Sanoin illalla puolisolleni, että aion hakeutua psykiatriselle sairaanhoitajalle keskustellakseni "kollegiaalisesta solidaarisuudesta", joka ahdistaa minua. Em:stä on juuri puolisoni minulle kertonut. Hänen yksi lähimmistä ystävistään puolisoineen ovat lääkäreitä, ja ovat kertoneet, että lääketieteellisessä tiedekunnassa opetetaan "kollegiaalisen solidaarisuuden periaatetta". Tämä tarkoittaa periaatetta, jota noudatettaessa lääkäri ei saa myöntää toisen lääkärin tehneen virheen, vaikka huomaisi sen. Kollega ennen potilasta.
Valitettavasti touhu näyttää ulottuvan muihinkin ammattiryhmiin. Puolisoni sanoo, että menen turhaan kertomaan asiasta psyk. sh:lle, koska tämä ei tule myöntämään asiani todenperäisyyttä, vaikka kävisin siellä puhumassa monta vuotta. Ahdistaa. Vaimo ei kuitenkaan itse aio puhua minun kanssa, koska ahdistava asia ei poistu maailmankaikkeudesta, jolloin puhun uudestaan ja uudestaan samasta asiasta.
Mietin, menenkö vain vittuillessani sinne viemään sh:n työaikaa? Periaatteessahan minulla on velvollisuus osallistua keskusteluihin hänen kanssaan, koska minulla on diagnoosi. Toisaalta on Luojan asettama velvollisuus. Ei minusta ole paljon mihinkään virallisen yhteiskunnan näkökulmasta, mutta Jumalan näkökulmasta minusta on vaikka mihin. Esimerkiksi totuuden puhumiseen. Kun olin 10v. kysyin sedältäni, mihin ammattiin minun tulisi isona ryhtyä? "Sinun kannattaisi opiskella lakia, koska sinulla on niin hyvä oikeudentaju." Vastaus yllätti minut täysin. Kuvittelin hänen vastaavan kuvataiteilija tai vaatesuunnittelija tms. sillä kuvataide oli todistuksessani ainoa kymppi ja se oli koko peruskoulun ajan.
Tuntuu niin turhauttavalta nämä ihmisten kuvitelmat oman ammattikuntansa hyveellisyydestä. Pitäisikö minunkin alkaa väittää, että kukaan, joka on hyvä piirtämään, ei voi tehdä pahaa?Kuulostat varsin mukavalle.
"ppoiuiyuyy" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostat varsin mukavalle.
"ppoiuiyuyy"Ehkä kuitenkin kannattaisi vaikka etsiä joku mielekäs juttu missä pääsisi kirjoittamaan kriittisiä kirjoituksia rakentavassa mielessä kuin se sairaanhoitajan kanssa keskustelu. Sairaanhoitajat on olleet yleensä aika huonoja keskustelijoita auttavassa puhelimessakin.
ppooiiuuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä kuitenkin kannattaisi vaikka etsiä joku mielekäs juttu missä pääsisi kirjoittamaan kriittisiä kirjoituksia rakentavassa mielessä kuin se sairaanhoitajan kanssa keskustelu. Sairaanhoitajat on olleet yleensä aika huonoja keskustelijoita auttavassa puhelimessakin.
ppooiiuuuuuTotuuden puhumisen tehtävä on mielestäni tietenkin niitä tärkeimpiä. En luovu siitä intohimostani koskaan.
pooiuuytytyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totuuden puhumisen tehtävä on mielestäni tietenkin niitä tärkeimpiä. En luovu siitä intohimostani koskaan.
pooiuuytytyyyyMutta sitä minä en ihan ymmärrä miksi vaimo ei suostu puhumaan.
Parempihan vaimo olisi kuin sairaanhoitaja.
Jos minulla olis puolisi niin kyllä mä aina vaivaavat oikeudenmukaisuusasiat keskustelisin vaikka sataan kertaan.
poooiiiuuuyuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta sitä minä en ihan ymmärrä miksi vaimo ei suostu puhumaan.
Parempihan vaimo olisi kuin sairaanhoitaja.
Jos minulla olis puolisi niin kyllä mä aina vaivaavat oikeudenmukaisuusasiat keskustelisin vaikka sataan kertaan.
poooiiiuuuyuyyyHäntä vaan kyllästyttää kuulla samoja juttuja moneen kertaan, kun on sellaisia vuosia sitten tapahtuneita epäoikeudenmukaisuuksia, jotka yhä vaan vaivaavat.
Onneksi minulla on yksi muistisairas ystävä. Hän ei muista kaikkia kertomiani tarinoita, joten jutut ovat aina uusia ja kiinnostavia ja itkettävät ja naurattavat. Joku hyvä puoli huonomuistisuudessakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häntä vaan kyllästyttää kuulla samoja juttuja moneen kertaan, kun on sellaisia vuosia sitten tapahtuneita epäoikeudenmukaisuuksia, jotka yhä vaan vaivaavat.
Onneksi minulla on yksi muistisairas ystävä. Hän ei muista kaikkia kertomiani tarinoita, joten jutut ovat aina uusia ja kiinnostavia ja itkettävät ja naurattavat. Joku hyvä puoli huonomuistisuudessakin.Okei, heh
"poioiiuuyyyy"
- Anonyymi
Oot ihana. En ymmärrä teidän stigmaa. Vittu hei. Halaus ja voimia. ❤
- Anonyymi
Anna mennä. Hitto oon juonut, mutta ymmärrän. Lähes luulin itsekin olevani. Hullummassa kunnossa. XD
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️881894Perusmuotoiset TV-lähetykset loppu
Nyt sanoo useiden HD-muotoistenkin kanavien kohdalla äly-TV, ettei kanava ole käytössä, haluatko poistaa sen? Kanavia1661375YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä711172- 661027
Hyvin. Ikävää nainen,
Että vainoat ja stalkkaat miestäni.onko tarkoituksesi ehkä saada meidät eroamaan?no,siinä et tule onnistumaan83965Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.132879Uskomaton tekninen vaaliliitto poimii rusinoita pullasta
Korni näytösesitelmä menossa kaupunginvaltuustossa. Juhlia ei ole kokouksista tiedossa muilla, kuin monipuolue paikalli87862Linnasuolla poliisi operaatio
Kamalaa menoa taas meidän ihanassa kaupungissa. https://www.uutisvuoksi.fi/paikalliset/864606029846Katsoin mies itseäni rehellisesti peiliin
Ja pakko on myöntää, että rupsahtanut olen 😆. Niin se ikä saavuttaa meidät kaikki.47837- 57820