Syksyn lähestyessä

😷👓☔ puntaroin taas talven viettämistä täällä ei missään. Elämä on niin huoletonta, että jätän välillä uutisetkin katsomatta, kyllä maailma pyörii ilman niiden seuraamistakin. Täällä voi todellakin sanoa että "sielu lepää" (vaikka sielu sanaa en tykkää käyttääkään). Päivän polttavat kysymykset naapureille koskee syreeniaidan leikkaamista ja kukkapenkin perustamista. Koronasta ei ole tietoakaan. Kaapista löytyi varalakanoita ja pyyhkeitä.

Vähän pitkä johdanto sille, ettei se kaipaus lähelle mihinkään muutu vaikka täällä olenkin. Eikä siitäkään vaikka hän ei näitä töherryksiäni lukisikaan. Olen jo sanonutkin, että tässä iässä sitä jo tietää miten haluaa elää ja millaisen ihmisen haluaa kanssaan kulkemaan elämän polkuja (jos saa, korvikkeet ei käy)