Helluntailaisuutta erillisenä hengellisenä liikkeenä ei olisi olemassa ilman kielilläpuhumisilmiötä:
http://www.james.pp.fi/historia.html
""Kielilläpuhuminen oli uuden opetuksen mukaan merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta, ja kaikki sitä tietenkin itselleen toivoivat ja tavoittelivat."
"Varsinainen karismaattinen räjähdys tapahtui kuitenkin Yhdysvalloissa 1900-luvun alkuvuosina. Historiallisena alkupisteenä pidetään populaaristi vuotta 1906 ja silloin Los Angelesissa, "Azusa-kadulla", tapahtuneita kielilläpuhumisilmiöitä. Helluntaiherätyksen sanotaan siten saaneen alkunsa Kaliforniasta. Siihen aikaan eri puolilla Yhdysvaltoja oli kuitenkin jo olemassa useita erillisiä helluntairyhmittymiä. Walesin herätys, joka oli alkanut 1904, on myös syytä mainita tässä yhteydessä, sillä se levisi laajalle ja innosti ihmisiä eri puolilla maailmaa etsimään syvempää hengellistä elämää. Myös Yhdysvaltojen pienet, jo olemassa olevat helluntaiyhteisöt saivat siitä uutta intoa, ja voidaan sanoa, että osittain tuon hengellisen herätyksen vaikutuksesta helluntailiikkeestä tuli hyvin nopeasti kansainvälinen liike.
Varsinaisia juuria on siis haettava Azusa-katua kauempaa. Kuten edeltä on varmasti jo käynyt ilmi, kenenkään henkilön ei voida sanoa olevan helluntailiikkeen takana. Kukaan yksittäinen ihminen ei tietoisesti perustanut uutta kirkkokuntaa. Silti on erityisesti nimeltä mainittava metodistievankelista Charles F. Parham, joka perusti raamattukoulun Kansasin Topekaan vuonna 1900. Tuossa "Bethel Collegessa" oli ainoastaan yksi oppikirja: Raamattu. Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1901 koulun oppilaiden pitäessä yörukouskokousta, tyttö nimeltä Agnes Ozman sai voimakkaan hengellisen kokemuksen ja alkoi puhua kielillä, kun hän oli pyytänyt toveriaan laittamaan kätensä hänen päälleen. Muutaman päivän kuluttua kaksitoista muuta oppilasta koki saman ilmiön. Siten syntyi niin kutsuttu Kansas-ryhmä. Pian tapahtumien jälkeen Bethel College suljettiin, ja opettajat ja oppilaat hajaantuivat levittämään helluntaisanomaa Texasiin ja Missouriin."
"Erittäin tunnepitoinen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva uskonnollinen elämä sai lähtökohtaisesti vaikutteita mustan väestön afrikkalaistyyppisestä spiritualiteetista, jossa erityisesti pyritään hurmoskokemuksiin. Yletön laulaminen ja koko ruumiin käyttäminen jumalanpalveluksessa sekä ekstaasissa saadut monenlaiset manifestaatiot olivat erittäin tyypillisiä alkuajan helluntailaisuudessa, ja voidaan sanoa, että sama jumalanpalveluksen perusviritys on säilynyt näihin päiviin saakka. Helluntailaisuudesta ei vielä tänäkään päivänä löydy selkeää opillista profiilia eikä kunnollista teologiaa, vaan sen identiteetti perustuu edelleen tunteisiin ja uskonkokemuksiin. Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset."
http://www.james.pp.fi/historia.html
""Kielilläpuhuminen oli uuden opetuksen mukaan merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta, ja kaikki sitä tietenkin itselleen toivoivat ja tavoittelivat."
"Varsinainen karismaattinen räjähdys tapahtui kuitenkin Yhdysvalloissa 1900-luvun alkuvuosina. Historiallisena alkupisteenä pidetään populaaristi vuotta 1906 ja silloin Los Angelesissa, "Azusa-kadulla", tapahtuneita kielilläpuhumisilmiöitä. Helluntaiherätyksen sanotaan siten saaneen alkunsa Kaliforniasta. Siihen aikaan eri puolilla Yhdysvaltoja oli kuitenkin jo olemassa useita erillisiä helluntairyhmittymiä. Walesin herätys, joka oli alkanut 1904, on myös syytä mainita tässä yhteydessä, sillä se levisi laajalle ja innosti ihmisiä eri puolilla maailmaa etsimään syvempää hengellistä elämää. Myös Yhdysvaltojen pienet, jo olemassa olevat helluntaiyhteisöt saivat siitä uutta intoa, ja voidaan sanoa, että osittain tuon hengellisen herätyksen vaikutuksesta helluntailiikkeestä tuli hyvin nopeasti kansainvälinen liike.
Varsinaisia juuria on siis haettava Azusa-katua kauempaa. Kuten edeltä on varmasti jo käynyt ilmi, kenenkään henkilön ei voida sanoa olevan helluntailiikkeen takana. Kukaan yksittäinen ihminen ei tietoisesti perustanut uutta kirkkokuntaa. Silti on erityisesti nimeltä mainittava metodistievankelista Charles F. Parham, joka perusti raamattukoulun Kansasin Topekaan vuonna 1900. Tuossa "Bethel Collegessa" oli ainoastaan yksi oppikirja: Raamattu. Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1901 koulun oppilaiden pitäessä yörukouskokousta, tyttö nimeltä Agnes Ozman sai voimakkaan hengellisen kokemuksen ja alkoi puhua kielillä, kun hän oli pyytänyt toveriaan laittamaan kätensä hänen päälleen. Muutaman päivän kuluttua kaksitoista muuta oppilasta koki saman ilmiön. Siten syntyi niin kutsuttu Kansas-ryhmä. Pian tapahtumien jälkeen Bethel College suljettiin, ja opettajat ja oppilaat hajaantuivat levittämään helluntaisanomaa Texasiin ja Missouriin."
"Erittäin tunnepitoinen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva uskonnollinen elämä sai lähtökohtaisesti vaikutteita mustan väestön afrikkalaistyyppisestä spiritualiteetista, jossa erityisesti pyritään hurmoskokemuksiin. Yletön laulaminen ja koko ruumiin käyttäminen jumalanpalveluksessa sekä ekstaasissa saadut monenlaiset manifestaatiot olivat erittäin tyypillisiä alkuajan helluntailaisuudessa, ja voidaan sanoa, että sama jumalanpalveluksen perusviritys on säilynyt näihin päiviin saakka. Helluntailaisuudesta ei vielä tänäkään päivänä löydy selkeää opillista profiilia eikä kunnollista teologiaa, vaan sen identiteetti perustuu edelleen tunteisiin ja uskonkokemuksiin. Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kristinusko ja kirkot tuli Suomeen paljon aikaisemmin, nykytietämyksen mukaan jo 1000-luvulla tai sitä aikaisemminkin.
"Englantilaissyntyinen Thomas Ball Barratt oli mies, jota kutsutaan Euroopan helluntaiapostoliksi. Hän vaikutti Norjassa 1900-luvun alussa Oslon metodistikirkon saarnaajana, ja muiden aikalaistensa tapaan hän oli hyvin innostunut Walesin voimakkaasta herätyksestä ja oli kirjeitse yhteydessä Walesin herätyksen johtohahmoihin. Hän oli avoin uusille hengellisille virtauksille, ja muutettuaan New Yorkiin ja kuultuaan Azusa-kadun tapahtumista hän oli kirjeyhteydessä myös Los Angelesin uuteen karismaattiseen herätykseen. Barratt ei käynyt itse paikan päällä, mutta hän vakuuttui helluntaisanomasta ja alkoi hellittämättä paastota ja rukoilla voidakseen itsekin kokea oman helluntainsa. Marraskuun 16. päivänä vuonna 1906 hän saikin voimakkaan kokemuksen ja puhui uusilla kielillä useita tunteja" Viite:www.james.pp.fi/historia.html
http://www.james.pp.fi/historia.html
"Alustava pohja varsinaisen helluntailiikkeen syntymiselle Suomeen luotiin Barrattin vierailtua maassamme "narvalaisiksi" kutsutun lestadiolaisen (!) ryhmän kutsumana ja hänen käydessään puhumassa useilla paikkakunnilla vuonna 1911.
Kiinnostusta uusia ilmiöitä kohtaan oli ollut eri kristillisissä piireissä jo useita vuosia, kun ihmiset olivat kuulleet uutisia Barrattin toiminnasta ja Azusa-kadun herätyksestä. Vähitellen samanmieliset ja yhteisen kokemuksen saaneet ihmiset eri uskonsuunnista alkoivat pitää kokouksia keskenään.
Alkuajan suomalaiset helluntailaiset tulivat kaikista herätyskristillisistä piireistä. Mukana oli lähinnä metodisteja, lestadiolaisia, lähetysseuralaisia, pelastusarmeijalaisia, baptisteja, vapaakirkollisia ja vapaita evankelisia.
Uusi ja erikoinen hengellinen liikehdintä tempasi mukaansa myös monia ulkopuolisia, jotka siis "tulivat uskoon".
"Myös lestadiolaisten keskuudessa on erityisesti alkuaikoina ilmennyt julkista armolahjaisuutta, myös kielilläpuhumista. Nuo karismaattiset ilmiöt eivät kuitenkaan saaneet mitään erityiskorostusta kyseisissä herätysliikkeissä."
Joku kirjoitti aiemmin, että T.B.Barrat itse kertoo jossain tekstissä huutaneensa ja karjuneensa, niin että ääni kuului kilometrien päähän? Outoa?
lainaan sen tähän. "Helluntailaisuudesta ei vielä tänäkään päivänä löydy selkeää opillista profiilia eikä kunnollista teologiaa, vaan sen identiteetti perustuu edelleen tunteisiin ja uskonkokemuksiin. Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset." ... tuon em. vuoksi lähdin pois. En saanut hengellistä ravintoa, jota vailla olin.
Mitä ajattelit löytäväsi sieltä? Hurmoksenko? Jumalan?
"Tilaisuudessa on jännittynyt ilmapiiri. Ihmiset ovat tulleet yhteen kohtaamaan Jumalaansa. Lauluryhmä laulaa ylistystä ja virittelee seurakuntaväkeä oikeaan tunnelmaan. Ihmiset hymyilevät vierailijoille, tervehtivät kädestä pitäen ja näyttävät onnellisilta. Juontaja astuu lavalle, on alkurukouksen aika. Ihmiset nousevat seisomaan ja alkavat rukoilla ääneen, useimmat melko kovalla äänellä. Joka puolelta kuuluu kielilläpuhumista. "Da sheontee kohomeki no sienti holay coriente no sheonte mees..." Pitkähkön spontaanin rukouksen loputtua lauletaan iloinen, rytmikäs ja innostava yhteislaulu. Koko joukko laulaa kovaa ja täydestä sydämestään. Kertosäkeistön aikana jotkut nousevat seisomaan ja kohottavat molemmat kätensä kohti kattoa, ja kyyneleet valuvat liikuttuneiden poskia pitkin. Tunnelataus on melkoinen heti alusta lähtien" Mutta se oli aikoja sitten ja ne ajat ovat menneitä.
Lainasit tuon web-osoitteesta: http://www.james.pp.fi/historia.html
Myös minä tunnistan siitä jotain tuttua. Tämä on jäänyt mieleeni niiltä ajoilta: "On "loppukokouksen" aika. Alttarihetkessä ihmiset saavat kertoa rukousaiheitaan ja ongelmiaan, ja sairaiden puolesta rukoillaan voimakkaasti kielillä puhuen. Saarnaaja koskettaa vaivattuja ihmisiä samalla rukoillen erittäin kovalla äänellä, ja yksi toisensa jälkeen nuo esirukousta pyytäneet kaatuvat selälleen maahan. Kaksi mieshenkilöä on valmiina ottamaan kaatujia vastaan pahimpien kolausten välttämiseksi." Tuo oli jolloinkin 70-luvulla.