Tuolla aikaisemmin t:jarmo pyysi minulta mielipidettä Tilsitin sopimuksesta sen seurauksista ja Heikki K kyseli kommenttejani eräille esittämilleen väittämille Kekkosesta. Asiat kuuluisivat paremmin historian saitille, mutta kun täällä niistä kysytään, niin vastaan myös täällä.
Ensin t:jarmolle, joka kyseli näin:
>> Sorry en ole lukenut teidä sanailuanne, mutta kysäisisin, että tutustuitko tuohon Napoleonin ja Venäjän tsaari Aleksanterin Tilsitin sopimukseen ja sen seurauksiin?
Entä Napoleonin Moskovan valloitukseen - poltetun maan taktiikkaan ja erityisesti siihen, miksi Suomi on Venäjälle niin kiinnostava alue - onhan sen Euroopan johtajat 1700-luvulta ajan saatossa ainakin kahdesti Suomen Venäjälle luvanneet ryöstettäväksi.> Vaikka melko paljon olen historiaa lukenut ja pyrkinyt lukemaani ajattelemaankin, en ole tullut ajatelleeksi syvemmin tuolta kannalta. Ihme kyllä Heikki Ylikangaskaan mainiossa kirjassaan "Käännekohdat Suomen historiassa" ei ota tuota esiin.
Mutta taidat olla paljolti oikeassa. Silloinhan tapahtui jokseenkin vastaavaa kuin Stalinin ja Hitlerin liittosopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa, eli ulkopuoliset tahot päättivät sovussa kohtalostamme. Ja Ruotsi joutui alistumaan, vaikka "muodon vuoksi" yrittikin sitten vähän panna Venäjää vastaan - suomalaisten voimin vain - Suomen sodassa. Se kai painoi Ruotsia paljon vielä 130 vuotta myöhemminkin, jolloin he käyttäytyivät taas niin kuin käyttäytyivät Suomen hädän hetkellä. No - siihen kyllä ruotsalaisilla oli itsekkäästi ajatellen ihan järkeviäkin syitä.
Täytyypä tutkia ja ajatella tuota asiaa enemmänkin. Googlelta löysin ensihaulla seuraavan:>>
http://216.239.59.104/search?q=cache:TVmFElLxW4YJ:www.e skoff.net/suomsota/suomsota.htm tilsitin sopimus&hl=fi& lr=lang_fi
En tiedä, mitä minun pitäisi vielä sanoa. Napoleonin ja Aleksanteri I:n sopimus oli todellakin hyvin samanlainen kuin Hitlerin ja Stalinin sopimus talvisodan alla. Napoleon, jolla ei olisi pitänyt olla mitään omistusoikeutta Suomeen, ”luovutti” Suomen Venäjälle. Ja viimeistään siitä alkaen Venäjä on ajatellut omistavansa Suomen. Niin ajatteli Neuvostoliittokin seurauksin, jotka hyvin tiedämme.
Ja kuten Hitler petti sopimuskumppaninsa, niin myös teki Napoleon, ja hyökkäsi pian Venäjälle yhtä surullisin seurauksin kuin Hitlerkin. Poltetun maan taktiikka koitui Napoleonin armeijan kohtaloksi, ja hieman samoin kävi Hitlerillekin, kun neukut itse polttivat maataan saksalaisten edellä sen kuin ehtivät, ja sota tuhosi sitä lisää varmistaen sakuille ankeat olot kaukana kotoa.
Olisiko todella noin, kuin tuossa linkissä todetaan:
>> Aleksanterilla ei ollut suurta intoa syrjäisen ja köyhän Suomen valloitukselle. Venäjän mielenkiinto suuntautui pikemminkin Balkanille, mikä taas ei ollut Napoleonin mieleen.> Voit samalla palata tähänkin aiheeseen josta olemme keskustelleet.
Väität että Kekkonen pyrki siihen että Suomi olisi Venäjän osa. Olen faktoilla sinulle näyttänyt että näin ei voinut olla. Aloit pyörittämään faktoja "epätotuuksiesi" tueksi.
Panen nämä tälläkertaa luettelomaiseen muotoon > Kekkonen käytti niin suvereenia ulkopoliittista valtaa että jos Kekkosen tavoite olisi ollut liittä Suomi Neuvostoliittoon, mikään mahti maailmassa ei sitä olisi voinut estää >>
Voi Hyvä Luoja tuota käsitystäsi Kekkosen mahdista koko maailman yli! Ei se sentään sitä ollut Suomenkaan yli, se nähtiin monta kertaa, ja Mauno Koivisto lopulta onneksemme paljasti totuuden Kekkosen mahdista 1981. Mutta kieltämättä liian kauan uskoimme Kekkosen olevan voittamaton suuren tukijansa Neuvostoliiton vuoksi.
>> Väität Demarien "pelastaneen" Suomen Kekkosen pyrkimyksiltä. Millä tavalla? > Demareilla ei ollut sellaista valtaa ulkopolitiikassa että ne olisivat sen voineet estää. Lipposen ja Halosen teot jo kiistatta osoittavat sen että Demareilla oli aito pyrkimys niihin toimiin joita väität Kekkosen teoiksi. Lipponen pyrki "turvaamaan Neuvostoliiton edut" suomen puolustuksen nimellä. Puolustus Ruotsia ja Natoa vastaan, jättäen Neuvostoliiton rajat ilman puolustusta, oli Lipposen puolustuspoliittinan tavoite. Faktat olen sinulle esittänyt aikaisemmin. Halonen poltti passinsa rajalla osoittaakseen että haluaa Neuvostoliiton kansaiseksi. > Kekkonen teki kaiken mahdollisen ja mahdottoman että nämä "maanmyyjät" eivät saa tavoitteitaan läpi. Eli Neuvostoliiton miehittäjiä rajojemmme sisäpuolelle.>Tanner oli kaukaa viisas. Hän ei halunnut Suomea Neuvostoliton yhteyteen, vaan Suomeen saman järjestelmä kuin Neuvostioliittoon, Kommunistinen sosilismi. Oli ainoa Demari joka näin teki. Sen vuoksi oli näennäisesti eri mieltä Suomen Kommunistien ja muiden Demarien kanssa. Faktat olen esittänyt aiemmin. Tästä nyt vedät sitä "Tannerin ylistysvirttä" jota tällä saitilla on luettu jo kyllästymiseen asti. Tanner ei pelastanut Suomen itsenäisyyttä ja markkinataloutta, vaan ainoastaan alusti Suomen itsenäisen kommunistisen järjestelmän pohjaa. Onneksi kuoli ennen kuin sai tavoitteensa läpi. Kekkonen toimi näitä Tannerin tavoitteita vastaan estämällä Suomen sosialissoinnin.
Ensin t:jarmolle, joka kyseli näin:
>> Sorry en ole lukenut teidä sanailuanne, mutta kysäisisin, että tutustuitko tuohon Napoleonin ja Venäjän tsaari Aleksanterin Tilsitin sopimukseen ja sen seurauksiin?
Entä Napoleonin Moskovan valloitukseen - poltetun maan taktiikkaan ja erityisesti siihen, miksi Suomi on Venäjälle niin kiinnostava alue - onhan sen Euroopan johtajat 1700-luvulta ajan saatossa ainakin kahdesti Suomen Venäjälle luvanneet ryöstettäväksi.> Vaikka melko paljon olen historiaa lukenut ja pyrkinyt lukemaani ajattelemaankin, en ole tullut ajatelleeksi syvemmin tuolta kannalta. Ihme kyllä Heikki Ylikangaskaan mainiossa kirjassaan "Käännekohdat Suomen historiassa" ei ota tuota esiin.
Mutta taidat olla paljolti oikeassa. Silloinhan tapahtui jokseenkin vastaavaa kuin Stalinin ja Hitlerin liittosopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa, eli ulkopuoliset tahot päättivät sovussa kohtalostamme. Ja Ruotsi joutui alistumaan, vaikka "muodon vuoksi" yrittikin sitten vähän panna Venäjää vastaan - suomalaisten voimin vain - Suomen sodassa. Se kai painoi Ruotsia paljon vielä 130 vuotta myöhemminkin, jolloin he käyttäytyivät taas niin kuin käyttäytyivät Suomen hädän hetkellä. No - siihen kyllä ruotsalaisilla oli itsekkäästi ajatellen ihan järkeviäkin syitä.
Täytyypä tutkia ja ajatella tuota asiaa enemmänkin. Googlelta löysin ensihaulla seuraavan:>>
http://216.239.59.104/search?q=cache:TVmFElLxW4YJ:www.e skoff.net/suomsota/suomsota.htm tilsitin sopimus&hl=fi& lr=lang_fi
En tiedä, mitä minun pitäisi vielä sanoa. Napoleonin ja Aleksanteri I:n sopimus oli todellakin hyvin samanlainen kuin Hitlerin ja Stalinin sopimus talvisodan alla. Napoleon, jolla ei olisi pitänyt olla mitään omistusoikeutta Suomeen, ”luovutti” Suomen Venäjälle. Ja viimeistään siitä alkaen Venäjä on ajatellut omistavansa Suomen. Niin ajatteli Neuvostoliittokin seurauksin, jotka hyvin tiedämme.
Ja kuten Hitler petti sopimuskumppaninsa, niin myös teki Napoleon, ja hyökkäsi pian Venäjälle yhtä surullisin seurauksin kuin Hitlerkin. Poltetun maan taktiikka koitui Napoleonin armeijan kohtaloksi, ja hieman samoin kävi Hitlerillekin, kun neukut itse polttivat maataan saksalaisten edellä sen kuin ehtivät, ja sota tuhosi sitä lisää varmistaen sakuille ankeat olot kaukana kotoa.
Olisiko todella noin, kuin tuossa linkissä todetaan:
>> Aleksanterilla ei ollut suurta intoa syrjäisen ja köyhän Suomen valloitukselle. Venäjän mielenkiinto suuntautui pikemminkin Balkanille, mikä taas ei ollut Napoleonin mieleen.> Voit samalla palata tähänkin aiheeseen josta olemme keskustelleet.
Väität että Kekkonen pyrki siihen että Suomi olisi Venäjän osa. Olen faktoilla sinulle näyttänyt että näin ei voinut olla. Aloit pyörittämään faktoja "epätotuuksiesi" tueksi.
Panen nämä tälläkertaa luettelomaiseen muotoon > Kekkonen käytti niin suvereenia ulkopoliittista valtaa että jos Kekkosen tavoite olisi ollut liittä Suomi Neuvostoliittoon, mikään mahti maailmassa ei sitä olisi voinut estää >>
Voi Hyvä Luoja tuota käsitystäsi Kekkosen mahdista koko maailman yli! Ei se sentään sitä ollut Suomenkaan yli, se nähtiin monta kertaa, ja Mauno Koivisto lopulta onneksemme paljasti totuuden Kekkosen mahdista 1981. Mutta kieltämättä liian kauan uskoimme Kekkosen olevan voittamaton suuren tukijansa Neuvostoliiton vuoksi.
>> Väität Demarien "pelastaneen" Suomen Kekkosen pyrkimyksiltä. Millä tavalla? > Demareilla ei ollut sellaista valtaa ulkopolitiikassa että ne olisivat sen voineet estää. Lipposen ja Halosen teot jo kiistatta osoittavat sen että Demareilla oli aito pyrkimys niihin toimiin joita väität Kekkosen teoiksi. Lipponen pyrki "turvaamaan Neuvostoliiton edut" suomen puolustuksen nimellä. Puolustus Ruotsia ja Natoa vastaan, jättäen Neuvostoliiton rajat ilman puolustusta, oli Lipposen puolustuspoliittinan tavoite. Faktat olen sinulle esittänyt aikaisemmin. Halonen poltti passinsa rajalla osoittaakseen että haluaa Neuvostoliiton kansaiseksi. > Kekkonen teki kaiken mahdollisen ja mahdottoman että nämä "maanmyyjät" eivät saa tavoitteitaan läpi. Eli Neuvostoliiton miehittäjiä rajojemmme sisäpuolelle.>Tanner oli kaukaa viisas. Hän ei halunnut Suomea Neuvostoliton yhteyteen, vaan Suomeen saman järjestelmä kuin Neuvostioliittoon, Kommunistinen sosilismi. Oli ainoa Demari joka näin teki. Sen vuoksi oli näennäisesti eri mieltä Suomen Kommunistien ja muiden Demarien kanssa. Faktat olen esittänyt aiemmin. Tästä nyt vedät sitä "Tannerin ylistysvirttä" jota tällä saitilla on luettu jo kyllästymiseen asti. Tanner ei pelastanut Suomen itsenäisyyttä ja markkinataloutta, vaan ainoastaan alusti Suomen itsenäisen kommunistisen järjestelmän pohjaa. Onneksi kuoli ennen kuin sai tavoitteensa läpi. Kekkonen toimi näitä Tannerin tavoitteita vastaan estämällä Suomen sosialissoinnin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo Tilsitin sopimusta ja Suomen sotaa koskeva linkkini taisi olla viallinen. Tämän pitäisi toimia:
http://216.239.59.104/search?q=cache:TVmFElLxW4YJ:www.eskoff.net/suomsota/suomsota.htm tilsitin sopimus&hl=fi&lr=lang_fi
K.K.Korhonen pistää taas keputolloille luun kurkkuun.
On aivan pakko pitää häntä idolinani, vaikka ajattelenkin joistain asioista eri tavalla kuin hän.
Niinhän se nyt kuitenkin on, että kaltaiseni tyhmä kepulainen tarvitsee jonkun jota ihailla. Koklipiläinen K.K.Korhonen antaa minulle tarvitsemaani johdatusta matkalla pimeydestä kohti valoa.
Koeta pitää suuta soukemmalla, ellet halua taas leimautua minuksi!
Tulin vilkaisemaan, että ovatko kommentoineet ne, jotka minulta vastauksia pyysivät, mutta eivät näy ainakaan vielä käyneet.
Kun Sinä nimimerkissäsi (eilen ja tänään käyttämässäsi) viittaat minun käsitykseeni ja kirjoituksiini erillissodastamme, niin olisitkohan paremmin toisella nimellä täällä tunnettu, jonka kanssa olen tuosta teemasta keskustellut ja olemme olleet aika lailla eri mieltä? Samapa tuo.
Ylihuomenna on historian viimeinen aseveli-ilta Finlandiatalossa. Siitä on sivun mittainen juttu tämän päivän Hesarissa D 6-sivulla otsikolla "Sodan kauniimmat kasvot". Siellä on aivan upea musiikkiohjelma, mutta ainoana sodanaikaisten aseveli-iltojen esiintyjänä on enää vain Tuire Orri, nyt jo yli 80-vuotias lady.
Yritin jo kuukausi sitten saada lipun tilaisuuteen, mutta kaikki liput olivat jo silloin loppuunmyydyt. Mautta jätin eräitä koukkuja, ja perjantaina soitettiin Sotainvalidien veljesliitosta, että heille on tullut yksi palautuslippu. Huomenna menen sen noutamaan Kasarminkatu 34:stä ja tiistai-iltana klo 19.00 menen konserttiin, joka varmaan on elämys vanhalle sotilaalle!
Sanot kertovasi historiallisen totuuden. Oletko kenties itse uudesti syntynyt Urho Kekkonen, vai pidätkö Lasse Lehtistä sellaisena? Pelkästään demaripoliitikkojen muistelmia lukemalla ei nimittäin taida saada täysin kattavaa käsitystä Suomen historiasta ja sen eri käänteistä.
Suomen Kekkosen johdolla harjoittamaa myöntyväisyyspolitiikkaa on 1990-luvun alkupuolelta saakka arvosteltu kovin sanoin. Sitä ovat arvostelleet niin sellaiset ihmiset, jotka sitä tuolloin vastustivat, kuin sellaisetkin, jotka sitä olivat itse tekemässä sekä sellaiset ihmiset joilla ei tuon ajan tapahtumiin ollut osaa eikä arpaa. Viimeksi mainittua ryhmää voitaisiin kutsua nimellä jälkiviisaat ja tätä ryhmää edustaa mitä suurimmassa määrin muuan Lasse Lehtinen. Tuota keskimmäistä ryhmää, (eli Paasikivi-Kekkonen -linjan jälkikäteen arvostelijat) voidaan syystä nimittää nimellä takinkääntäjät. Tätä takinkääntäjät ryhmää edustaa mm. pitkäaikainen pääministeri edesmennyt Kalevi Sorsa. Ilmeisesti Sorsa arvostellessaan 90-luvulla Kekkosen harjoittamaa idän-politiikkaa oli tyystin unohtanut itse olleensa eräs 70-luvun myöntyväisyyspolitiikan ikoneita.
Ne joilla on mielestäni oikeus arvostella Kekkosen politiikkaa, ovat kokoomus ja tannerilais-leskisläiset asevelidemarit, joilla oli sisua tehdä se jo Kekkosen ollessa vallassa. Mutta näidenkin arvostelijoiden kannattaa miettiä, että millainen olisi ollut se vaihtoehtoinen politiikka, jota maassamme olisi voitu harjoittaa. Tulee muistaa, että Suomi eli toisen maailmansodan päättymisestä aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka sotilaallisen uhan alla. Aina tuo uhkakuva ei ollut kovinkaan todellinen, mutta mielessä se täytyi pitää koko ajan. Ei liene tarpeellista kertoa sen uhkakuvan olleen itänaapurimme.
Sotilaallisen uhan lisäksi oli tärkeätä säilyttää hyvät suhteet Neuvostoliittoon siitä syystä, että Suomen ulkomaankauppa oli lähes täysin Neuvostoliiton varassa.
Joka tapauksessa asevelidemarit olivat Suomessa tärkeä oppositio 1940-60 -luvuilla, mutta nimenomaan he olivat hyvä oppositio, eikä heistä luultavasti olisi tullut hyvää hallitusta. Luultavasti Neuvostoliitto olisi tosin pystynyt hyväksymään vaikka Tannerin johtaman hallituksen, mikäli tämä olisi harjoittanut sen toivomaa myöntyväisyyspolitiikkaa. Nähtiinhän tämä mm. Fagerholmin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen aikoina 48–50, mutta eipä siinä juuri vaihtoehtopolitiikasta voida puhua.
Summa summarum voidaan todeta, että huolimatta asevelidemarien vastustuksesta, demarit olivat alusta asti vahvasti mukana harjoittamassa myöntyväisyyspolitiikkaa (Skog, Fagerholm, Paasio) ja 70 -luvulla johtamassa sitä (Koivisto, Sorsa, Liinamaa). Tämän Lehtinen ja muut jälkiviisaat tuntuvat ansiokkaasti unohtaneen.