Jos ihminen uskoo Jeesuksen vapahtajakseen, mutta ei pyhitä sapattia, voiko hän kuollessaan olla pelastettu? Yksinkertainen vastaus, kyllä tai ei.
Adventisteille pelastumisesta.
Luterikko
19935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joka koettaa päästä taivaaseen omin teoin pitämällä lain, yrittää mahdotonta. Pelastusta ei ole kenelläkään sellaisella jolla on vain lakiuskonto, jumalisuuden muoto. Kristityn elämä ei ole vanhan muovailemista tai parantelemista vaan ihmisluonnon uudestiluomista. Oman minän ja synnin on kuoltava ja uuden elämän alettava. Tämä muutos voidaan saada aikaan vain Jumalan Hengen tehokkaan työn vaikutuksesta.
Aito usko synnyttää rakkautta, ja rakkaus synnyttää kuuliaisuutta. Kääntynyt ihminen antaa Kristuksen hallita kaikkia voimia ja halujaan.
(E.G.White)
Ei lainausta Whitelta, vaan SINUN vastauksesi: kyllä vai ei? 'Olkoon teidän puheenne kyllä, kyllä tai ei, ei. Mitä siihen lisätään, on pahasta' -Jeesus Kristus-
kyllä ei kyllä kyllä ei ei ei ei ei kyllä, kyllä ei ei kylläääää....eiiiiii...
Totta kai voi pelastua vaikka ei sapattia
pidäkään.
Eiväthän kaikki nekään pelastu jotka pitävät
sapatin.
Mutta ajattelemisen aihetta on siinä, jos
ihminen tietää totuuden eikä sitä noudata,
mitä sitten?
Ymmärrän kyllä hyvin niitä jotka tekevät
vuorotyötä esim.tehtaassa tai muualla.
Työmarkkinat ovat aika kovat nykyään!
Voit saada lopputilin ja uutta työtä on vaikea saada,eivät kaikki voi riskeerata toimeentuloaan!
Vaikka onkin uskonnonvapaus, ei se kuitenkaan
todellisuudessa toimi.Näin on asiat, ikävä kyllä!
Pelastus on uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Kysymyksen asettelu on ehkä provosoivasti asetettu, mutta kun teet totta elämässäsi, ja elät uskon suhteessa Vapahtajaan olet pelastettu.
Jumalan lain merkitys on perimmältään elämää suojeleva.
Kun adventisi elää uskossa Jeesukseen, hän pelastuu sen täytetyn työn perusteella. Kun adventisti kunnioittaa Jumalan tahtoa, sillä on siunaus sisältönään. Se ei ole pelastuskeino.
Toisenlainen näköala, vaikkapa sapatista < sunnuntaille ajateltuna lepopäivänä, on opetuksen tulos, ja opettajat on vastuussa opetuksistaan.
Niin kauan kun asian näkee näin, armon allahan vaelletaan, ei tekojen alla. Sitten kun se tulee todellisuudeksi sanasta, eipä sitä sunnuntaita sitten enää pyhitä lepopäivänään.
On se kumma, ettei teiltä saa selvään kysymykseen selvää vastausta vaan kiertelyä ja kaartelua! Kyllä vai ei?
Ei noin esitettyyn kysymykseen voi sen enempää
adventisti tai muukaan"järkevä"kristitty vastata,
ainakaan siten kuin sinä vaadit(kyllä,tai ei)
Vaikka en itseäni voikkaan laskea kuuluvaksi järkeviin(jos voisin,en tätäkään kirjoittaisi),
niin olen sitä mieltä,että kun ihminen vilpittömästi ja sen "totuuden valon mukaan"minkä
on pystynyt omaksumaan palvelee Herraa,niin kukaan toinen ei voi tulla sanomaan,ettet pelastu
jos et tuota noudata.
Väität siis, että ilman sapatinpitämistä voi pelastua? Ja että kaikilla muilla kuin adventisteilla on vähäisempi valo?
Joka tahallaan rikkoo yhtäkään käskyä vastaan tultuaan tietämään totuuden, sillä ei ole puolustajaa Isän Jumalan tykönä. Jumala on antanut adventisteille enemmän valoa sillä he olivat halukkaat sitä aikanaan vastaanottamaan. Adventistien tehtävä on levittää sitä valoa toisille.
Minä en väittele muiden kuin vaimoni kanssa!!!!!!
En väitä sitä enkä tätä sen enempää sapatinpitämisestä, kuin siitäkään kenellä tai
keillä on vähäisempi valo!
Olen yksinkertaisesti sitä mieltä,että kelle on lusikalla annettu siltä ei kauhalla vaaditä.Ja onneksi
olen itse lusikaannoksella ruokittu,niin elämäkin
on helpompaa(kristillinenkin).
Eli uskovainen ihminen joka tietää sapatin olevan oikea lepopäivä muttei pidä sapattikäskyä, ei pelastu vaan tulee hävitetyksi? Eli vain adventistit ja jotkut harvat muista pääsevät Jumalan uuteen maahan?
Kirjoitat adventisti näin :
Kun adventisi elää uskossa Jeesukseen, hän pelastuu sen täytetyn työn perusteella. Kun adventisti kunnioittaa Jumalan tahtoa, sillä on siunaus sisältönään. Se ei ole pelastuskeino.
Miten voit vedota täytettyyn työhön? Eikös nimenomaa Ellen G White opeta että Jeesus ei ole suorittannut työtään loppuun vaan on vasta suorittamassa niitä taivaallisessa pyhäkössä.
Ja eikös Ellen jopa opeta että ihminen on oltava ilman välittäjää jossain vaiheessa.
Koittakaa päättää uskotteko raamattuun vai Whiteen.
Kirjoitit hyvin ja yhdyn siihen mutta et voi olla oikea adventisti jos noin kirjoitat.
yhteydessä yleensä vielä tulee esiin sapatin olemus sinettinä ja sen toisen olemista juuri edesmenneen antama huomattavasti huonompi merkki.
Silloin ilmeisesti sapattin arvo nousee jopa pelastavaksi käsi-tahi otsamerkiksi.Vai?
Adventistien mukaan lopun aikana sapatin pitäminen on Ilmestyskirjan mainitsema Jumalan sinetti ja sunnuntain pitäminen on pedon merkki. Jotenkin tuntuu siltä, että adventistit häpeävät myöntää sapatinpitämisen olevan pelastuksen ehto. Moni varmaan haluaisi muuttaa oppiaan siltä osin, mutta White nauttii liian suurta arvostusta liikkeessä. Whiten myöntäminen vääräoppiseksi ei onnistu, kun häntä on yli 100 v. pidetty erehtymättömänä, Jumalasta seuraavana.
Sapatti ei pelasta, mutta jokaisen on tehtävä valinta pedon merkin ja Jumalan merkin välillä viimeisessä taistelussa Jumalan ja saatanan välillä. Miksi en siis jo nyt kunnioittaisi Jumalaa pyhittämällä Jeesuksen siunaaman lepopäivän. Jumala on hyväksynyt kaikki vilpittömät kristityt jotka eivät ole tienneet sapatista jos he kuitenkin ovat eläneet oikean uskon elämän. Mutta Jumala on myös sanassaan tehnyt tiettäväksi totuuksiaan, ja kun valo ihmisen edessä lisääntyy, lisääntyy myös vastuu.
Täytyy vain ihmetellä sitä intoa ja palavuutta jota krititytkin esittävät, yrittäessäämn kaikin keinoin kumota selvän Jumalan käskyn. Tahdotaan turvautua ihmiskäskyihin, laittomuuden salaisuutta tukien joka paavikunnan muodossa on muuttanut Jumalan käskyjä. Katolisella kirkolla eikä Luterilaisellakaan ole mitään Jumalan sanan kohtaa tukenaan vaikka jotkut yrittävätkin selittää lepopäivämuutosta, vastoin parempaa tietoaan, Raamatusta. Raamattu sanoo selkeästi että laista ei katoa yksikään kirjain eikä yksikään piirto.
Katsokaa kenen joukoissa aiotte seisoa viimeisen suuren taistelun huipentuessa kohti loppua, laittomuuden ihmisen vai Jumalan omien. Kaikki jotka pyhittävät sapatin sijasta sunnuntain, vaikka ovat tietoisia asian oikeasta tilasta, antavat kunnian Katoliselle kirkolle ja sitä kautta ihmiskunnan vihamiehelle, saatanalle. Jumalan kunnia poljetaan tässä tapuksessa maahan, mutta Jumalan pitkämielisyyden raja tulee pian täyteen ja tuomiot kohtaavat porttoa, petoa ja kaikkia jotka niitä kumartaen palvovat.
Varmaan monet adventisteistakin haluaisivat muuttaa oppia, mutta totuus kestää tulessakin. Varmasti lustetta on viljan joukossa advetisteissakin elonkorjuuseen asti ja monet myöskin luopuvat. Mutta Jumalan työ menee silti eteenpäin. Monet ottavat luopuneiden paikat ja vievät sanomaa innolla eteenpäin.
Tuskin kukaan adventisteista pitää EGW:tä Jumalan vertaisena tai hänen kirjoituksiaan Raamatun veroisina. En ainakaan itse pidä enkä ole tavannut vielä ketään muutakaan joka pitäisi. Jumalan sanansaattaja nimitys kuvaa parhaiten hänen työtään. Hän antoi seurakunnalle nuhteita ja varoituksia, ennusti tulevia tapahtumia, antoi terveysohjeita, ohjasi seurakunnan perustamista. Ei hänellä silti ole ollut eikä ole mitään "paavin" asemaa seurakunnassa. Hän on vain pienempi valo joka johtaa suuremman valon luo.
Joko annoit periksi Luterikko "Kyllä tai ei".
Olen toisessa yhteydessä maininnut,että äitini
oli adventisti,enkä ole heistä vieläkään päässyt
eroon,kun vaimoni on myös.
Siis on luonnollista,että tunnen lukkarin rakkautta heitä kohtaan,ja usein saatan innostua
liikaa kun heitä "kehutaan".
Se mitä kirjoitat aiheessa Sapatti pelastaa pitää
kyllä mielestäni paikkansa,ja osoittaa että olet
"sisällä"adventismissa(asioista perillä).
Senverran itsekkin olen ymmärtävinäni,että sapatti on yksi kymmenestä käskystä,jota kuuluu
noudatta niinkuin muitakin esim.älä tapa,älä varasta ja niin edelleen.
Se että EGW nauttii liian suurta arvostusta liikkeessä pitää myös paikkansa,ainakin virallisesti.
Se että pitävätkö adventistit vielä sapattia
ehdottomana pelastuksen ehtona,siitä en ole aivan
varma.Varmasti osa pitää ja toiset taas eivät.
Olen kuitenkin ymmärtänyt,ettei ainakaan heidän
"virallinen tahonsa"tuomitse tässäkään asiassa
toisen ajattelevia helvettiin(voin tietysti olla
väärässäkin,mikä ei olisi ensimmäinen kerta).
Vastaan hieman viiveellä.
Kyllä minä adventistina vetoan täytettyyn työhön.
Siinäpä se armo meillä ja itselläni on.
Tiivistäen vielä kertaan.
Ei Jumala halunnut, että ihminen paratiisissa kohtaisi pahaa, ja kielsi ihmistä syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta.
Samoin on Jumalan 10 käskyt.
Uskossa olevana, kun pyrkimys on Jumalan tahdon noudattaminen armon alla, niin ei käy sitten niin kipeästi tässä ajassa. kun ei törttöile.
Esim. elämää suojaava laki, älä tapa, jopa sanoina toista kohtaan välttää epäedullista viestintää, niin varmasti siinä naapurilla on hyvä olla.
Lasten rakkaus vanhempia kohtaan, eiköhän siinäkin ole siunaus kaikille.
Aviovuode pidetään puhtaana, älä tee huorin. Jne...
Tässä on käskyjen idea Jumalan puolelta esitettynä. Mene, mutta älä enää syntiä tee. esim. Jeesuksen sanat naiselle. eiköhän sekin ole elämää suojeleva asia.
Jos sitten kolahtaa nurkkaan ja käy kipeästi, niin Ihmistä kohtaan rikottuna, pyytää häneltä anteeksi, ja Jumalaa kohtaan, pyytää Häneltä anteeksi.
Virheettömiä emme ole, mutta siksi joka päivä uuteen armon auringon paisteesseen noustaan, ja kiitetään: "Kiitos Jeesus, että armosi riittää tällekin päivälle".
Sinäkin, kun toivottavasti uskossa Jeesukseen vaellat. Jeesus on luvannut puolustajaksesi Pyhän Hengen. Se kirkastaa Kristusta. Sinä tiedät, että matkasi on kesken, etkä vielä ole perillä. Jeesus rukoilee sinun puolestasi. Työ on kyllä valmis ja täytetty Golgatalla, mutta et ole vielä perillä.
Sydämestä lähtevät, siis ihmisen sydämestä pahat ajatukset jne. Gal. 5 Luku. 20.21. Ne ovat meidän myös uskovan hedelmiä, ellemme valvo tiellämme.
Mutta, jos Jeesus saa asua sydämessämme, niin Hänen Henkensä hedelmät näkyy meissä. Gal 5:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23. lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. ts. nämä eivät ole sinun ja minun hedelmiä, vaan Hänen tekemiään hedelmiä meissä. Kerraten.
Tässä armossa vaeltaen, emme ole lain alla. Mutta jos lipsuu, niin muistuttaahan se (sitten laki tahi Jumalan tahdoksikin sitä sanotaan) omassa tunnossamme virheestämme.
Eli kyllähän meistä on luvattu pitää matkalla huolta, niin eiköhän se palvelu tältä osin myös ole taivaallisessa pyhäkössä voimassa.
Luulisin, että monesta asiasta olet varjeltunut, kun ja jos Jumalan tahto on sinun sydämessäsi.
Ethän sinä ole lainalla kun kieltäydyt vääristä valinnoista. Tässä todella on idea 10 käskyn merkityksestä. Näin sen olen ymmärtänyt.
No toivottavasti osasin sen arkikielellä kertoa.
Tämä oli vastaus 20.3. Pohjalaisen Sunnuntaisuomalaisen kirjoitukseen paaveista.
"Paavi Lutherille antikristus
Roomalaiskatolinen saksalaismunkki, teologian tohtori ja Wittenbergin yliopiston professori Martti Luther oli alkuaan ankara paavin kannattaja. Mutta 1500-luvun alkupuolella paavi Leo X aikana katolisen kirkon moraalinen rappio ja anekauppiaiden ylivertainen röyhkeys alkoi kauhistuttaa Lutheria.
Luther kieltäytyi antamasta synninpäästöjä ostettujen anekirjojen perusteella ja ryhtyi voimakkaasti taistelemaan raittiin kristillisyyden puolesta. Hänestä tuli uskonpuhdistaja. Luther mm. totesi 36. teesissään: ´Jokaisella tosi kristityllä, joka vilpittömästi katuu, on täydellinen vapaus sekä rangaistuksesta että syyllisyydestä ilman mitään asiakirjaakin.´
Luther näki paavin antikristillisyyden pääedustajana. Esim. vastauskirjoituksessaan häntä vastaan hyökänneelle roomalaiselle teologille Ambrosio Catharinolle osoitti Luther Danielin ja Johanneksen ilmestyksillä sekä Paavalin ja Pietarin kirjeillä, että paavinvalta oli Raamatussa ennustettu ja selitetty antikristuksen valtakunta. ´Tiedän varmasti, että meidän Herramme Jeesus Kristus elää ja hallitsee. Tässä luottamuksessa väkevänä minä en pelkää tuhattakaan paavia´, totesi Luther lopuksi.
Monien vaikeiden taistelujen kautta Martti Luther ja hänen teologiystävänsä Melanchton lopulta veivät voittoon protestanttisen uskonpuhdistuksen. Raamatun ennustuksiin perustuva Lutherin näkemys, että antikristus istuu paavin istuimella, antoi ylivaltaiselle Rooman kirkolle ´kuolinhaavan´, joka hitaasti ajan saatossa näyttää parantuvan. Onko nykyinen kaikkien kristittyjen yhteisyyttä korostava paavinkirkko pyrkimässä uuteen ylivaltaan? Sen näyttää tulevaisuus."
Tarkkanäköinen kirjoittaja, joka on huomannut samoja asioita, joista Ellen White jo aikoinaan kirjoitti. Suuri taistelu-kirja kertoo vielä tarkemmin tuosta antikristuksen vallasta ja myös tulevaisuudesta. Joka haluaa tietää, voi lukea.
Lisänä vielä; sapatin pitäminen ei ole pelastuksen ehto, sillä vielä ei ole se aika, jolloin se tulee sitä olemaan. Ehkä sitten on näin, kun sunnuntainta vallan merkkinään pitävä paavinvalta pääsee tuohon ylivaltaan ja määrää sunnuntain ainoaksi lepopäiväksi. Kun tuo aika koittaa, ja uskon, että se tulee, silloin sapatin pyhyys on vastaan sunnuntain pyhyyttä, Jumalan siunaama päivä vastaan ihmisen määräämää päivää. Silloin jokaisen tulee tehdä valinta jomman kumman puolelle. Silloin sapatilla tulee olemaan jumalallinen arvo sunnuntain inhimillistä arvoa vastaan. Silloin valitset Jumalan tai ihmisen puolen, voittajan tai häviäjän puolen.
Jos ihminen uskoo Jeesuksen vapahtajakseen, mutta ei pyhitä Sapattia, voiko hän kuollessaan olla pelastettu? Yksinkertainen vastaus: se riippuu siitä, onko kyseinen ihminen elänyt uskonsa todeksi omassa elämässään. Onko hän elänyt saamansa valon mukaan? Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni." Hän sanoi myös, että "laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto". On täysin selvää, että Jeesus itse pyhitti Sapatin. Jos ihminen tietää, mikä on oikea lepopäivä, mutta siitäkin huolimatta pyhittää sunnuntain, niin aikooko hän taivaassakin pyhittää eri päivän kuin Jeesus, joka on Sapatin Herra.