Vastoin yleistä käsitystä talonpojat eiät Ruotsin vallan aikoina omistaneet maitaan, vaan saivat niihin veroja maksamalla nautintaoikeuden.
Voidaankin sanoa Ruotsin ryöstäneen suomalaisten talonpoikien maat kruunun omaisuudeksi.
Ruotsi myös jakoi suomalaisten talonpoikien maita läänityksinä ruotsalaisille aatelisille.
Valtaosa maista oli 1500-luvulla talonpoikien hallinnassa, mutta feodaaliseen teoriaan tukeuduttaessa maanomistuksen luonne on tulkittu niin, että talonpoika ei omistanut maata, vaan hänellä oli tilaansa enintään perinnöllinen nautintaoikeus. Maan omisti viime kädessä kruunu. Puhutaan myös maanluonto-opista, joka tarkoittaa sitä, että tilan tai torpan haltija menetti oikeutensa siihen ja se siirtyi kruunulle, mikäli kruununverot jäivät kolmelta vuodelta maksamatta. Koska verotus ja erilaiset julkiset rasitukset olivat esimerkiksi 1600-luvulla kovat, perintöoikeuden menettäminen oli verraten yleinen ilmiö, minkä voi katsoa koskeneen myös monia metsäsuomalaisia. Vasta Kustaa III:n vuonna 1789 toteuttama yhdistys- ja vakuuskirja teki tällaisista menetyksistä lopun ja rästejä alettiin pitää normaalina velkana.
Voidaankin sanoa Ruotsin ryöstäneen suomalaisten talonpoikien maat kruunun omaisuudeksi.
Ruotsi myös jakoi suomalaisten talonpoikien maita läänityksinä ruotsalaisille aatelisille.
Valtaosa maista oli 1500-luvulla talonpoikien hallinnassa, mutta feodaaliseen teoriaan tukeuduttaessa maanomistuksen luonne on tulkittu niin, että talonpoika ei omistanut maata, vaan hänellä oli tilaansa enintään perinnöllinen nautintaoikeus. Maan omisti viime kädessä kruunu. Puhutaan myös maanluonto-opista, joka tarkoittaa sitä, että tilan tai torpan haltija menetti oikeutensa siihen ja se siirtyi kruunulle, mikäli kruununverot jäivät kolmelta vuodelta maksamatta. Koska verotus ja erilaiset julkiset rasitukset olivat esimerkiksi 1600-luvulla kovat, perintöoikeuden menettäminen oli verraten yleinen ilmiö, minkä voi katsoa koskeneen myös monia metsäsuomalaisia. Vasta Kustaa III:n vuonna 1789 toteuttama yhdistys- ja vakuuskirja teki tällaisista menetyksistä lopun ja rästejä alettiin pitää normaalina velkana.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki maanomistajat tietävät, että velkaantuminen johtaa lopulta maan menetykseen.
Itäruotsalaiset (suomalaiset) eivät olleet sen kummemmassa asemassa kuin muutkaan ruotsalaiset. Suurimmat kapinat Ruotsissa tapahtuivat tiettävästi Smoolannissa.
Aivan totta on, että kruunu läänitti maata aatelisille 1600-luvulla. Mutta juttu jatkuu niin, että samainen kruunu myös peruutti suuren osan läänityksistä takaisin kruunulle! Tämä prosessi oli aikanaan varsin dramaattinen tapahtumasarja. Moni vaurauteen tottunut aatelissuku sai tuta varallisuutensa vähentymisen.
'Itäruotsalaiset (suomalaiset) eivät olleet....'
Saamelaiset olivat varmaan sitten 'pohjoisruotsalaisia'? Todellisuudessa suomalaisia (sekä saamelaisia) eli suomenkielisiä ei pidetty ruotsalaisina vaan, 'valloitetun maan alamaisina', kuten Turun ja Porin läänin maaherra Palmenberg meidän esi-vanhempia kuvaili 1700-luvulla.
Suomalaiset nähtiin siis ruotsalaisista erillisenä kansana, kuin intiaanit P-amerikassa erotuksena eurooppalaisista siirtolaisista.
Veronmaksuun kyllä kelpasi myös suomalaiset.
No, useimmat esi-isistäni puhuivat 1700-luvulla ruotsia ja asuivat nykyisen Suomen alueella. Ruotsin murrekartan mielestä täällä puhuttiin/puhutaan Itä-Ruotsin murteita, joita poliittisista syistä kutsutaan nykyään myös suomenruotsalaisiksi murteiksi. Osa heistä oli Kruunun palveluksessa ja lojaaleja isänmaalle.
Ruotsissa oli aikanaan monta "kansakuntaa", olihan maa historiallisesti monikerroksinen. Gotlanti ja Skoone olivat maassa Suomeen verrattuna uusia tulokkaita omine murteineen.
Maanomistukseen liittyvä lainsäädäntö oli sama kaikille.
Ja kyllä. Pohjoismaa Norrlanti Ruotsissa on vieläkin.
Monet Suurruhtinaanmaan asukkaat vaihtoivat kieltä ja nimeä runsaat sata vuotta sitten. Monessa ruotsia puhuneessa perheessä lapsi laitettiin suomenkieliseen kouluun, kun niitä perustettiin. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi unohtaa todellinen historia.
Norrlantilaisia ovat kaikki Norrlannissa asuvat ihmiset, ruotsinkieliset, meänkieliset, suomenkieliset, saamelaiset ja kaikki muutkin. Sama koski mitä ilmeisimmin Suomen ja Itämaan asukkaita. Ruotsin itäosien asukkaita he kaikki olivat.
Eli maanomistus oli samoin kuin Venäjällä, kruunu omisti kaiken aateliston tiloja lukuunottamatta.
Talonpojat olivat joko Kruunun vuokralaisia tai itsellisiä maanomistajia. Oli siinä ero perinnönjakotilanteessa. Onhan Suomessa yhä ihan tavallisia maatiloja, jotka ovat olleet samassa suvussa ainakin 1600-luvulta. Mutta Kruunu saattoi myös antaa virkamiehelleen käyttöön maata ja talon osana palkkaa. Mutta kun menetit viran, tuli lähtö myös virkatilalta.
Itsellisetkin viljelivät silti verotettua maata. Niinhän voisi olla tänäkin päivänä. Tosin Suomessa maatalousmaasta ei nyt mene kiinteistöveroa, kun maataloutta muutenkin tuetaan sekä EU-rahalla että kansallisella tuella. Mutta ei varmaan ole mitään periaatteellista syytä, miksei pelloistakin voisi maksaa jonkun vuosittaisen maksun kruunulle. Sitä tarkoittaa "skattejord". Kustaa Vaasa alkoi pontevasti laittaa kaikki verotettavaksi sopivat asiat verolle tultuaan kuninkaaksi. Miten lienee toimittu ennen sitä.
Ainahan maanomistus on tavallaan viime kädessä Kruunun (Kaikkivaltiaan) vastuulla. Kruunulla on maanmittaustiedot ja Kruunun karttojen mukaan asiat järjestetään.
Kruunun valta oligarkkeineen on sitä parempaa kommunismia mitä tälläkin hetkellä harjoitetaan niin venäjällä kuin muissakin maissa.
Lähtökohta on kuitenkin duunarin jättäminen pennittömäksi, porvareiden rikastuessa silmittömästi kuten olemme huomanneet erään Suomen jättäneen "Nallen"elkeistä.
Läänitys tarkoitti lähinnä sitä, että aateli sai kantaa sen veron, mikä ilman läänitystä olisi kuulunut Kruunulle. Ruotsille on laskettava kunniaksi, että näitä liiallisuuksiin menneitä läänityksiä myös peruutettiin 1600-luvulla. Aateli sai tuntea nahoissaan, että sen edut ovat kuitenkin alisteisia valtakunnan eduille.
Yhteiskunnat ovat kehittyneet vuosisatoten aikana.
On aivan turha jauhaa Ruotsin 1600-luvun tilannetta.
Se on ohi kauan sitten.
Ruotsi siirtyi 1800-luvulla vaihe vaiheelta sääty-yhteiskunnasta kohti demokratiaa.
Viimeinen ponnistus alkoi 1920-luvulla,kun Suomen punakapinan säikäyttäminä alettiin rakentaa demokraattista kansankotia.
Ja hyvinhän siiinä onnistuttiin. Kuningashuonekin säilyi.
Silti jotkut kehtaa väittää, että maaorjuutta oli vain Venäjällä. Miten ihmisten itsensä omistamia maita olisi voitu jaella läänityksinä aatelisille, ei mitenkään. Talonpojat eivät siis omistaneet maitaan vaan ihan joku muu ne omisti ja talonpojat olivat vain torppareita eli tosiasiassa orjia.
Onneksi Ruotsin Kruunu viisastui jo 1600-luvun lopulla ja palautti veromaiden tuloja takaisin Kruunulle. Elämä jatkui kohti sensaatiomaista ruotsalaista Vapauden aikaa. Ruotsissa keksittiin aito parlamentarismi, jossa parlamentti saattoi erottaa ministereitä eikä päätöksiin tarvittu kuninkaan allekirjoitusta!
Itse asiassa suurten kartanoiden ulkopuolinen maatalousmaa kuului kylien muodostamille yhteisöille, joissa jokainen pelto oli jaettu kaikkien talojen kesken sarkoihin. Tästä teki lopun isojako, jolla vuodesta 1757 alkaen jaettiin talojen maat yhtenäisiksi alueiksi, joiden keskelle päärakennus siirrettiin. Peltojen jaon ohella myös aiemmin kylän yhteiset metsä- ja laidunmaat jaettiin isojaossa talojen kesken niiden veroluvun mukaan. Kustaa III:n aikana säädettiin, että se osa yhteismaista, joka jäi jäljelle, kun tiloille oli lohkottu niiden tarvitsemat metsäalueet, joutuisi kruunulle. Näin sai alkunsa valtion metsäomistus, joka on merkittävää varsinkin Pohjois-Suomessa.
-----On aivan turha jauhaa Ruotsin 1600-luvun tilannetta.
Se on ohi kauan sitten.-----
Tuon höpinän tuottanut hanu ei taida tietää mitä tarkoittaa sana historia.