Kirkko kun nyt on aivan ilmeisesti viimeistään näinä aikoina muotoutunut yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen, ajan hengen, nöyräksi palvelijaksi 🤔 - niin ehdotan siksi, että yhteiskunnan varoista/kautta tapahtuvan rahoituksensa turvaamiseksi jatkossakin, tästä edes kaikissa valtiollisissa kirkonmenoissa otetaan käyttöön kirkon nöyryyden osoitus -seremonia, jossa papit vastaanottavat kirkkojuhlaan saapuvat valtion päämiehen puolisoineen sekä ministerit, kansanedustajat ja erikseen määritellyt korkeat virkamiehet jo kirkon ovensuussa nuolemalla heidän jalkineensa puhtaiksi ja kiiltäviksi alkavia juhlamenoja varten - ja kun menot ovat päättyneet, niin kirkon eteiseen kokoontunut piispojen ryhmä nuolaisee vielä juhlatilasta poistuvien arvon vieraiden kirkonpenkeissä mahdollisesti likaantuneet takapuolet puhtaiksi sekä hajuttomiksi 🤑
Kirkko - nöyrä palvelijanne
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nöyryys ja nöyryyden osoittaminen kuuluvat tietenkin olennaiselta osin kristinuskoon, eikö niin?
Tämä aloitus kuulunee kai enemmän tuonne luterilaisuus -osioon - pitänee kokeilla laittaa sinne, jos vaikka siellä herättäisi jotain reaktioita ja mielipiteitä 😁
Miksei muuten yksikään piispa ole Raamatussa ilmoitettujen profeettojen kaltaisia. Ei he paranna sairaita eikä rampoja, eikä he rukoile kielillä, eikä heitä seuraa ihmeet eikä merkit. Vaikka ne on Raamatussa aivan selvästi luvattu. Ja sanoihan piispa Mäkinen muutamassa haastattelussa, ettei hän ole koskaan tullut uskoon. Mistä se kertoo, ja miksi hiippakunnat valitsee sellaisia kirkkokunnan johtajaksi.
Minä kyllä tunsin selvästi Jumalan läsnäolon aikoinaan Munkkivuoren kirkossa Ulla-Christina Sjömanin vetämässä rukousillassa. Kun hän kehotti läsnäolijoita kohottamaan kätensä tervehdykseen, rukoukseen tai ylistykseen, en nyt niin tarkkaan muista, niin oli kuin sähkövirta olisi tullut sisään avoimien kämmenten kautta. Ja vaimo koki saman. Mutta se oli joskus -90-luvulla. Sen jälkeen en ole muistaakseni kirkossa kokenut niin selkeää Jumalan läsnäoloa - muuten kyllä muissa yhteyksissä.
Eipä kirkko ole oikein millään tasolla muutenkaan sellainen vahvasti yhteisöllinen seurakunta, jossa ihmiset eläisivät yhdessä toisiaan tukien ja toisistaan huolehtien, jollaisena ensimmäinen kristillinen seurakunta on Raamatussa kuvattu. Miksi Jumala tällaista nykykirkkoa mitenkään siunaisikaan armolahjojensa rikkauksilla?
Eikä ole oikeastaan mikään muukaan seurakunta Suomessa. No, ehkä jotkut Lasarus-veljet aika tiivis yhteisö, mutta sekin aika sisäänpäin lämpiävä, johon ei oikeastaan lisää jengiä haluta mukaan geimeihin - rahallista tukea tietysti ehkä kyllä (?) 😕
"Miksi Jumala tällaista nykykirkkoa mitenkään siunaisikaan armolahjojensa rikkauksilla?"
Jestapa jepulis. Taitaapi olla kirkonmiehilläkin enempi vähän toisenlaisten rikkauksien tavoittelu mielessä.
Saattaa kyllä hyvin olla, että myös koko perusta tälle niin kotoisalle luterilaiselle kirkollemme on jo alun alkaen ollut mätä ja Luther uskonpuhdistuksessaan lähinnä teki vain palvelusta silloisen Saksan hallitsijoille, jotka halusivat tällaisen uuden kirkkokunnan luomisen kautta vähentää katolisen kirkon ja Paavin vaikutusvaltaa maassaan!?
Luterilainen kirkko on mätä ydintään myöten. Suosittelen lukemaan E.G.W Suuri taistelu kirjan. Siinä on kuvattu hyvin miksi kirkko on ihan mätä. Löytyy adlibriksestä. Suosittelen hankkimasn. Ei ole kovin arvokas hinnaltaan. Löytyy myös netistä englanniksi ilmaiseksi. Googlaa: Great controversy