Toyota on tehnyt parhaan hypridin

Täyttä tuubaa kirjoitat!!!

AP puhuu asiaa.
Luultavasti insinööri joka tietää tekniikasta.

Viisas ihminen.

Lisäksi Toyota on ylläpidoltaan edullisin huolettomalla pitkällä takuulla.

Maaima muuttuu, autot kehittyy paitsi, että Toyota ei kehity. Näillä tojotisteillä jumalaton kampanjointi menossa ja siinä otettu kaikki keinot käyttöön. Valehtelu, valehtelu ja valehtelu, siitä se tojomiehen viestiketju syntyy.

Aja dieselillä yli 1200 km tankkauksella. Ei tarvi latailla.

Sähkömoottorit avustaa puolet matkasta. Onko se sähköllä menoa, jos polttomoottori on käynnissä ja sähkömoottori avustaa??

Tämä on Toyotan tapa markkinoida ”sähköisiä kilometrejä”.

Häjähä

Ihanko hatusta vedit ton kaasuautojen huoltovälin? Samalla kaavalla vissiin kuin kaikki muukin Toyota valehtelu mitä suollat.

Kaasuauton huolto-ohjelma ei suuresti poikkea bensa- tai diesel -autojen huolloista. Kaasuautoissa useammin vaihdettavia osia ovat tulpat, joiden vaihtoväli saattaa puolittua sekä öljyt, jotka vaihdetaan vuoden välein. Uusien kaasuautojen huoltoväli on 1 vuosi tai 15 000 km, joista useimmiten kilometriraja tulee vastaan ensin. Konvertoiduissa autoissa ensimmäinen huolto tehdään 10 000 km jälkeen ja toinen 25 000 km, jonka jälkeen huoltoväliksi vakiintuu 15 000 km.

Kaasuautolla ajat jopa 1300 kilometriä ilman välitankkausta

Kaasuautot ovat historiaa, kaputt, out of production.

jahas, ettäkö noin on asiat. Että kannattaa ostaa Toyota. No minäpä lähden tässä ostoksille.

Kriteerit:

-Pitää päästä yhdellä tankkauksella ainakin 600 km.
-Selkä ei saa väsyä tai kipeytyä ajaessa, eikä takapuoli puutua, eikä jalat muuttua paksuiksi tai tuntoaisti heiketä.
-Pitää olla hiljainen ja moottori- ja alustaäänet eivät saa ylittää hiljaisen puheen desibelimäärää.
- Auto ei saa ruostua alle 15 -vuotiaana.
-Polttoaineen kulutus ei saa ylittää 6 litraa / 100 km tasoa.
-Pitää mahtua viisi ihmistä (tai 7) kyytiin. Ja kaikilla pitää olla jalkatilat miellyttävässä määrin riittävät. Ainakin niin, että jalat eivät osu edessä istuvan selkänojaan normaalisti istuttaessa.
-Ilmastointi pitää olla sellainen, etteivät ikkunat huurru ja niin, että on raikas olo hengittää, vaikka mukana olisi viisi matkustajaa.
- Jokaiselle viidelle pitää mahtua kohtuudella henkilökohtaisia tavaroita mukaan.
-Huoltohinnat ja varaosahinnat pitää olla kohtuulliset.
-Auto pitää tuntua moottorin, vaihteiston ja istuinten osalta lähes uudenveroiselta vielä kun on ajettu yli 300 000 km.
-Auto ei saa jättää välille kun se on huollettu huolto-ohjeiden mukaan.
-Autossa matkustettaessa hymyilyttää, eikä kukaan matkantekijöistä kiristele hampaitaan, eikä päätä särje, selkää kivistä, eikä ole melun vuoski hiljaa. "Ainoastaan ulkopuolellla itketään ja kiristellään hampaita." Koska kaikilla ihmisillä autossa on rauha sisimmässäänkin.

Oliko liikaa vaadittu?

Tuo edellinen oli tietetnkin ideaalitilanne.

Tosiasiassa saattaa olla, että monella omatunto painaa. On tullut tehdyksi väärin tai riideltyä tai ei ole rauhaa mielessä ja tunnossa ja on rikkonut yhteistä rauhaa ajatuksin sanoin ja teoin. On tullut rikottua ystävyys, on tullut oltua kovasydäminen lähimmäisiä kohtaan, vääryys on saanut rikkoa keskinäisen rakkauden ja ihmisten välille on syntynyt kaunaa, erimielisyyksiä, eturistiriitoja, kaunaa, eriarvoisuutta, tahallista pahansuomuutta, vahingoniloa, kärsimättömyyttää, anteeksiantamattomuutta, koston halua, ymmärtämättömyyttä jne. "Fossiilit eivät ymmärrä sitä tai tätä, tai nuora tai vanhuksia, tai kulttuuria tms." Jotkut haluavat istua hiljaa kuin introvertit, toiset extrovertimmat tai elämäntilanteessaan riemukkaiden asioiden ympäröivät haluavat jutella, laulaa kertoa ja kuunnella toisten juttuja. Mutta vertailun peikko syö ilmatilaa kuin arvoasteikkojen hirviöolento, joka tietää, että ihmiset eivät saa olla kaikki hyväksyttyjä ja arvokkaita.

Nuo ovat matkalla mukana kun kuljemme kukin omia ja yhteisiä polkujamme. Myös autolla ajaessa. Sanotaan, että suomalaiset ovat tutkimusten maailman onnellisimpia jo kolmena vuotena peräkkäin.

Kun autoista puhutaan, on tärkeää, että meillä on mahdollisuus tavalla tai toisella matkustaa. Suomessa julkinenkin liikenne on kohtuullisella tasolla. Pääkaupunkiseudulla ja taajamissa koko maassa kannattaa kokeilla myös julkista liikennettä. Moni on havainnut sen huolettomimmaksi ja omalla kohdalla parhaaksi ja edullisimmaksi ratkaisuksi.

Kateus vie kalatkin vedestä. -sanonta, kertoo myös paljon siitä, mikä auto on paras kenenkin mielestä. Oliko Adolf hyvä kun keksi vaatia tehtäväksi kansanauton, kuplavolkkarin. Josta tulikin sitten hyvin legendaarinen hyvän ajomielen symboli ja sillä kuljettiin paikasta toiseen, sille naurettiin, sitä pilkattiin ja sitä kunnioitettiin. Siitä on monilla vanhemmilla sukupolvilla mielessään hauskoja matkamuistoja ja matkakertomuksia. Muutamat muutkin autot, kuten pikkufiiatti, rättisitikka, Anglia, letukka, mese, 17 m-fordi, kleinbussi, pv-volvo ja pyhimysvolvo, kissasitikka, riisikuppi, Austin mini, jopa mosse ja varttikonpurkki ja tipparellu ovat luoneet kestäviä musitoja ja ilon aiheita vanhoille polville.

Autoihin pitäisi saada takaisin sitä tunnelmaa, mikä autoilla oli menneinä vuosikymmeninä. Auton ei tarvitse olla maailman kadehdituin, naapurin mieltä alentava ja ahdistusta tuova. Ei ole sattumaa, että ystäviä vetävät puoleensa sellaiset elämänpolkujen tallaajat, jotka elävät tavallista elämää ja tyytyvät siihen. Tyytyväisyys tuo onnen tunnetta. "Kilpailkaamme toinen tositemme kunnioittamisessa" -sanonta on vanhojen viisaiden neuvo meille nykyihmisille. Keskinäinen kunnioitus myös autojen suhteen on ilon aihe.

Lopuksi kerron yhden pahanvitsin, jonka kuulin toissa viikolla. Yksi kysyi minulta, että tiedänkö miten Bemarit tekevät naisistakin miehiä? Sanoin, että en tiedä. Hän sanoi, että Bemarikuskit ovat m-ja, naisetkin. Itse en suhtaudu erityisellä tunteella Bemareihin. Ilmeisen hyviä autoja ovat. Mutta kun ajelin Lohjalla eilen, huomasin, että joku ajoimustalla Bemarilla hiukan oudosti ja muista piittaamattomasti. Valoihin kun sitten pysähdyttiin, huomasin, että auto li tuunattu. Takana ei ollut tuttua Bemarin logoa ja symbolia. Auton nimeksi oli kirjoitettu Mulkku. Ja vasemmassa reunassa oli vielä alatunniste. Sitä en enää muista mitä siihen oli kirjoitettu. Mutta sen muistan, että aiheeseen se liittyi. Onko BMW -kuskien maine hyvä? Ainakin Saksan moottoriteillä ajaessani olen havainnut, että jos oma matkavauhti on tuollaiset 180 km tunnissa, ohi vilahtelee juurikin Bemareita, mutta myös Mersuja, Audeja ja esimerkiksi Borchea.

Ettökö Töyota? Amerikkalaiset nuoret ystävät kun vierailivat Helsingissä, he naureskelivat Toyota nimelle kun näkivät autoja liikenteessä. Lelut lienevät olleet mielessä. - Toyota on voittanut kestävyystesteissä monta kertaa vuosikymmenien aikana.

Mitä röhiä ovatkin Toyodat, en ottas ilmankaa, jos vielä ajaakin pitäisi.

Korjauksia vaadit? -Kirjoitusvirheitäkö?

No okei, kaikkia typeryyttä, lukihäiriöitä ja huolimattomuusvirheitä en ala nyt korjaamaan. Vanhan auton korjaamisessa on kylliksi tehtävää. Mutta ehkä voisin kuitenkin korjata edellisestä pari sanaa: Varttikonpurkki = varttikilon purkki, eli Wartburg ja Borche, = Porsche. Borche muistuttaa enemmän Ukrainalaisen herkullisen punajuurikeiton nimeä. Aina kun käyn Kiovassa, tilaan "Borch i Pambuski." -harashoo, vkusna!