"Minä ikävöitsen palastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni"(Ps.119:174).
Todellinen kristitty ei koskaan valita, että Kristuksen ies on liian raskas kantaa. Hän pitää Jeesuksen palvelemista todellisena vapautena. Hän iloitsee Jumalan laista. Hän ei yritä muunnella jumalallisia käskyjä omien mielihalujensa mukaisiksi, vaan pyrkii jatkuvasti kohoamaan niiden täydellisyyden tasolle.
(E.G.W)
Myös meillä täytyy olla tälläinen kokemus, jos haluamme kestää Herran päivänä. Nyt, kun armonaikaa vielä on, kun armon ääni vielä kaikuu, meidän tulee hylätä syntimme.
Jumalan tahto ilmaistaan hänen pyhän lakinsa käskyissä, ja tämän lain periaatteet edustavat taivaan periaatteita. Jumalan tahdon tunteminen on suurin tieto, jonka taivaan enkelit voi saavuttaa, ja hänen tahtonsa tekeminen suurinta palvelua, johon he voivat vihkiä kykynsä.
Mutta taivaassa palvelua ei suoriteta lain hengessä. Kun saatana kapinoi Jumalan lakia vastaan, sai ajatus laista enkelit miltei hätkähtämään, ikään kuin se olisi ollut aivan outo käsite. Enkelit eivät suorita palveluaan niin kuin palvelijat, vaan niin kuin lapset. Heistä kuuliaisuus ei tunnu orjuudelta. Rakkaus Jumalaan tekee palvelemisen heille iloksi. Samoin jokainen sielu, jossa Kristus, kirkkauden toivo, asuu, yhtyy hänen sanoihinsa: "Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
Todellinen kristitty ei koskaan valita, että Kristuksen ies on liian raskas kantaa. Hän pitää Jeesuksen palvelemista todellisena vapautena. Hän iloitsee Jumalan laista. Hän ei yritä muunnella jumalallisia käskyjä omien mielihalujensa mukaisiksi, vaan pyrkii jatkuvasti kohoamaan niiden täydellisyyden tasolle.
(E.G.W)
Myös meillä täytyy olla tälläinen kokemus, jos haluamme kestää Herran päivänä. Nyt, kun armonaikaa vielä on, kun armon ääni vielä kaikuu, meidän tulee hylätä syntimme.
Jumalan tahto ilmaistaan hänen pyhän lakinsa käskyissä, ja tämän lain periaatteet edustavat taivaan periaatteita. Jumalan tahdon tunteminen on suurin tieto, jonka taivaan enkelit voi saavuttaa, ja hänen tahtonsa tekeminen suurinta palvelua, johon he voivat vihkiä kykynsä.
Mutta taivaassa palvelua ei suoriteta lain hengessä. Kun saatana kapinoi Jumalan lakia vastaan, sai ajatus laista enkelit miltei hätkähtämään, ikään kuin se olisi ollut aivan outo käsite. Enkelit eivät suorita palveluaan niin kuin palvelijat, vaan niin kuin lapset. Heistä kuuliaisuus ei tunnu orjuudelta. Rakkaus Jumalaan tekee palvelemisen heille iloksi. Samoin jokainen sielu, jossa Kristus, kirkkauden toivo, asuu, yhtyy hänen sanoihinsa: "Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yleensä uskovaisia syytetään jatkuvasta Raamatun lauseiden suoltamisesta, mutta ensimmäisen kerran olen nyt törmännyt kävelevään Ellen-G-White-fraasiautomaattiin. Tuo tapasi vaihtaa jatkuvasti nimimerkkiä on pelkuruutta, ja toisten lauseiden lainailu osoittaa että olet tahdoton.
En palvo ketään ihmistä. Jos lainaan EGW:tä se johtuu siitä että hänen tekstinsä ovat asiaa. Omilla mielipiteillä ei ole merkitystä, elleivät ne ole Raamatun kanssa yhtenevät. EGWn tekstit ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa ja omat mielipiteeni ovat samoilla linjoilla, miksi siis en lainaisi valmiita tekstejä.
Ymmärtääkseni teidät luetaan protestanttisiin kirkkokuntiin. Protestanteille tyypillistä on, että Raamatun rinnalle ei aseteta muita samanarvoisia kirjoja. Tahdolla tarkoitin, että uskovainen voi asettaa tekstissä sanat joskus johonkin muuhunkin järjestykseen kuin mihin E.G.W ne asetti. Ja hanki kunnon nimimerkki.
Vastata mihinkään, tai kirjoittaa mitään
ihan itse?
Ja ihan ilman EGW:tä,vai oletko sinä joku
sellainen nurjamielinen, ärsyttäjä mikä liet,
että aivan tahallasi jne......
Miksi Suomen ev.lut. kirkolla on sitten tunnustuskirjat? En tosin tiedä, miten paljon niitä käytetään, koska olen ollut jo niin kauan pois sieltä.
Kokemuksesta tiedän kuitenkin, että ev.lut. papisto käyttää yhtä ja samaa (kirkko)käsikirjaa häissä, hautajaisissa, ristiäisissä, kodin siunaamisessa yms., joista he lukevat tekstit jokaisen ihmisen kohdalla. Sen huomaa, koska harva se kerta saa kuulla saman tekstin ja samat rituaalit.
Joskus toivoisin, että esim. hautajaisissa, joissa useimmin nykyään käyn, he käyttäisivät omia sanojaan enemmän, eikä vain kaavoja, joita on valmistettu palvelukseen sopiviksi.
Raamattu tuntuu tällöin kokonaan unohdetulta kirjalta, tai ainakaan sitä ei heidän kädessään näy. Eikö silloin sitä ole asetettu toiselle sijalle ihmisten kirjoituksien ollessa ensimmäisellä sijalla. Tietenkin joitakin raamatunlauseita puheista löytyy, joten ihan kokonaan ei sana ole vielä kadonnut.
Meillä Adventtikirkossakin on olemassa kirja "Tunnustuskirjana pyhä Raamattu", mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään pastorimme pitävän puhetta siitä tai muustakaan kirjasta kuin Raamatusta. Heillä on tietenkin muistilappujaan Raamatun välissä, mutta Raamatun teksteistä he yleensä ovat saarnansa pitäneet ja vielä omin sanoin.
Kysymykseen kuka pelastuu, vastaan: se joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Me näemme ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen, ja päättää onko usko kenenkin kohdalla oikea ja vilpitön. Jeesus teki kaiken puolestamme; hän meni upotuskasteelle, hän vietti sapattia pyhäpäivänään, hän täytti lain jokaista pienintä piirtoakin myöden, ja lopuksi hän antoi täydellisen uhrin meidän jokaisen puolesta.
Jos uskoo Jeesukseen omana Vapahtajanaan, uskon, että vastaus Jumalan puolesta on: Kyllä. Jokaisen on kohdallaan vastattava kysymykseen: "Näitä tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien on kaikkialla tehtävä parannus." (Apt. 17:30) Jos joku vastaa Jumalalle tekemällä parannuksen, Jumalan vastaus on kyllä, vaikka kaikki pienet osaset eivät ehkä meidän nähden kohdallaan oliskaan. Me emme tiedä kenenkään sydämen tilaa, joten meistä ei tuomareiksi ole, emmekä voikaan ketään tuomita kadotukseen. Sen voi vain Jumala tehdä.
Jeesus on täydellinen esikuva, uhri ja puolestapuhujamme Jumalan edessä. Usko häneen, niin pelastut. Tämä lupaus kuuluu jokaiselle ihmiselle.
Luther kirjoitti Tunnustuskirjat paavin opin kumoamiseksi ja kristillisen opin määrittelemiseksi. Suurin osa luterilaisista uskovaisista ei ole edes kuullut Tunnustuskirjoista. Niitä ei enää saa mistään, viimeisin painos on 1950 -luvulta, eikä suurin osa papistoa ole kiinnostunut niistä. En ole koskaan kuullut papin siteeraavan niitä, poislukien Vähä katekismus, joka on Tunnustuskirjojen ainoa yhä käytettävä osanen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000007665057
Kuinka hyvin olet lukenut tuon kirjan tunnustuskirjana pyhä raamaamattu. Minulle oli yllätys kuinka paljon se sisältää muuta kuin raamatun sanaa. Paljon pukeutumiseen ja syömiseen liittyviä asioita. Ota tai jätä, mutta kysymyklsessä on E.G.WHITEN harhaoppi, pelastus on kiinni omista teoista ei yksin Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä. Lue tuo Kirja tarkkaan niin tiedät mistä kirjoitan. Jos näet jotain muuta, niin vastaa kun olet lukenut koko tion kirjan. KIITOS!!!!!!!!!!!
Minä olen sitä mieltä, että kirja onkin ihmisten tekemä teos, josta voin ottaa oppia, mutta Raamattu on se, joka on ylin auktoriteettini, jonka mukaan tuon opin punnitsen. Toisaalta sekä mainitsemasi pukeutuminen että syöminenkin mainitaan myös Raamatussa, joten eivät nuo opetukset niin kaukaa ole haettuja. Ymmärrystä lukiessa tarvitaan ja Pyhän Hengen voitelua erottamaan sellainen opetus, joka ei ole oikeata. Mielestäni siinä kirjassa ei kuitenkaan aivan mahdottomia minulle opeteta, joten voin aivan hyvällä omallatunnolla soveltaa elämässäni, mitä tarvitsen. Valintahan on yksin minun.
Monet muut kirjat pitää hylätä heti alkuunsa, koska ne ovat suoranaista eksytystä ja Jumalan vastaista opetusta alusta loppuun. Monia tällaisia olen suoranaisesti polttanut takassa, etteivät joudu perillisteni luettavaksi.
Samaa olen minäkin joutunut miettimään. Noiden Ellun kirjojen polttamista. En halua jättää jälkipolville ihmisoppeja, harhaoppeja, jotka korostavat ihmistä Kristuksen asemasta.
Mun mielestä ne kyllä korostaa Kristusta ihmisten asemasta, mutta saahan sitä kukin muodostaa oman käsityksensä.