Kuolemanjälkeinen elämä

Henki on ikuinen. Ruumis kuolee. Jatkuvasti syntyy uusia kyselijöitä.

Sielu on seosa joka pitää mukanaan entiset muistikuvat. Henki pystyy jättämään taakseen entiset muistikuvat ja elää nykyhetkessä vapautuneena pelosta. Sitä sanotaan anteeksiannoksi.
Anteeksiantanutkin henki voi valita elämän kehossa.
Matteuksen evankeliumin erikoinen käyntijärjestys kuvaa kuinka ensimäiseksi anteeksiantaneet tulevat viimeiseksi jotta kaikki pääsevät mukaan

"19:30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.
20:16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

Ne hitaammin onnistuneet eli viimeiset saavat kokea anteeksiannon niiden edelläkulkeneiden "ensimmäisten" kumppanina. Kaikki tämä tapahtuu tässä maailmassa joko nyt tai myöhemmin, jokaisen oman valinnan mukaan.
Useimmat meistä kokevat monta fyysistä elämää kunnes oppii "rakastamaan itseään kuten lähimmäistään."

Vastauksista huomaat kuinka paljon on mahdollisuuksia. On täysin oikein pallotella näillä mahdollisuuksilla - kunnes huomaa olevansa ilman kehoa

Ontto maaballo on se lopullinen totuus! Kun viimeisetkin lihat tipahtavat terrastraaliwartalon ympäriltä se singahtaa välittömästi onttouden terrastraalitasoille! Onttouden wartalot ovat aivan vertaansa vailla! Ontossa maaballossa naisterrastraaliwartalot ovat erityisen reheviä kun vähimmäisballokoko alkaa tuosta G paikkeilta! Kyllä siellä kelpaa ikuisuus ballomeressä kelliä!

Mietteitä kuoleman jälkeisestä elämästä:
Kun ihminen kuolee, ruumis haudataan ja se mätänee ja ei ole enää olemassa muutaman kymmenen vuoden jälkeen kuin korkeintaan luurankana.
Kukaan tai mikään ei sitä ruumista enää voi pelastaa elämään (maailmassa), ja ainoa, mikä teoriassa voisi vielä johtaa elämän jatkamiseen on aivojen sisältämä muisti (data) elämästä.
Tämä tarkoittaa sitä, että on mentävä jopa scifi-maailman mukaiseen ratkaisuun, jossa muisti jotenkin siepataan - jollakin meidän ymmärtämättömällä tavalla tai joidenkin meidän ymmärtämättömin voimin - ja sen perusteella suoritetaan sitten raamatullinen tuomio jossakin ymmärtämättömässä paikassa. Kuka tai mikä olisi se voima, joka sieppauksen tekisi. Puhutaan kyllä teoreettisesti sielun irtautumisesta ruumiista kuoleman yhteydessä (jota ei ole voitu todistaa), mutta sisältääkö "sielu" kaikki aivoihin tallentuneet muistot kuolleen elämästä? Jos ei, niin millä perusteella "Jumala" voisi tuomita ihmisen? Uskomattomalta tuntuisi, että tämä "sielu" istutettaisiin uuteen ruumiiseen, ja sitten tuomittaisiin joko paratiisiin ta ikuiseen helvettiin.
Itse en voi uskoa, että Jumala (jos Hän olisi olemassa) olisi niin julma, että voisi kiduttaa onnettomia ihmisiä jollakin ikuisella Helvetillä.
"Ikuisuuskin saattaa olla rajallinen, jos maailmankaikkeus lakkaa laajentumasta ja alkaa pienentyä ja pienennettyään pisteeksi, räjähtää uudelleen, aloittaen uuden aikakauden. Jatkuisiko kidutus senkin jälkeen?
Eli, kyllä näitä asioita voi miettiä, mutta tuskin näistä kannattaa kiistellä, niin epävarmoja faktoja taitaa olla tarjolla.

On ihan luonnollinen asia että elämä ei päädy tyhjyyteen ja pimeyteen. Kuolemaa ei ole vain ruumiimme kuolee ja mätänee. Itse tiedän omat elämäni noin suurinpiirtein taakseppäin aina Atlantikselle saakka. Siihen väliin elämät Egyotissä hautakammoiden koristemaalarina, Ranskassa Napoleonin sotaretkillä, Vemäjällä ennen vallankumousta ja nyt sitten täällä lintukodossamme Suomessa.
Tuonpuoleisessa "neuvosto"päättäköön seuraavan inkarnaationi ansioideni mukaiset olosuhteet.