Pappisvalta

sol_niger kirjoitti:

Näin Paavin surullisen poismenon johdosta saammekin hyvän aasinsillan pappiskysymykseen. On ollut puhetta että mikä on esim. katolilaisuuden ja pappisvallan rooli ja arvo puhdasoppisuuden suhteen.
Tarkastellaanpa asiaa historian, Raamatun ja alkuseurakunnan kautta.

Raamattu.

Niin, itse asiassa juuri katolilaiset ovat loisto esimerkki siitä että miten on mopo karannut pappisvallan suhteen pöpelikköön.
Papilla on valta antaa syntejä anteeksi, saattaa Kristus krusifiksiin messussa jne.
Mikä on typerää rahastusta ja pelottelua harhaopinneisuuden siivittämänä ja kirjaimellisesti Jumalan sijaisuuden ottamista maan päällä.
Me kaikki olemme oppilaita, jolloin enemmän oppinut voi opettaa vielä alussa olevaa. Pappia tarvittiin muussa tapauksessa vain se aika kunnes sovitus tuli tehdyksi konkreettisesti.

" kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
23:6 ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
23:7 ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi.'
23:8 Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
...
23:10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus."


"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,"

"Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
9:13 Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen,
9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
9:15 Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön."


Eli pappi voi olla harhaoppia joka riistää henkilökohtaista Jumalasuhdetta Kristuksessa.

Entä miten tähän on päädytty? Katsotaanpa kirkkohistoriaa joka sivuaa muuttumista alkuseurakunnasta katolilaiseksi instituutioksi.

Seurakuntiin asetettiin keskenään tasa-arvoiset miespuoliset vanhimmat, joihin viitataan myös sanoilla kaitsijat tai paimenet. (Apostolit ja kirkkoisät tarkoittivat sanalla piispa täysin eri asioita. Apostoleille se oli vain yksi sana muiden joukossa, jota käytettiin kuvaamaan vanhimman tehtävää [pastori tai paimen]. Kirkkoisille se merkitsi korkeaa arvoasemaa kirkollisessa ja organisatorisessa hierarkiassa.)
Nämä miehet kasvoivat seurakunnan sisällä ja nousivat sen sisältä johtamaan omaa seurakuntaansa. Tämä järjestely oli täysin ei-hierarkkinen, ja heidän ajateltiin toimivan tehtävässä – eikä täyttävän jotakin virkaa. Seurakunnissa ei ollut minkäänlaista asemaan perustuvaa eroa johtajan ja johdettavien välillä.
Kukaan ei johtanut kokousta, eivät edes vanhimmat, ja jokaisella oli vastuu reagoida Herran itsensä johdatukseen Pyhän Hengen kautta. Ideana oli juuri se, ettei kukaan olisi pomona.
Tällaisen järjestelyn tarkoituksena oli nimenomaan ehkäistä ja estää se toiminta jonka Jeesus kielsi, näin ollen kyseessä olisi aidon teokraattinen hallitusmuoto, jossa on yksi Mestari ja Opettaja, muut oppilaita jotka jakavat opitun. Eli kyseessä oli pitkälti organisoimiskysymys, kaikki muu on Raamatunvastaista ja ihmiskeskeistä. Jos silloin alkoi mopo karata kätösistä, ja on ämmyillyt kunnes eräänä päivänä Luther nousi moista epäjumalainpalvontaa vastaan, ja sitten sekin pilattiin tekemällä hänestä instituutio.(Lutherilta opimme paljon, mutta unohdimme jotain hyvin tärkeää. Kirkkoinstituutiossa pysyminen ei ollut Lutherin idea, vaan siihen ajautuivat hänen kannattajansa, joten vitsoja saa myös luterilainen kirkko.)

Ei Jumala luonut meitä kirkkoa varten, vaan kirkko on ihmistä varten.

Katsotaanpa mitä sammakoita päästelee Ignatios – Antiokeian piispa v. 110 jKr. :

Efesolaisille:

”Ovathan kunnianarvoisat, Jumalan arvon mukaiset presbyteerinnekin liitettyinä piispaan kuin kielet kitaraan…Pyrkikäämme siis siihen, ettemme olisi piispaa vastaan, jotta olisimme Jumalalle alamaiset…Piispaan on meidän epäilemättä suhtauduttava niin kuin itse Herraan.”

Magnesialaisille:

”Näin ollen minä kehotan teitä: Pyrkikää Jumalan tahdon mukaan tekemään kaikki siten, että piispa Jumalan sijassa ja presbyteerit apostolien neuvoston sijassa johtavat toimia…Niin kuin Herrakaan ei ole tehnyt mitään ilman Isää, jonka kanssa hän on yhtä, toimipa hän itse tai apostolien välityksellä, samoin älkää tekään tehkö mitään ilman piispaa ja presbyteerejä.”

Trallislaisille:

”Samaten kaikkien tulee osoittaa kunnioitusta diakoneille niin kuin Jeesukselle Kristukselle, samoin piispalle, joka on kuva Isästä, ja presbyteereille, jotka muodotavat ikään kuin Jumalan neuvoston ja apostolien liiton. Ilman näitä ei voida puhua kirkosta.”

Että tälläinen tapaus.
Huomaa, että nyt presbyteerit (vanhimmat) ovat kunnianarvoisia presbyteerejä, jotka ovat kasvaneet sekä tärkeydessä että hengellisessä auktoriteetissa.
Lisäksi ei-hierarkkinen keskinäinen tasa-arvoisuus on mennyttä, ja tätä virkatehtävää johtaa nyt piispa. Huomaa, kuinka uskomaton auktoriteetti piispalle tässä annetaan!?

Ja sama päätön meno jatkuu:

Tertullianus – v. 200 jKr.:

”Korkeimmalla papilla (eli piispalla) on oikeus antaa kaste; hänen jälkeensä presbyteereillä ja diakoneilla, mutta vain piispan auktoriteetilla. Muussa tapauksessa myös maallikoilla on oikeus…kuinka paljon enemmän on kunnioittamisen ja nöyryyden harjoitus maallikoiden velvollisuutena (sillä se sopii myös heidän johtajilleen)…Meidän on turha olettaa, että se mikä on kiellettyä PAPEILLE olisi sallittua maallikoille. Papiston ja kansan ero on kirkon auktoriteetin asettama.”

90 vuotta on kulunut, ja meillä on nyt kukoistava pappeus piispan alaisuudessa. Papit nähdään pelkkien maallikkojen johtajina ja piispaa pidetään kaikkein korkeimpana johtajana. Nämä miehet ottavat nyt itselleen auktoriteetin oikeuttaa oma järjestelmänsä, ja he ovat itse asiassa kaiken kyseenalaistamisen yläpuolella.

Cyprianus- Karthagon piispa v. 250 jKr. :

”Jos meidän Herramme ja Jumalamme Jeesus Kristus on itse Isän Jumalan ylipappi, joka ensin uhrasi itsensä uhrina Isälle ja käski viettää ehtoollista itsensä muistoksi, niin varmasti pappi toimii todellakin Kristuksen sijassa, kun hän todistaa sen mitä Kristus teki ja uhraa todellisen ja täydellisen uhrin isälle Jumalalle, jos hän alkaa uhrata niin kuin näkee Kristuksen itsensä uhranneen.”

Se, mistä lopulta tuli täyteen kukkaan puhjennut katolinen messu, on tässä idullaan jo v. 250. Piispan ylivalta muuttui lopulta vieläkin monimutkaisemmaksi pappishierarkiaksi, jonka huipulla on piispojen piispa eli paavi (joka tulee isää merkitsevästä sanasta, joten voimme sanoa että antikristillisyys alkaa olla täydellistä kun muistellaan mitä Jeesus sanoi isästä ja mestarista)!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä