Nyt jo tarvitsen apua

Pitkäaikaistyöttömän poikani elämä on suistunut raiteiltaan. Avioliitto romahti, uusi suhde romahti, raha-asiat sekaisin, saamattomuus on vienyt miehen juroksi, itseensä käpertyneeksi ja kiivaaksi.
Hänen on pitänyt muuttaa minun peräkamariini, josta ei maksa vuokraa, eikä hän osallistu muihinkaan asumiskustannuksiin. Eläkkeeni riittää kyllä, sillä vain ruokamenot ovat kaksinkertaistuneet, muutenhan laskuni pysyvät samana kuin aikaisemminkin. Hänellä on tässä mukava turvapaikka. Välimme ovat ihan hyvät, eikä mitään riitaa ole ollut näinä 2 vuotena, jotka hän on tässä asunut.

Hän pitää ylpeyttään pystyssä olemalla jyrkästi samaa mieltä oman puolueensa mielipiteisiin nähden, hänen ainoat ystävänsä ovat pubikavereita, joilla lienee samanlainen elämäntilanne.
Minä en tähän mennessä ole yrittänyt vaikuttaa hänen asioihinsa, sillä hän on jo 60 v. täyttänyt, ja minä lähes 90. Mutta kysyisin niiltä, jotka tietävät, onko minulla mitään mahdollisuuksia puuttua hänen juomiseensa, sillä se on alkanut olla lähes jokapäiväistä pubissajuoksemista, ja kotiinpaluu aamuyöllä täydessä seilissä.
Kirjoitan tätä aamuviideltä, koska hän kompuroi tunti sitten eteiseen ja sammui siihen. Tämä oli ensimmäinen kerta, mutta mietin, onko nyt se hetki, jolloin minun on tartuttava asiaan voimakeinoin.

Minulla ei ole käsitystä, miten voin aloittaa.
Mitä voin tehdä?