Tuntuu kuin olemassaoloni on syntynyt vahingossa. Koen että minua vain käytetään pelkkänä voimavarana, minusta ei oikeasti pidetä, ei persoonastani vaan pelkästään siksi että olen elävä olento ihan kuin pelkkää koiraa ja olen ihan yksinäinen.
Tunnen olevani virhe elämässä ja läheisilleni
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä ainakin rakastan koiraani tuhat kertaa enemmän kuin useimpia ihmisiä.
Sanot että olet synytynyt vahingossa, no ehkä, en tiedä. Koet että sinua käytetään voimavarana. Voisitko kertoa tarkemmin minkälaisena voimavarana ja miten?
Mitä ajattelet itse itsestäsi? Pidätkö itsestäsi? Arvostatko itseäsi ihan sinuna itsenäsi?
Oman arvonsa voi löytää ja tiedostaa, ja opetella jopa rakastamaan itseään, riippumatta siitä rakastavatko muut sinua! Kun on hyvä itseään kohtaan osaa jaksaa olla sitä myös muille. Sellainen ihminen vetää puoleensa terveitä ihmissuhteita.
Jos koet että sinua käytetään hyväksi, että olet pelkkä voimavara, tee siitä stoppi!
Ilmoita että et ole käytettävissä, et jaksa etkä halua! Kerro että haluat keskittyä omaan elämääsi. Kerro että olet olemassa tasavertaisessa kanssakäymisessä. Et hyväksy että olet vain käyttöesine. Jos he haluavat hyväksyä sinut tasavertaisena, ok, muuten ei.
Voi olla että ihmiset ympärilläsi suuttuvat. Näin todennäköisesti tuleekin tapahtumaan. Ehkä he kääntävät sinulle selkänsä. Mutta menetätkö mitään muuta kuin hyväksikäyttäjät? Heidät joille olet vain voimavara? Kaipaatko sitä ja heitä?
Valinta on sinun. Otatko elämän omiin käsiisi, hyppäät siihen tuntemattomaan vai jatkatko tutussa helvetissä?
Sinulla on elämän täysi mahdollisuuksia mihin kääntyä. Ruusutarhaa et tule löytämään mistään mutta varmasti paljon paremman elämän kun ja jos opettelet arvostamaan itseäsi ja tajuat että et ole toisten jatke vaan ihan oma itsenäinen oma persoonasi. Sinulla on ihan ikioma elämä johon kukaan muu ei voi tulla sorkkimaan jos et salli sitä.
Tämä vaatii rohkeutta mutta mitään et menetä jos alat opetella.
Joo elikkäs olen 22 v tampereelta jolla on lievä kehitysvamma ja luulen että se on syy miks mua käytetään pelkkänä voimavarana. Koska en ole syntynyt terveenä enkä "sivistyneenä", niin ei mua paljon arvosteta ja mulle puhutaan aina kuin jollekkin vammaiselle. Se tuntuu pahalta, olen pahoillani kun en ole syntynyt paremmaksi. Olen välillä suunnitellut itsemurhaa vain siksi koska en jaksa olla vahva. Se sai minut tuntemaan virheelliseksi.