Ehkä joskus, auringon laskiessa,
voin nähdä hymysi, pitää kädestäsi
ja tunkeutua silmiisi.
Ehkä joskus voin kuulla
meren pauhun sydämestäni,
kulkea kuin tuuli kasvoillasi
ja kuivata hiuksesi.
Ehkä joskus voin ymmärtää
surusi, lohduttaa, koskettaa
poskeasi pyyhkäisten siitä kyyneleen.
Ehkä joskus, tulevaisuudessa,
seuraavassa elämässä.
voin nähdä hymysi, pitää kädestäsi
ja tunkeutua silmiisi.
Ehkä joskus voin kuulla
meren pauhun sydämestäni,
kulkea kuin tuuli kasvoillasi
ja kuivata hiuksesi.
Ehkä joskus voin ymmärtää
surusi, lohduttaa, koskettaa
poskeasi pyyhkäisten siitä kyyneleen.
Ehkä joskus, tulevaisuudessa,
seuraavassa elämässä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerrassaan ihana runo oli...
Kuulosti vaan aika surulliselta..?
oon samaa mieltä pistää vaan miettimään että miksi näin,miksi, miksi?
Runosi pisti miettimään? Tuo oli aika surullisen kuulloinen, mutta silti aivan mielettömän ihana.. Olisipa itsellänikin tuollaiset runouden lahjat kuin sinulla!! Kaikkea hyvää sinulle!
Elämä on joskus surullista, mutta
sekin on tärkeä osa elämää:
jos ei tiedä surua, ei voi
ymmärtää onnea.
Haluankin saada ihmiset
ajattelemaan, miettimään tekojaan,
käyttämään tilaisuudet ja olemaan
onnellisia. Olkaa iloisia, aina
löytyy aihetta siihen, myös surun
hetkellä. Kertokaa pahasta olosta,
jakakaa ilot ystävien kesken, nauttikaa
elämästä!
puhut asiaa. Mitä olisi elämä ilman suruja ja iloja?! Virheistä ihmiset oppivat jos haluavat, tosin voihan sitä asioita opetella kantapään kauttakin.. Tahdon sanoa sinulle että aurinko paistaa aina risukasaankin.. Aurinkoista jatkoa sinulle!!