Meditointi luonnossa ja voinko jatkaa ilman opetusta

Hmm. Mietipä nyt että voiko buddhalaisuutta harjoittaa "miten haluaa"?
Buddhalaisuus tähtää ego-harhasta vapautumiseen mikä myös vapauttaa turhasta, ylimääräisestä kärsimyksestä. Siihen ei käy mikä tahansa toiminta.

Vaikka buddhalaisuuden lähtökohta onkin sama, eli Buddhan opetukset jotka on säilytetty sutrissa, jotka on nykyään käännetty englanniksi, niin ne muodot missä se esiintyy on ulkoisilta puitteiltaan jokseenkin erilaisia, jos vertaa vaikka tiibetinbuddhalaisuutta ja Thaimaassa eläviä metsämunkkeja ("tudong-munkkeja"). Metsämunkkitraditio on tullut viime 40 vuoden aikana myös länteen ja monia luostareita on perustettu. Suomessa ei ole yhtään. Metsämunkkitraditiossa mennään todellakin alkeellisiin oloihin ja pyrittiin elämään hyvin vähällä, munkki (ja nunna) -sääntöjen mukaan. He eivät esim. pyörittele mitään rukouskelloja kuten Tiibetissä. Tiibetissä buddhalaisuus onkin saanut erikoisen muotonsa mm. sulautumalla paikalliseen traditioon ja "bon"-kulttuuriperinteeseen. Heillä on kuitenkin totuus sisällä opetuksissaan ja mm. Dalai Lama on kirjoittanut mahtavia kirjoja ja hänen syvällinen ymmärryksensä näkyy niistä mm. koskien "anatta" periaatetta eli not-self-asioita.

Zen-buddhalaisuus taas pyrkii menemään (ikäänkuin oikotietä) suoraan mielentilaan, jossa ajatukset pysähtyvät, mutta myös he harjoittavat järjestelmällistä asteittaista koulutusta. Harjoituksen pitää olla systemaattista ja säännöllistä, että mieli rauhoittuu ja totuus sen taustalla voidaan kokea selvemmin. Toisaalta systemaattisessa koulutuksessa on ongelmana se, että se on niin tiukasti kiinni säännöissä ja menettelytavoissa, että viimeinen vaihe, eli niistäkin irtipäästäminen melkein kuin unohdetaan, tai sitä pidetään jonain täysin saavuttamattomana kaukaisena asiana. Kaikki harjoitus on kuitenkin eteenpäin sillä polulla mikä vähentää kärsimystä ja tuo aineetonta iloa sisimpään.

Ympäristön ja oman mielensä puhdistamiseen ja piristämiseen kyllä voivat auttaa myös suitsukkeet ja kaikki muukin mikä saa mielen kääntymään mielummin poispäin ulkoisen maailman asioiden haalimisesta ja kilpajuoksusta.

Nämä ovan kuiten minun mielipiteitäni ja kuvastavat vain tämänhetkistä ymmärrystäni. Olen tutkinut buddhalaisuutta 20 vuotta ja jatkan sitä edelleenkin päivittäin.

Suosittelen kuuntelemaan youtubesta ilmaisia puheita "dhamma talks". Mm. Thanissaro Bhikkhu, sekä BSWA:n, eli länsi-australian munkkien puheita. Sitten suosittelen kuuntelemaan sieltä myös Ajahn Achalon guided meditations. Näistä lähteistä on ollut minulle ehkä eniten hyötyä vuosien varrella ja nämä perustuvat kaikki metsämunkki-traditioon.

Buddha sanoi että ei ole uskonnosta riippuvaista kuka voi "saavuttaa valaistumisen", vaan siitä että se on mahdollista missä tahansa ajassa tai paikassa missä ilmenee aitoa dhamma-opetusta, joka käytännössä koostuu ns. jalosta 8-osaisesta tiestä. Toivottavasti tästä on vähän apua jollekulle :)

Anonyymi kirjoitti:

Hmm. Mietipä nyt että voiko buddhalaisuutta harjoittaa "miten haluaa"?
Buddhalaisuus tähtää ego-harhasta vapautumiseen mikä myös vapauttaa turhasta, ylimääräisestä kärsimyksestä. Siihen ei käy mikä tahansa toiminta.

Vaikka buddhalaisuuden lähtökohta onkin sama, eli Buddhan opetukset jotka on säilytetty sutrissa, jotka on nykyään käännetty englanniksi, niin ne muodot missä se esiintyy on ulkoisilta puitteiltaan jokseenkin erilaisia, jos vertaa vaikka tiibetinbuddhalaisuutta ja Thaimaassa eläviä metsämunkkeja ("tudong-munkkeja"). Metsämunkkitraditio on tullut viime 40 vuoden aikana myös länteen ja monia luostareita on perustettu. Suomessa ei ole yhtään. Metsämunkkitraditiossa mennään todellakin alkeellisiin oloihin ja pyrittiin elämään hyvin vähällä, munkki (ja nunna) -sääntöjen mukaan. He eivät esim. pyörittele mitään rukouskelloja kuten Tiibetissä. Tiibetissä buddhalaisuus onkin saanut erikoisen muotonsa mm. sulautumalla paikalliseen traditioon ja "bon"-kulttuuriperinteeseen. Heillä on kuitenkin totuus sisällä opetuksissaan ja mm. Dalai Lama on kirjoittanut mahtavia kirjoja ja hänen syvällinen ymmärryksensä näkyy niistä mm. koskien "anatta" periaatetta eli not-self-asioita.

Zen-buddhalaisuus taas pyrkii menemään (ikäänkuin oikotietä) suoraan mielentilaan, jossa ajatukset pysähtyvät, mutta myös he harjoittavat järjestelmällistä asteittaista koulutusta. Harjoituksen pitää olla systemaattista ja säännöllistä, että mieli rauhoittuu ja totuus sen taustalla voidaan kokea selvemmin. Toisaalta systemaattisessa koulutuksessa on ongelmana se, että se on niin tiukasti kiinni säännöissä ja menettelytavoissa, että viimeinen vaihe, eli niistäkin irtipäästäminen melkein kuin unohdetaan, tai sitä pidetään jonain täysin saavuttamattomana kaukaisena asiana. Kaikki harjoitus on kuitenkin eteenpäin sillä polulla mikä vähentää kärsimystä ja tuo aineetonta iloa sisimpään.

Ympäristön ja oman mielensä puhdistamiseen ja piristämiseen kyllä voivat auttaa myös suitsukkeet ja kaikki muukin mikä saa mielen kääntymään mielummin poispäin ulkoisen maailman asioiden haalimisesta ja kilpajuoksusta.

Nämä ovan kuiten minun mielipiteitäni ja kuvastavat vain tämänhetkistä ymmärrystäni. Olen tutkinut buddhalaisuutta 20 vuotta ja jatkan sitä edelleenkin päivittäin.

Suosittelen kuuntelemaan youtubesta ilmaisia puheita "dhamma talks". Mm. Thanissaro Bhikkhu, sekä BSWA:n, eli länsi-australian munkkien puheita. Sitten suosittelen kuuntelemaan sieltä myös Ajahn Achalon guided meditations. Näistä lähteistä on ollut minulle ehkä eniten hyötyä vuosien varrella ja nämä perustuvat kaikki metsämunkki-traditioon.

Buddha sanoi että ei ole uskonnosta riippuvaista kuka voi "saavuttaa valaistumisen", vaan siitä että se on mahdollista missä tahansa ajassa tai paikassa missä ilmenee aitoa dhamma-opetusta, joka käytännössä koostuu ns. jalosta 8-osaisesta tiestä. Toivottavasti tästä on vähän apua jollekulle :)

Lue lisää

Aivan, mutta täytyy muistaa, että itse buddhalaisuus ei ole uskonto vaan enemmän elämänkatsomus/filosofia. Eli ei voi sanoa, että jokainen joka tulee buddhalaiseksi, kaikilla olisi samat tavoitteet elämässä. Joku hakee buddhalaisuuden viisautta, joku tahtoo valaistua, tulla paremmaksi ihmisiksei maailmassa, parantaa itsensä sairauksista, puhdistaa oman karmansa yms. Itse Buddhahan opetti, että paras opettaja on sinä itse, hän on vain opettaja, ei jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, mutta täytyy muistaa, että itse buddhalaisuus ei ole uskonto vaan enemmän elämänkatsomus/filosofia. Eli ei voi sanoa, että jokainen joka tulee buddhalaiseksi, kaikilla olisi samat tavoitteet elämässä. Joku hakee buddhalaisuuden viisautta, joku tahtoo valaistua, tulla paremmaksi ihmisiksei maailmassa, parantaa itsensä sairauksista, puhdistaa oman karmansa yms. Itse Buddhahan opetti, että paras opettaja on sinä itse, hän on vain opettaja, ei jumala.

Lue lisää

Totta, Jokaisella oma tie.