En ole sen viimeisen lähdön jälkeen saanut itseäni kasattua. Sulle taisin olla ihan kevyt juttu vaan. En haluaisi herätä aamuisin, elämänhalu kadonnut kokonaan.
Se, mitä kerroin diagnoosistani oli kyllä totta
Anonyymi
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Halaus muru 🤗❤️
Kaksisuuntaiseen on olemassa ihan hyvät lääkkeet
Niinhän niihin on
Ei ole kaksi suuntaista.
Kaksisuuntaista siis
Tähän ei ole olemassa lääkettä, mikä toimisi. Sori. Sähköä en ota enkä ketamiinihoitoa.
Ärsyttää, kun ihmiset luulee tietävänsä, mikä toisella on ja mikä vaivaa. Vaikka ei tunne ollenkaan, tai sitten vain pintapuolisesti. Halutaan iskeä toisen heikkoon kohtaan. Varmasti en minä, eikä kukaan muukaan sairastunut ole valinnut sairauttaan itse itselleen. Vaikea-asteisen masennuksen kanssa on vittumaista elää. Ja ne jotka täällä vastailee, eivät tiedä psykiatrisesta hoidosta ja millaista on tarjolla, yhtään mitään. Pahimmalta tuntuu se, että tuntee olevansa taakka vaan. Vaikka haluaisi elää, ei pysty, ei osaa.
Hyi vittu jotai lääkkeitä mitkä vaikuttaa korvien väliin! Idiootit vetää niitä! Fiksut osaavat psyykata itsensä suosta ilman mitään nappeja.
ihan samanlainen hurmuri olet kuten ennenkin.
Oman lähtösi, hänen?
Hänen lähtönsä. Hän on ajoittain tuntunut lähentyvän. Sitten yllättäen hylkää minut ja jään ymmälleen ja ihan yksin. Tunnen syvästi ja sitten en kuitenkaan jotenkaan koskaan ole kelvannut hänelle omana itsenäni. Eikä minun asiani tunnu tärkeiltä. Olen aavistanut vaaran, mutta en ole kyennyt vastustamaan häntä. Hän on niin minun mieleeni, eikä kuitenkaan. Emme tulisi toimeen keskenämme, mutta siltikään en pysty hyväksymään sitä asiaa. Tulen varmaan aina rakastamaan häntä. Etäältä.
Sano nuo asiat hänelle 🤷🏻♀️ jos koet rakastavasi häntä sano se hänelle . Eipähän jää sanomatta 👍🏻 anna hänen ottaa se miten sen sitten haluaa ottaa ... Elämän pieniä asioita
Ei tullut hyvää vastaanottoa tunteilleni, kun joskus tunnustin ne hänelle.
No silloin se on siinä. Elämä jatkuu
Niin se on. Mutta en tiedä mistä lähden liikkeelle. Oikein paha olla. Surutyö ei lopu. Vuosikymmenien surut pinnalla varmaan. En tiedä.
Hanki jotain iloa elämään ❤️ joskus sattuu niin että kolahtaa mutta elämä jatkuu silti ❤️ muista se ❤️
Yritän. Mutta mieliala pohjalukemissa. Miksi toisten on taisteltava aina kaikesta? Tuntuu, että elämä tässä maailmassa on julmaa pilaa.
Oletko nyt ihan varma että hän on hylännyt sinut?
Oletko kysynyt asiaa suoraan?
En varmasti tässä kohtaa enää lähde ruikuttamaan hänen peräänsä. Sen verran tylyä on kohtelu ollut. Yritän säilyttää jotakin, hmmm ylpeyteni rippeet varmaankin.
En tyly ole ollut.
Et varmaan, mutta hän on.
Jokainen on varmasti jossain elämänvaiheessa kokenut yksipuolisia tunteita ja se sattuu ( tiedän), mutta tunteita kun ei voi pakottaa, eikä kenenkään elämään mennä väkisin...
Nyt pidät itsestäsi huolta niin fyysisesti kuin henkisesti ja päästät irti hänestä. Hän ei ollut sulle oikea, kerran ei vastannut tunteisiisi. Joku muu tulee vastaamaan vielä, joten älä kuluta energiaasi hänen please....
Kiitos kannustuksesta. Ei minulle mitään oikeaa ole. Olen liian herkkä, rikkinäinen ja masentunut mihinkään läheiseen ihmissuhteeseen. Ihmiset satuttaa.
Sitä ne kyllä osaa tehdä ...
Aamuisin olisi hyvä olla fiilis, että nyt on kiva nousta uuteen aamuun ja päiväsi on merkittävä.
Sitä rukoilen iltaisin, että olisi hyvä fiilis ja voimia aamulla, kun herään. Nyt ei ole ollut aikoihin. Eristäydyn ja voin huonosti vaan.
Ei ketään väkisel saa, vaikka kuin anonyyminä vaikeroi. Taitaa olla taas sama trolli.
Minä olin luultavasti jo lapsena masentunut. Ei kukaan välittänyt. Se on elämää.
ainahan päivät merkittäviä ovat, heräsin näköjään vähän yli 4.00 aamulla, parta ajettu, hampaat pesty ja kasvojumppa tehty, vähän kyykkyjä lisäksi.
kyllä tästä noustaan, vaikka sitten vanhempien avulla tai yksinkin,
täytyy vain laittaa päivät parempaan kuosiin ja järjestykseen. =)
hhhmm... olen epäsosiaalinen vieläkin, minusta saisi aivojumpalla tulemaan sen verran sosiaaliseksi, että useimpia voisi hämmästyttää ja ihmetellä että onko minulla tosiaan joku erittäin vaikea-asteinen mielenterveys-sairaus.
ei, kyllästyttää jo kävelykin.
haluan, uimaan.
uimahallille, säästää vanhemmat siinä ison pennin kun ei tarvitse saunaa enää lämmittää kotona ja eikä pestä kotona, menen uimahallille jo tänään. =)
siitä alkaa vakituinen uiminen, jokapäiväisen voimistelun lisäksi ja kasvojumpan ja hyvän hygienian lisäksi. =)
tietysti unohtamatta jokapäiväistä parranajoa ja äidin auttamista lähitulevaisuudessa. =)
kaikenlaista puuhaa ja tekemistä, joilla saa päivät mielekkäästi kulutettua. =)
olen jo nyt jonkin näköinen vaatekaappi, tullut siksi 3 vuodessa, on aika ryhdistäytyä ja uudistautua, ja aloittaa säännöllinen uimaharrastus =)
myöhemmin aivojumppa, siitä ei pääse mihinkään ja sitä niin usein kuin mahdollista
itse paikan päällä. =)
yksinkin on oikeastaan mukava olla, saa tehtyä kaikenlaista ja saa aikaiseksi kaikenlaista, tykkään tästäkin elämäntavasta, ja tämä elämäntapa on todella kriittinen ja konkreettinen että tosiaan tulen joskus hyvään kuntoon.
se vaatii melkein sitä.
erittäin, erittäin pitkäkestoinen psykoosi silloin aikoinaan tuhosi aivokudosta laajalti ja se teki minusta vähän omituisen ja tyhmän version itsestäni, mutta,
koitan parhaani että tulen parhaaksi versioksi itsestäni.
kyllä tässä 3 vuodessa on jo tullut kuntoon aika paljonkin, mutta vielä on matkaa paljon ja se vaatii melkein yksinoloa.
eihän suurin osa porukkaa ymmärrä, kuinka uskomattoman vaikea tämä sairaus on.
joten työtä ja yksinoloa tämä homma vaatii,
minun mielestäni ei itse sairaatkaan sitä hahmota millään tavalla, niiltä puuttuu jokin palapelin osanen aivoista hahmottaakseen sitä asiaa, mutta, itse tajuan tämän ja hahmotan.
se tekee minusta viisaan ja henkisesti vahvan.