Neuvostoliitossa tapettiin kymmeniä tuhansia suomalaisia kommunisteja ja muita sosialisteja. Useimmat heistä olivat menneet Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti suurta riemua tuntien. Neuvostojen maan piti olla työläisten paratiisi.
Neuvostoliiton viranomaiset olivat tietenkin keskeisessä roolissa suomalaisten murhissa, mutta suomalaispunikit saavat syyttää myös itseään. Suomalaiset auttoivat parhaan kykynsä mukaan tovereidensa murhaamisessa. Ilmiantojärjestelmä ulottui jopa perheiden sisälle. Aviopuolisot ilmiantoivat toisiaan, lapset vanhempiaan ja niin edelleen.
Otto Wille Kuusinen oli kaiken takana. Kuusinen toimi aktiivisesti monien suomalaispunikkien pidättämisessä ja murhaamisessa eikä Otto Wille auttanut ketään. Otto Wille ei tehnyt mitään silloinkaan, kun hänen ex-vaimonsa vangittiin eikä hän auttanut kuolemaantuomittua lankoaan, tyttärenä poikaa eikä toista tytärtään, kun aviomies vangittiin ja likvidoitiin.
Neuvostoliiton viranomaiset olivat tietenkin keskeisessä roolissa suomalaisten murhissa, mutta suomalaispunikit saavat syyttää myös itseään. Suomalaiset auttoivat parhaan kykynsä mukaan tovereidensa murhaamisessa. Ilmiantojärjestelmä ulottui jopa perheiden sisälle. Aviopuolisot ilmiantoivat toisiaan, lapset vanhempiaan ja niin edelleen.
Otto Wille Kuusinen oli kaiken takana. Kuusinen toimi aktiivisesti monien suomalaispunikkien pidättämisessä ja murhaamisessa eikä Otto Wille auttanut ketään. Otto Wille ei tehnyt mitään silloinkaan, kun hänen ex-vaimonsa vangittiin eikä hän auttanut kuolemaantuomittua lankoaan, tyttärenä poikaa eikä toista tytärtään, kun aviomies vangittiin ja likvidoitiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Avaus on pötyä, tosiasiassa vuoden 1918 jälkeen Neuvostoliittoon loikkasi noin 6000 punikkia, ja perheenjäsenet mukaanlukien enintään 15 000, ja näistäkin puolet palasi Suomeen takaisin.
Missään kirjallisessa lähteessä ei kerrota Neuvostoliitossa tapetun kymmeniä tuhansia suomalaisia kommunisteja, tätä mielikuvituksensa tuotetta sama tyyppi suoltaa tänne säännöllisin väliajoin, minkähän takia?
Vuonna 1918 punikkeja meni Neuvostoliittoon tuhansia, mutta myöhemmin niitä meni sinne tuhansittain lisää. On myös muistettava, että yksinomaan Pietarissa asui tsaarin vallan aikana liki 30 000 suomalaista, joista monet olivat bolsevikkien ja muiden sosialistiryhmien kannattajia. Kun useimmat suomalaiset palasivat lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomeen, bolsevikkisuomalaiset jäivät sinne.
Neuvostoliiton lapset palvoivat kahden sukupolven ajan pikku pioneeri Pavlikin marttyyrimuistoa. He lukivat ja lauloivat hänestä, tekivät luokkaretkiä muistomerkeille ja kirjoittivat aineita aiheesta "Tahtoisin olla Pavlikin kaltainen".
Neljätoistavuotias Pavel Mozorov, hellittelynimeltään Pavlik, auttoi 1930-luvun alussa Stalinia maatalouden kollektivisoinnissa ilmiantamalla sitä vastustavia maanomistajia, kulakkeja, niiden joukossa oman isänsä. Kulakit surmasivat hänet kostoksi.
Englantilainen Venäjän tutkija Catriona Kelly tarttui 2000 Pavlikin myyttiin. Hän matkusti kauas Uralille Pavlikin kotikylään Gerasimovkaan, kolusi paikalliset arkistot, haastatteli elossa olevat todistajat, keräsi myyttiin liittyvät kulttuurituotteet ja purki myytin historialliset kerrostumat.
Sen perusta laskettiin näytösoikeudenkäynnissä, jonka valtion salainen poliisi järjesti vuonna 1932 ja jonka tuloksena Pavlikin isoisä, isoäiti, serkku ja setä tuomittiin kuolemaan pojan murhasta.
Stalinin ajalle tyypillisessä poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä todistajat antoivat ennalta sovitut todistuksensa ja syytetyt tekivät aatteellisesti oikeaoppisen tunnustuksen.
Kirjailija Maksim Gorki osallistui innokkaasti myytin rakentamiseen. Gorki oli jo jonkin aikaa käynyt Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa kasvatuksesta. Kun hän luki Pavlikin epäitsekkäästi paljastaneen oman isänsä kulakkitoiminnasta, hän näki Pavlikin tarinan kasvatukselliset mahdollisuudet. Tulevaisuuden avaimet olivat ihanteisiin uskovissa lapsissa.
Gorki kehotti kirjailijoita tuottamaan Pavlikista tunteisiin vetoavia kertomuksia ja vaati muistomerkin pikaista pystyttämistä sankarille.
Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät.
Isän ilmiantaminen oli samalla kertaa myytin huippu ja heikko kohta. Itse Stalinin kerrotaan Pavlikista lukiessaan mutisseen: "Vai ilmiantoi se pikku nilkki oman isänsä!"
Vallankumouskauden lapsi-ihanne muuttuikin Stalinin patriarkallisen hallinnon kaudella vanhemmille ja opettajille kuuliaiseksi.
Myytin merkitys kääntyi päälaelleen Neuvostoliiton romahtamisen myötä.
Pavlikista tuli Neuvostoliiton ilmiantojärjestelmän vastenmielinen esimerkki. Pavlikin patsas Lasten kulttuuripuistossa Moskovassa oli 1991 ensimmäisiä kaadettuja muistomerkkejä.
Toisinajattelija Juri Družnikov julkaisi 1995 kirjan, jossa hän kumosi Gerasimovkan talonpoikia vastaan esitetyt todisteet. Kulakkisalaliittoa ei ollut, vain omaisuuttaan puolustavia rehellisiä talonpoikia.
Pavel Mozorov puolestaan oli juonitteleva vintiö, jonka kutsumanimikin oli todellisuudessa jätkämäinen Paška eikä hellyttävä Pavlik.
Murhatyön tekivät salaisen poliisin agentit. He lavastivat talonpojat syyllisiksi, jotta saivat maatalouden kollektivisoinnille marttyyrin.
Sellainen tarvittiin, koska viranomaiset eivät olleet onnistuneet muuttamaan kylän maista kolhooseiksi kuin vaivaiset 10 prosenttia. Družnikovin mukaan kyseessä oli salaisen poliisin eikä kulakkien murhasalaliitto. Myytti säilyi, mutta merkitys oli muuttunut
Catriona Kelly kaataa tutkimuksessaan molemmat salaliittoteoriat.
Hän on Družnikovin kanssa samaa mieltä siitä, että todisteet isoisää ja muita ns. kulakkeja vastaan ovat suureksi osaksi tekaistuja. Hän ei kuitenkaan luota Družnikovinkaan todisteisiin.
Salaisen poliisin tuskin oli tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista järjestää Pavelin murhaa. Kun näytösoikeudenkäynnin tuomarit aikanaan toimivat kulakkivihan vallassa, Družnikovia puolestaan motivoi jälkineuvostoliittolainen KGB-inho.
Kellyn johtopäätös on, että Pavelin surmaan johti joko perheiden välinen perivihollisuus tai nuorukaisten välinen käsistä riistäytynyt uhoilu.
Hänen tutkimuksensa on ennen muuta myytin purkamisen taidonnäyte. Hän yhdistää historiantutkimuksen lähdekritiikin ja kulttuurintutkimuksen tekstikritiikin ja paljastaa myytin poliittiset kerrostumat.
Amerikkalainen pohatta George Soros lahjoitti kolme vuotta sitten 7 000 dollaria uuden Pavlik-museon perustamiseen. Tarkoitus on muistaa maatalouden kollektivisoinnin ja neuvostokasvatuksen uhreja.
Näin myytti jatkaa kuin jatkaakin elämäänsä.
NKP toimitti jo vuonna 1960 Suomen kommunistisen puolueen johdolle mittavan dokumentin Neuvostoliitossa eläneiden suomalaisten kohtaloista, mutta SKP:n johto on pimittänyt sen.
"Skp salasi Stalinin
uhrien kohtalon"
-
"suomalaisten kohtaloista oli Neuvostoliitossa tehty mittava 800-sivuinen tutkimus. Se luovutettiin vuonna 1960 Skp:n johdolle, joka kuitenkin puolueen oman edun nimissä päätti vaieta asian.
Skp:n vanhoillinen johto ei halunnut horjuttaa omiensa uskoa kommunismin hyvyyteen ja Neuvostoliittoon."
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072158/Skp salasi Stalinin uhrien kohtalon
Suomalaiskommunistit olivat itse suuressa määrin syyllisiä tovereidensa likvidointeihin. Siksi murhattujen tovereiden kohtaloa ei haluttu ottaa esille. Murhaajat pimittivät rikoksensa.
Putinilla on tuottaviksi kolhoosit rempanneet kulakit, meillä Närpiön miljoonia euroja maataloustukea maksavat paprikat, kurkut ja tomaatit. Ne on ihan hienoja rakennuksia Virossa ne hylätyt kolhoosit, Pohjanmaalta sinne voisi lähettää kolhoosista kieltätyvät.
” Ne on ihan hienoja rakennuksia Virossa ne hylätyt kolhoosit, ”
Ei tarvitse mennä Viroon! Karjalan kannnaksella on riittävästi hylättyjä suurkolhoiseja, joiden navetoista paikalliset pöllii tiiliä! Kukaan ei näytä viljelevän yhtään mitään!
”Pohjanmaalta sinne voisi lähettää kolhoosista kieltätyvät.”
Suomessa ei ole kolhooseja joista kieltäytyä! Elääkö stallari haaveissaan?
Kyllä niitä kolhooseja on muutettu tuottaviksi yksityistiloiksi. Sinä 'voivuoria' ihannoiva maatalousekspert et vain ole perillä asioista.
Vuonna 1939 Stalinin ja Kuusisen suurten vainojen jäkeen Neuvostoliitossa asuneet suomalaiset kommunistit olivat niin vähissä, että Stalinilla ja Kuusisella oli vaikeuksia löytää Terijoen hallitukseen ministerietä. Melkein kaikki ministereiksi kelpaavat oli tapettu.
Kova isku kommunisteille oli Terijoen hallituksen pääministeriksi suunnitellun Arvo "Poika" Tuomisen loikkaus Tukholmaan.
Tilalle pantiin sitten Kuusinen ja hallitus oli tosiaan melko tuntemattomista koottu.
Olihan siellä tunnettuja maanpettureitakin,kuten Armas Äikiä ym.
Jos Summa olisi murtunut, ja NL joukot vallannut Hesan ja jos ja jos... Viipuri olisi ainakin meidän, Siinä olisi lahtareiden Suur-Suomi fantasia toteutunut!
Ei välttämättä vaan itäraja kulkisi Tornionjoella! Se olisi stallarin unelmien täyttymys!
Mitenkä niin Suur-Suomi? Viipurihan oli osa Leninin tunnustamaa Suomea.
Edward Gylling kavereineen pusasi punaista Suomea rajan toiselle puolella. Unelma loppui joukkohautoihiin. Petroskoi olisi voinut olla meidän, katsokaapa vaikka katukylttejä.
Ongelma olikin siinä että suomalaiset eivät olleet kommunistidiktaattoreita vaan sosialidemokraatteja ,ja sehän ei telaketjukommarille koskaan sopinut ja siksi lahtaukset sillä puolella. Joko tunnustit ideologiaa tai et elänyt ,oli heidän mottonsa.
Et tiedä paskaakaan. Moni ehdotti maatalousmaan kansallistamista Pariisin kolhoosin mallin mukaan. Torppareista ei juuri enemmistö mennyt punakaartiin maatalousmaasta luodun tavoitteen takia.
Eikä ne mitään tyhmiä miehiä muuten olleet. Elorantakin tiesi ettei mitään 'Jumalan oikeutta' sen enempää kuin puunhenkien oikeutta kulakilla ole hallitsemaansa maatilkkuun.
Sosialistit ovat aina puhuneet työväestön solidaarisuudesta, rauhasta ja kaikesta muusta hyvästä. mutta ketkään eivät ole riidelleet keskenään enempää kuin kaikenkarvaiset sosialistit. Suomessa tämä sota alkoi heti, kun työläiset järjestäytyvät 1800-luvun lopulla ja sota senkun jatkuu.
Olen aina ihmetellyt, miksi Suomen vasemmisto (erityisesti kommunistit ja vsemmistoliittolaiset) eivät ole nähneet mitään pahaa siinä, että Stalin ja Otto Ville Kuusinen tappoivat tuhansia suomalaistovereita Venäjällä.