Jos asiaa katsotaan Raamatusta, luterilaisuus on kaukana alkuajan kristillisyydestä. Sen perusteella ev.lut. kirkko ei siis ole kristillinen. Kristityiksi sanotaan Apt. 11:26. opetuslapsia, jotka elävät Jeesuksen kanssa elämänyhteydessä, ovat siis elävässä uskossa ja käyneet upotuskasteella Jeesuksen nimeen.
Onko luterilaisuus kristinuskoa?
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet siis luterilainen tai toisessa tapauksessa olet uskoon tullut ja kastettu, etkä sitten enää ole luterilainen.
Homot kastetaan ennen täysi ikää.
Kuules hyvä AP, jos otamme Raamatun ja avaamme Uuden Testamentin niin siellä seikkailevat henkilöt ovat juutalaisia. Eikä Jeesusta edes päästettäisi sen enempää katoliseen, ortodoksiseen kuin yhteenkään protestanttiseen kirkkoon koska ei noudattaisi yhdenkään olemassaolevan kirkon, seurakunnan, yhteisön, liikkeen tai lahkon oppeja. Aika karua eikö?
<<Kristityiksi sanotaan Apt. 11:26. opetuslapsia, jotka elävät Jeesuksen kanssa elämänyhteydessä, ovat siis elävässä uskossa ja käyneet upotuskasteella JEESUKSEN NIMEEN.<<
'Jeesuksen nimeen' on siellä Matteuksen evankeliumin 7. luvussa, että ne ovat pahantekijöitä, joita hän ei tunne, jotka tekevät jotakin hänen nimeensä.
Haluatko jonkun vielä paremman kohdan, josta käy ilmi, että Jeesus on Paavalin pahin vihollinen? Ja toisinpäin.
”Kristityiksi sanotaan Apt. 11:26. opetuslapsia, jotka elävät Jeesuksen kanssa elämänyhteydessä, ovat siis elävässä uskossa ja käyneet upotuskasteella Jeesuksen nimeen.”
Tosin Apt. 11:26. kertoo vain tämän:
11:25 Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan.
11:26 Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.
Joten tulkintasi on aika tavalla laajennettu tästä.
Alkuseurakunta ei ollut mikään yhtenäinen liike, jolla olisi ollut yhtä selkeää teologiaa. Siksipä skismaa oli alusta saakka.
Ensin seurakuntaa liittyi kreikkaa puhuvia paluumuuttaja juutalaisia. Sitten siihen liittyi kreikankielisiä hellenistejä ja kolmas ryhmä oli ns. pakanakristittyjä, joita liittyi vähän myöhemmin – he eivät siis olleet juutalaisia. Näiden lisäksi oli vielä gnostilaiset, jotka olivat tuolloin aika iso ryhmä.
Ortodiksi,fi sivulla ”Alkukirkko” mainitaan asiasta näin: ”…kahden juutalaiskristittyjen ryhmän välille syntyi myöhemmin erimielisyyttä ja jopa vainoamista. Kreikankielisten juutalaisten ensimmäiseksi johtajaksi noussut pyhä Stefanos (Στέφανος), jota ortodoksinen kirkko muistelee protomarttyyrina, ensimmäisenä marttyyrina ja protodiakonina, ensimmäisenä diakonina, kivitettiin uskonsa tähden. Myös apostoli Paavali - tuolloin hänen nimensä oli Saul (vanhassa käännöksessä Saulus) – hyväksyi tämän surmaamisen (Apt.8:1 ja 22:20). Vainoamisen vuoksi kreikankieliset kristityt siirtyivät Syyriaan, jossa he aloittivat aktiivisen julistus- ja opetustyön pakanoiden keskuudessa.”
Oikeasti tilanne ei ollut niin romanttisen kaunis, miksi se mielellään halutaan kuvitella.