Olisi mukava kuulla, onko pitkään työelämässä pysyneitä ms-tautia sairastavia edes muutama! Itsellä tauti on melko hyvin lääkityksellä pysynyt stabiilina kymmenisen vuotta, mutta tulevaisuutta aina murehtii ja jotenkin sitä kuulee vain varhaiseläkkeelle siirtyneistä...
Pitkään ms-tautia sairastaneita yhä työelämässä??
Anonyymi
12380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten määritellään pitkään sairastanut? Minulla 10v täynnä, josta (eri) lääkeitä käyttäny alle 3v. Työelämässä, hoitoalalla, mutta onneksi arkityössä. Vuorotyötä ja fyysisesti raskasta (nostoja, kyykkimisiä, taipumisia mitä ihmeellisimpiin asentoihin) en olisi jaksanut. Tulevaisuus huolettaa, juuri olemme alkamassa taloa rakentaan, joten tulot pysyttävä nykyisellään, että pankki antaa lainaa! Eläkeiän nostot yms. aiheuttaa yleisesti närää. En ole edes selvittänyt omaa vanhuuseläkeikää, koska tiedän etten niin kauan tule kestämään.
Kaikkea hyvää ja jaksamista työhön. Onhan ansiotulolta tippuminen kolaus taloudellisestikin. Sen takia aion sinnitellä viimeseen asti.
Em es tauti on huono työpaikalla.
Tämä mies ainakin voi hyvin vaikka on MS-tauti
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/54fd28cd-2fb0-4c82-ad87-ffbfb65c0197
Itse sairastuin 22-vuotiaana ja jäin eläkkeelle vasta 49-vuotiaana, eli melko pitkään olin työelämässä. Varsinainen kimmoke eläkkeen hakemiseen tuli irtisanomisesta, eli en tiedä, kuinka pitkään olisin jatkanut töitä ilman irtisanomista.
Ms tautien yhteinen nimittäjä on lihasrappeutuma. Moni on sairastunut ms-tautiin tietämättään. Diagnoosina ms yllättää tosi monet.
Nyt iski tämä tarina minuun ! EN RAUKKA tajunnut aikoinaan miksei kaikki fyysinen mennyt aina putkeen, MUTTA niinkuin tänä päivänäkin olen Fyysisessä työssä ja juoksen kuin pieni ORAVA jos tarve vaatii (fyysisesti Hyvässä kunnossa), Mutta STOP! Tässä vaiheessa tätä poikaa viedään...lihas sitkeys alkaa hieman hiipuun, Tarkoitan että ennen ei tullut tuollaista jälki UUUUPUMUSTA! Toki ikää on tullut mutta se selitä ja lääkityksiäkin on jo monenlaista kokeiltu... Tv: Salaileva Mäsä-
MS-tauti ei rappeuta lihaksia.
Moikka! "Salaileva Mäsä" lopulla pari kommenttia alaspäin kertoilin myös sinulle suunnattua tarinaa, se on eri asia viitsiikö lukea, mutta voisin lisätä tätä tautia EN ole tuonnut julki ...joskus se hieman ahdistaa .
Tv: Salaileva Mäsä-
Lihasrappeumaan eli ms-tautiin on oivat hoitomenetelmät nykyisin.
Täällä Rekka jauhaa pitkin Skandinaviaa jo vuosia taudin toteamisen jälkeen!
Suurimmaksi ongelmaksi olen todennut taudin Salaamisen?..tietyiltä piireiltä-.
Mutta työkavereita samanikäisiä ja tuttuja on kaatunut kuollut ja olen surrut hautajaisissa! Minä (toki hyvä kuntoisena.....pelastus) ihmettelen hautajaisissa että: MIKSEN MINÄ!? mäsä Eli sulle neuvona lääkkeet paranee myös ,KAASU POHJAAN ja kohti normaalia elämää, ei välttämättä tapahdu Mitään, elämä menee ohi sitä muka odotellessa!!!! t_ Mäsähtänyt.
Juuri näin, elää kannattaa liikoja murehtimatta! Helmikuussa olin melko samanikäisen työkaverin hautajaisissa, jonka haimasyöpä vei. Työkaveri ehti juuri 50 täyttää, ei juonut, urheili eikä ollut edes ylipainoinen. Eli ei mitenkään itseaiheutettua. Siinä katselin surevia lapsia ja mietin, ettei nämä mun ms-kortit taida huonoimmat olla. Vaivoja on, mutta tauti ei ole agressiivinen. Koskaan ei tiedä tulevasta, KUKAAN!
Nimenomaan, kukaan ei tiedä tulevaa. Kuka vaan (terve ihminen) voi halvaantua esim.tapaturmassa, autokolarissa. Ainoa et ms osaa suhtautua tulevaan ennakoivasti, vrt., joka halvaantuu ykskaks on varmana henkisesti paljon pahempi hyväksyä, traumatisoituu. Ms kun etenee niin jokainen tietää taudin mahdolliset riskit ja osaa miettiä "surutyön" jo etukäteen. Sanonta; hiljaa hyvä tulee. Vai?