Kun teillä jt:lla on kolmesti viikos valtakunnansalilla tilaisuuksia ja kentällä on oltava myös. Miten ehditte kaikelta tältä tehdä töitä ja harrastaa sekä tavata muita ystäviä, jotka eivät jehovia ole? Onko teillä ikinä edes vapaa-aikaa? Kertoisko joku jt vastauksen.
jt:lle
metodisti
5436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>Kun teillä jt:lla on kolmesti viikos valtakunnansalilla tilaisuuksia ja kentällä on oltava myös.>Miten ehditte kaikelta tältä tehdä töitä>Onko teillä ikinä edes vapaa-aikaa?
Ostetaan aikaa arvottomista asioista luopumalla niistä (elokuvat ym harrastukset) ja pannaan asiat tärkeysjärjestykseen, Jumalan valtakunnan asiat ensin Jeesuksen ohjeen mukaan (Matt 6:33), ja kas kummaa: muutkin asiat hoituvat mukavasti Jeesuksen saman lupauksen mukaan.
N. N.
Ensin täytyy huolehtia sananpalveluksesta,sitten omasta hengellisestä tarpeestaan.
Sen jälkeen voi miettiä niitä vähemmän tärkeitä asioita,kuten läksyjä tai vapaa-aikaa tai työasioita...
Itse olen tullut toisenlaiseen ratkaisuun. Väsyn tataalisesti kulissien kantamiseen ja istumiseen mitään sanomattomissa tilaisuuksissa.
Ostin aikaa itselleni ja läheisilleni jättäytymällä yksinkertaisesti täsätä oravanpyörästä pois. Muutaman vuoden 'koeajan' jälkeen voin todeta, että se on ollut yksi parhaita ratkaisuja elämässäni.
Nyt minulla on enemmän aikaa perheelle ja ystäville jopa joillekkin harrastuksille. En koe jääneeni mitään vaille, vaikka ystäväpiiri onkin muuttunut. Nyt voin olla ystävieni kanssa juuri se persoona, joka olen ja tunnen suurta mielihyvää sittä, että minut hyväksytään juuri tällaisena ilman mitään sirkustemppuja.
Kannattaa miettiä mihin uhraat elämäsi - se on muuten aika lyhyt!
ja minun perheeni. Ihmeellistä kyllä, kun meidän pitäisi olla surkeita ja epätoivoisia, pelätä Harmagedonia ja kaivata tuskaisena entisiä ystäviä, niin mehän voimmekin vallan mainiosti - ihan totta - kaikenlaiset psykosomaattiset oirehtimiset ovat menneisyyttä, uudet ja jotkut vanhatkin ystävät ovat todellisia ystäviä ja, mikä parasta, on lopultakin aikaa oikeasti tärkeämmille asioille eli lähimmäisille (ja itsellekin siinä ohessa).