Jos hallitus oikeasti ja kestävästi haluaisi saavuttaa edes 60.000 uuden työpaikan tavoitteensa, niin olisi helpotettava irtisanomista ja luovuttava palkkojen yleissitovuudesta. Nyt palkkaus etenkin pienyritykseen, joita valtaosa Suomen yrityksistä on, on liian suuri riski.
Suomessa oli ennen koronakriisiä 300.000 kotitaloutta, jotka saivat toimeentulotukea. Nyt niitä on varmaan enemmän. Vastaava luku Tanskassa on alle 100.000. Koska suomalaiset tuskin ovat laiskempia tai avuttomampia kuin tanskalaiset, niin eroa selittävät vain jäykät työmarkkinat ja nykymenoon sopimaton sosiaaliturvajärjestelmä. Se on rakennettu menneen maailman rakenteille.
Suurin osa Suomen yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. SAK-lainen ay-liike vastustaa ankarasti pienyrityksen pyrkimyksiä työllistää estämällä joustavan toiminnan. SAK vaatii mm. että vain Hakaniemen miehet saavat päättää, antaako pienyrittäjä Takahikiällä työajanjoustoja työntekijälle, jos lastenhoito sitä vaatii. SAK:n edustajat lähtivät ovet paukkuen pois neuvotteluista, jossa tästä asiasta koetettiin sopia pari vuotta sitten.
Keskustelu työllisyystoimien ympärillä on valitettavasti ollut yhtä ankeaa kuin ennenkin. Hedelmätöntä ja jarruttavaa. Asiantuntijat kyllä tietävät, mitkä keinot tehoavat, mutta hallitus on tähän asti näperrellyt tehottomien keinojen kanssa. Niitä ovat toistelleet vastuuministeri Haatainen ja myös pääjehu Marin. Ehdotetut työllisyystoimet ovat olleet vain työn tarjonnan keinoja: eläkeputken poistaminen, kodinhoidontuen karsiminen, ansiosidonnaisen porrastaminen ja niin edelleen. Asiantuntijat osaavat laskea, paljonko näistä syntyisi työn tarjontaa, mutta ei montaa tuhatta. Kaukana on 30.000 ja 60.000 saatika 100.000, mikä jo tarvitaan.
Työn kysynnän lisääminen on olennaisempaa. Vain yksityisen puolen yritysten työpaikkojen luominen lisää valtion verotuloja. Muut työpaikat ovat näiden veroeurojen kierrätäystä. Lisäksi on hyvä oivaltaa, että vain kuplan ulkopuolelta tuleva raha lisää kuplan rahamäärää. Sen takia viennistä saatava hyvä on olennaista.
Miten saada yrittäjät perustamaan työpaikkoja Suomeen. Ay-liikkeen kielteinen kanta joustavaan yrittämiseen ja vasemmistopuolueiden puheet yrittäjien tienaamisen pahasta ovat oikeudenmukaisuuden vastaista ja vastenmielisiä yrittäjille. Miksi yrittää ylipäätään ja miksi yrittää Suomessa?
Uhoaminen 30 tunnin työviikosta palkkatasoa pienentämättä ennakoi sitä, että tuottavuus tulee laskemaan Suomessa, Se ei tiedä yrittäjälle olleenkaan hyviä aikoja. Yrityksiä ja työpaikkoja ei sellaisilla puheilla ainakaan houkutella Suomeen.
Kaikkille olisi parasta alentaa palkkoja ja samalla pienentää verotusta siten, että nettopalkka olisi sama. Palkkojen alentaminen lisäisi yritysten kilpailukykyä, samalla ihmisten ostovoima lisääntyisi, koska palvelut halpenisivat. Samalla netolla saisi enemmän. Kilpailukyvyn paranemisen kautta työpaikkoja syntyisi lisää, mikä pienentää tuloeroja, kun 300.000 sosiaaliturvan varassa olevista perheistä moni pääsisi itse ansaitun leivän syrjään kiinni. Tuloeroja pienentää myös verotuksen alentaminen, koska verotuksen noston on huomattu lisäävän tuloeroja. Kun yritykset voivat hyvin, syntyy talouden nouseva kierre, jossa hyvinvointiyhteiskunta ja kaikki sen jäsenet voivat entistä paremmin.
Suomessa oli ennen koronakriisiä 300.000 kotitaloutta, jotka saivat toimeentulotukea. Nyt niitä on varmaan enemmän. Vastaava luku Tanskassa on alle 100.000. Koska suomalaiset tuskin ovat laiskempia tai avuttomampia kuin tanskalaiset, niin eroa selittävät vain jäykät työmarkkinat ja nykymenoon sopimaton sosiaaliturvajärjestelmä. Se on rakennettu menneen maailman rakenteille.
Suurin osa Suomen yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. SAK-lainen ay-liike vastustaa ankarasti pienyrityksen pyrkimyksiä työllistää estämällä joustavan toiminnan. SAK vaatii mm. että vain Hakaniemen miehet saavat päättää, antaako pienyrittäjä Takahikiällä työajanjoustoja työntekijälle, jos lastenhoito sitä vaatii. SAK:n edustajat lähtivät ovet paukkuen pois neuvotteluista, jossa tästä asiasta koetettiin sopia pari vuotta sitten.
Keskustelu työllisyystoimien ympärillä on valitettavasti ollut yhtä ankeaa kuin ennenkin. Hedelmätöntä ja jarruttavaa. Asiantuntijat kyllä tietävät, mitkä keinot tehoavat, mutta hallitus on tähän asti näperrellyt tehottomien keinojen kanssa. Niitä ovat toistelleet vastuuministeri Haatainen ja myös pääjehu Marin. Ehdotetut työllisyystoimet ovat olleet vain työn tarjonnan keinoja: eläkeputken poistaminen, kodinhoidontuen karsiminen, ansiosidonnaisen porrastaminen ja niin edelleen. Asiantuntijat osaavat laskea, paljonko näistä syntyisi työn tarjontaa, mutta ei montaa tuhatta. Kaukana on 30.000 ja 60.000 saatika 100.000, mikä jo tarvitaan.
Työn kysynnän lisääminen on olennaisempaa. Vain yksityisen puolen yritysten työpaikkojen luominen lisää valtion verotuloja. Muut työpaikat ovat näiden veroeurojen kierrätäystä. Lisäksi on hyvä oivaltaa, että vain kuplan ulkopuolelta tuleva raha lisää kuplan rahamäärää. Sen takia viennistä saatava hyvä on olennaista.
Miten saada yrittäjät perustamaan työpaikkoja Suomeen. Ay-liikkeen kielteinen kanta joustavaan yrittämiseen ja vasemmistopuolueiden puheet yrittäjien tienaamisen pahasta ovat oikeudenmukaisuuden vastaista ja vastenmielisiä yrittäjille. Miksi yrittää ylipäätään ja miksi yrittää Suomessa?
Uhoaminen 30 tunnin työviikosta palkkatasoa pienentämättä ennakoi sitä, että tuottavuus tulee laskemaan Suomessa, Se ei tiedä yrittäjälle olleenkaan hyviä aikoja. Yrityksiä ja työpaikkoja ei sellaisilla puheilla ainakaan houkutella Suomeen.
Kaikkille olisi parasta alentaa palkkoja ja samalla pienentää verotusta siten, että nettopalkka olisi sama. Palkkojen alentaminen lisäisi yritysten kilpailukykyä, samalla ihmisten ostovoima lisääntyisi, koska palvelut halpenisivat. Samalla netolla saisi enemmän. Kilpailukyvyn paranemisen kautta työpaikkoja syntyisi lisää, mikä pienentää tuloeroja, kun 300.000 sosiaaliturvan varassa olevista perheistä moni pääsisi itse ansaitun leivän syrjään kiinni. Tuloeroja pienentää myös verotuksen alentaminen, koska verotuksen noston on huomattu lisäävän tuloeroja. Kun yritykset voivat hyvin, syntyy talouden nouseva kierre, jossa hyvinvointiyhteiskunta ja kaikki sen jäsenet voivat entistä paremmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.