Näinkö Suomeen tulee koronan toinen aalto? Lentokentällä ketään ei kiinnostanut, menenkö karanteeniin ja olenko terve
Lentokoneessa riskimaasta tulleille matkustajille jaettiin täytettävä koronalomake, josta viranomaiset eivät kentällä tienneet mitään. Se on yhtä tyhjän kanssa, kirjoittaa HS:n valokuvaaja Kalle Koponen.Kalle Koponen HS
Julkaistu: 25.8.,klo:13:12
PALASIN viikonloppuna työmatkalta Valko-Venäjältä, matkustusrajoitusten piirissä olevasta maasta. Lentoyhtiö Belavian koneessa jaettiin ennen laskeutumista koronavirukseen liittyvä lomake.
A5-kokoiseen paperiin piti täyttää aluksi päivämäärä, nimi, sosiaaliturvatunnus ja osoite. Siinä pyydettiin rengastamaan määränpään vaihtoehto: koti, joku muu paikka, ei ole paikkaa.
Lomake oli englanniksi ja toisella puolella venäjäksi.
Seuraavaksi kysyttiin, miten aion jatkaa matkaa lentokentältä. Valitse seuraavista: oma auto, taksi, jatkolento, joku hakee minut kentältä tai muu; mikä.
Hymähdin mielessäni tyytyväisenä – Suomella alkaa selvästi olla homma hanskassa.
Rengasta seuraavista vaihtoehdoista: tunnen oloni terveeksi, en tunne oloani terveeksi.
Ennen allekirjoitusta oli vielä tiukat madonluvut:
”Lupaan mennä suoraan kotiin ja pysyä karanteenissa 14 päivää. Karanteenin aikana julkisen liikenteen käyttö lentokentältä poistumiseen on kielletty. On kiellettyä oleskella missään tiloissa, joissa muiden ihmisten altistuminen on mahdollista.”
KÄVELIN vihreältä linjalta saapumisaulaan ja näin koronainfotiskin.
”Tähänkös nämä lomakkeet jätetään?”
"Mitkä lomakkeet?”
”No tämä koronakaranteenilomake, joka koneessa piti täyttää.”
Virkailija tihrusti paperia ymmärtämättä näkemäänsä.
”Ei meillä mitään tämmösiä...”
Virkailija jäi seisoskelemaan hämmentyneenä. Koronatiskiä eivät tietoni kiinnostaneet, eikä heillä ollut mitään yritystä ottaa haltuun Minskin-koneesta pölähtänyttä parvea. Vähän matkan päässä oli eri värinen infotiski, jossa luki isolla Hus.
”Jaa teillekös nämä koronalomakkeet kuuluvatkin”, kysyin toiveikkaana.
”Mitkä lomakkeet?”
SEISOIN puulla päähän lyötynä kädessäni yhdentekevä koronapaperi.
Tajusin, että kukaan vierustovereistani koneessa ei ollut täyttänyt sitä. Tajusin myös, että paperi ei ollutkaan Suomen viranomaisten kysely, vaan lentoyhtiön omaa tuotantoa.
Säännötkin ilmaistiin tiukemmin kuin Suomessa. Kukaan ei ollut pysähtynyt koronatiskeille. Lähes täysi koneellinen valkovenäläisiä oli jo hajaantunut kuka minnekin, useimmilla maskit leuan alla, jos enää sielläkään.
Matkalla parkkihalliin autolleni pysähdyin vielä kerran. Yksinäinen Finavian virkailija vahti pientä koronainfotiskiä rautatieasemalle johtavan tunnelin suulla. Hänelläkään ei ollut mitään hajua mistään.
”Mitä pelleilyä”, huudahdin.
”Tämmöinen ’matkustusrajoitushan’ on ihan yhtä tyhjän kanssa!”
”Samaa mieltä”, virkailija sanoi.
Lentokoneessa riskimaasta tulleille matkustajille jaettiin täytettävä koronalomake, josta viranomaiset eivät kentällä tienneet mitään. Se on yhtä tyhjän kanssa, kirjoittaa HS:n valokuvaaja Kalle Koponen.Kalle Koponen HS
Julkaistu: 25.8.,klo:13:12
PALASIN viikonloppuna työmatkalta Valko-Venäjältä, matkustusrajoitusten piirissä olevasta maasta. Lentoyhtiö Belavian koneessa jaettiin ennen laskeutumista koronavirukseen liittyvä lomake.
A5-kokoiseen paperiin piti täyttää aluksi päivämäärä, nimi, sosiaaliturvatunnus ja osoite. Siinä pyydettiin rengastamaan määränpään vaihtoehto: koti, joku muu paikka, ei ole paikkaa.
Lomake oli englanniksi ja toisella puolella venäjäksi.
Seuraavaksi kysyttiin, miten aion jatkaa matkaa lentokentältä. Valitse seuraavista: oma auto, taksi, jatkolento, joku hakee minut kentältä tai muu; mikä.
Hymähdin mielessäni tyytyväisenä – Suomella alkaa selvästi olla homma hanskassa.
Rengasta seuraavista vaihtoehdoista: tunnen oloni terveeksi, en tunne oloani terveeksi.
Ennen allekirjoitusta oli vielä tiukat madonluvut:
”Lupaan mennä suoraan kotiin ja pysyä karanteenissa 14 päivää. Karanteenin aikana julkisen liikenteen käyttö lentokentältä poistumiseen on kielletty. On kiellettyä oleskella missään tiloissa, joissa muiden ihmisten altistuminen on mahdollista.”
KÄVELIN vihreältä linjalta saapumisaulaan ja näin koronainfotiskin.
”Tähänkös nämä lomakkeet jätetään?”
"Mitkä lomakkeet?”
”No tämä koronakaranteenilomake, joka koneessa piti täyttää.”
Virkailija tihrusti paperia ymmärtämättä näkemäänsä.
”Ei meillä mitään tämmösiä...”
Virkailija jäi seisoskelemaan hämmentyneenä. Koronatiskiä eivät tietoni kiinnostaneet, eikä heillä ollut mitään yritystä ottaa haltuun Minskin-koneesta pölähtänyttä parvea. Vähän matkan päässä oli eri värinen infotiski, jossa luki isolla Hus.
”Jaa teillekös nämä koronalomakkeet kuuluvatkin”, kysyin toiveikkaana.
”Mitkä lomakkeet?”
SEISOIN puulla päähän lyötynä kädessäni yhdentekevä koronapaperi.
Tajusin, että kukaan vierustovereistani koneessa ei ollut täyttänyt sitä. Tajusin myös, että paperi ei ollutkaan Suomen viranomaisten kysely, vaan lentoyhtiön omaa tuotantoa.
Säännötkin ilmaistiin tiukemmin kuin Suomessa. Kukaan ei ollut pysähtynyt koronatiskeille. Lähes täysi koneellinen valkovenäläisiä oli jo hajaantunut kuka minnekin, useimmilla maskit leuan alla, jos enää sielläkään.
Matkalla parkkihalliin autolleni pysähdyin vielä kerran. Yksinäinen Finavian virkailija vahti pientä koronainfotiskiä rautatieasemalle johtavan tunnelin suulla. Hänelläkään ei ollut mitään hajua mistään.
”Mitä pelleilyä”, huudahdin.
”Tämmöinen ’matkustusrajoitushan’ on ihan yhtä tyhjän kanssa!”
”Samaa mieltä”, virkailija sanoi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskomatonta!!!