Toivottavasti kukaan ei nyt lue tätä viestiä Pyhän Hengen pilkkaamiseksi tms. Aloin miettiä kirkossa kokemaani Pyhän Hengen kokemusta. Pikkupoikana, kun minut kastettiin, en tuntenut yhtään mitään ihmeellistä. Samaten kun minulle annettiin Pyhän Hengen lahja, niin en tuntenut mitään. Kun sain patriarkaalisen siunauksen en tuntenut mitään. Kun minut asetettiin vanhimmaksi, en tuntenut mitään. Kun minut on siunattu pappeuden toimesta, en tuntenut mitään.
Voiko joku sanoa rehellisesti tunteneensa jotain *ihmeellistä* vastaavanlaisessa tilanteessa? En suosittele valehtelemaan tässä asiassa puoleen enkä toiseen. Totuus todennäköisesti on, että mitään ei kuulukkaan tuntua, vaikka PH toimisikin.
Tiedän, että joillain kirkon jäsenillä on taipumus "vahvistaa" omaa ja toisten todistusta kertomalla "väritettyä" juttuja, joten nyt tähän vastaukseksi vain ja ainoastaan faktaa.
Voiko joku sanoa rehellisesti tunteneensa jotain *ihmeellistä* vastaavanlaisessa tilanteessa? En suosittele valehtelemaan tässä asiassa puoleen enkä toiseen. Totuus todennäköisesti on, että mitään ei kuulukkaan tuntua, vaikka PH toimisikin.
Tiedän, että joillain kirkon jäsenillä on taipumus "vahvistaa" omaa ja toisten todistusta kertomalla "väritettyä" juttuja, joten nyt tähän vastaukseksi vain ja ainoastaan faktaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
mutta en tuntenut mitään, kun minut kastettiin, en tuntenut mitään, kun annettiin PH lahja.
Nyt on niin, että noissa tilanteissa on hirveän vahva ennakkolataus: "kun sinä nyt menet kasteelle, niin silloin..." ja niin edespäin, kuten tiedät. Esimerkiksi patriarkalinen siunaus. Siitä puhuttiin minulle monta vuotta. "Etkö ole vielä käynyt?"..."Nyt sinun täytyy järjestää aikasi, että pääset..." ja kun asuin vähän kauempana, jouduin tosiaan järjestelemään asioita, että pääsin Helsinkiin. Se päivä oli tätä latausta täynnä! Se oli jännittävää ja uutta. Lisäksi minulle ilmoitettiin mahdolliset tulevaisuuden tapahtumat ja sukukunta, johon kuulun ym. Miten joku mies sellaisen tietää ja mitä hyötyä siitä minulle on, vaikka olisi tottakin?
Olen hyvin varovainen tällaisten kanssa nykyään. Näissä asioissa liikutaan sellaisella ihmismielen alueella, että tosiaan huiputustakin ilmenee aika lailla.
Kaikenlaisia asioita pannaan PH:n nimiin. Joukkokokemukset, hyvä amerikkalainen puhuja, joka itkettää ja itkee itsekin ym.
Se taas, että joku kertoo kuinka "ihanalta tuntuu" on aivan hömppää. Minäkin kerroin silloin alkuaikoina, kuinka "ihanaa on olla kirkossa" kun yritin käännyttää ihmisiä. Se oli sitä joukkotuntemusta, olin hyvin lapsellinen ja samalla nostatin omaa tunnetta.
Pyhä Henki vaikuttaa jotenkin toisin.
????????
En ymmärrä? Ketä pilkkasin, jos kerroin oman kokemukseni ja oman mielipiteeni. Tarkoitin, että uskon kyllä Pyhään Henkeen, mutta se on PH:n pilkkaamista, kun kaiken maailman törttöilyjä laitetaan Hänen toimikseen.
Ota pieni paussi ja ajattele, meneekö sinulla hieman liian lujaa. Siihen saa apua.
No jokainen on yksilö näissäkin asioissa.
Itse muistan vieläkin päivän kun minut kastettiin ja konfirmoitiin kahdeksan vuoden iässä. Muistan erityisen tunteen jota tunsin ainakin koko sen päivän. Muistan ajalta ennen tuota kun minut sinetöitiin perheeni kanssa Sveitsissä. Siihen kokemukseen liittyi asia joka selvisi vasta paljon myöhemmällä iällä kun viimein pääsin itse temppeliin.
Olen sittemmin saanut samaa sukua olevia tuntemuksia mm. patriarkallisen siunauksen yhteydessä - vuosien varrella on sitten kertynyt kokemuksia sen verran että en voi kieltää etteikö Pyhä Henki todella johda ihmistä. Keskustelen joistakin kokemuksista ainoastaan vaimoni kanssa. Meillä on muutama yhteinen joten en nyt ihan nenästä vedettävä ole.
Pyhän Hengen johdatus toteutuu monella tavalla. Usein siihen liittyy se erityinen tunne-puolen kokemus. Mutta se ei rajoitu tunnepuoleen. Sitä ehkä yritetään kuvailla kun kirjoitetaan puhtaan älyn vuodattamisesta.
Ehkä olet unohtanut? En tässä nyt muuta keksi.
Kyllä se sinulle selviää sitten viimeistään tuonpuoleisessa että miksi näin on että joillekin tämä on vaikeaa. Meille on sanottu että Hengen lahjat ovat moninaiset. Kuten voit OL-kirjasta lukea, joillekin ne tulevat lisäksi muiden ihmisten kautta. Kenties sinullekin.
Voin ymmärtää niitä, jotka sanovat, ettei tuntunut miltään erikoiselta. Kaikille tuntemus ei varmaan ole samanlainen. Olen ennenkin maininnut, että odotin kastetta seuraavasta konfirmonista ja sen yhteydessä vastaanotetusta Pyhästä Hengestä tulevan joitain erikoista. Saattoi olla, että minulle syntyi odotuksia jostain erikoisesta ja yliluonnollisesta.
Luulin, että olisin jotenkin jonkun Hengen vietävänä. Piankin huomasin, että olin edelleen oman itseni herra. Erittäin tärkeäksi minulle tuli siinä vaiheessa 2. Nefi. 31 luku, jossa kehotetaan ponnistelemaan eteenpäin lujana Kristuksessa. Tässä Kristus sai olla Herra ja neuvonantaja, mutta minä käytin vapaata tahtoani kaikessa, mitä tein.
Kaikkea ei suinkaan silloin ole tehty, kun liityy kirkkoon. Alma 32 luvun ohjeiden mukaan on hoidettava sitä siementä, jonka on saanut.
Minulle Pyhä Henki merkitsee totuuden tuntua. Kun koettaa olla uskollinen sille, minkä tuntee todeksi, niin vahvistuu palautetun kirkon sanomalle. Ihmisten mukaan ei pidä kirkkoa arvostella. Se ei ole totuuden tunnun seuraamista. Myöskään psykologisointi ei ole vastaus totuutta koskeviin kysymyksiin. Siinä joutuu ns. psykologismin uhriksi.
Kun lukee Raamatusta miten alkuseurakunta sai esim Pyhän Hengen, niin siellä kerrotaan jos jonkinlaisista luikertelevista liekeistä yms. Mistä oli kyse ja miksi enää ei liekit luikertele?
- Oliko alkuseurakunta joukkopsykoosissa?
- Onko alkuseurakunnan kokemuksia väritelty kirjoittajan toimesta?
- Oliko alkuseurakunta eriarvoisessa tilanteessa nykyihmisiin verrattuna?
- Onko koko pyhä Henki nostanut kytkintä?
Smyrnan piispalla Polykarpuksella(69-161) oli mutkaton,
yksinkertainen ja hyvin vahva usko Jumalan kirjoitettuun sanaan.
Monet mormonit pitivät häntä niin suuressa arvossa,että heille olisi ollut kunnia-asia saada jonakin päivänä kantaa hänen kenkiään.
Jopa Smyrnan seudun pakanat kunnioittivat häntä ja kutsuivat Polykarpusta sellaisilla nimillä, kuin "kristittyjen isä" ja "meidän jumaliemme hävittäjä".
Polykarpus oli kirkon viimeinen linkki apostoliseen aikaan.
Nuoruutensa päivinä hän oli Johanneksen opetuslapsi ja hän tunsi muitakin, jotka olivat olleet Jeesus Nasaretilaisen seurassa.
Polykarpus tunnettiin laajasti miehenä,joka pysyi tiukasti Pyhissä Kirjoituksissa ja joka korosti erityisesti Johanneksen kautta tullutta apostolista oppia.
Kerrotaan että hän eräänä päivänä kohtasi harhaoppisen Marcionin.
Marcion oli alunpitäen kuulunut katoliseen kirkkoon, mutta
oli saanut kerettiläisenä lähtöpassit sieltä,vuonna 144 jKr liberaalin raamatunnäkemyksensä tähden.Marcion hylkäsi mm. Vanhan Testamentin ja tunnusti vain osan Luukkaan evankeliumia, ja kymmenen Paavalin kolmestatoista kirjeestä.
"Tunnistatko minut", kysyi Marcion Polykarpukselta.
"Kyllä", vastasi Polykarpus empimättä ja lisäsi:
"Sinä olet yksi saatanan ensihedelmistä!"
Tällä voimakkaalla ilmaisulla hän halusi viitata paratiisin käärmeeseen, joka kyseenalaisti Jumalan Sanan:"Onko Jumala todellakin sanonut...?"
Lahkolaiset tuomiolla sanovat:emmekö me sinun nimessäsi ennustaneet....
Uudestikastajat saavat arvoisensa lopun tuomiolla
Helvettiin menevät kaikki kerettilaiset ja heidän mukana painuu ikuiseen rangaistukseen uudestikastajien lahkokunta joka on saatanan tekoa ja joka on kauhistus Herralle meidän Jumalallemme.
PS. Huomatkaa yhteys Marcionin ja nykyajan valhekristillisyyden välillä
Jeesuksen ympärilläkin niitä oli kymmeniä. Jeesuksen jälkeen apostolit eivät Raamatunkaan mukaan kyenneet toimimaan yhdessä.
Alkuseurakunta on siksi hämärä käsite, että siihen voi huolettomasti vedota, oli kirkon nimi mikä tahansa.
Parhaillaan edesmennyt paavi on ehdottomasti pop, hänestä on tehty uutisia enemmän kuin yhdestäkään aikaisemmin eläneestä ihmisestä. Parhaillaankin kaikki maailman uutistoimistot tekevät hänestä hikipäässä uutta juttua.
Ameeriikkalainen tv-yhtiö CBS on maksanut 180000 taalaa saadakseen yksin käyttöönsä Atlante Star -hotellin kattoterassin josta on parhaat näkymät paavin asunnon ikkunoihin.
Media tapahtuma on ja tulee olemaan ennen näkemätön. Muut kirkkokunnat kuolaavat kateudesta vihreinä. Katolinen kirkko kokee merkittävän syklin jäsenmäärässään.
Sellaista se on inhimillinen laupeus. Kyllä tavallisen kurjan syntisen elämä taas on peräti juhlavaa. Ev.lut. rakentaa olsiko ollut Tammisaloon uutta kirkkoa?
No tarvitaanhan niitä, nimittäin bingohalleja.
Ovatkohan kaikki kirkkoisämme Pyhän Hengen johdatuksessa? Luulisin Jeesuksen olevan kerjäläisen muodossa pyytämässä almua monen kirkon ovella? Ovelle hän myös jää, kun itsekkäinä kaikessa omahyväisyydessämme vaellamme "pyhättöihimme" josta kaikesta ylenmääräisestä jeesustelusta vielä kehtaame rehvastella.
Hyi saatana! minä sanon, kun en parempaakaan keksi.
Turust
jossa oli useita seurakuntia. Aluksi kun kirkko oli pieni, sitä kutsuttiin seurakunnaksi, mutta pian perustettiin paikallisseurakuntia, joita yhteisellä nimellä alettiin kutsua kirkoksi.
Se oli oikea kirkko niin kauan, kun sitä johdettiin apostolisella valtuudella, johon kuului mm. seurakuntien johtajien eli piispojen valinta. Kun keisari alkoi nimittää piispoja eikä apostoleja ollut, niin se ei enää ollut alkukirkko, vaan luopumuksen kirkko. Kirkko luopui sille tarkoitetusta johdosta.
Parempi keisarikin kuin moniavioinen pukki.
totuudesta viis!
Pukin "totuudet" tiedetään.
nuo viljelemäsi asiattomuudet tunnetaan.
en edes vastaa sulle!
Minä vain asetin pukki-Smithin yhtä kyseenalaiseksi kuin Tapani asetti keisarin.
Hyvä on. En minäkään enää leiki sinun kanssasi. Kyllä meitä molempia nyt varmasti keljuttaa ihan hirveästi!
Oli täsmälleen yhtä asiallista kyseenalaistaa Smith kuin keisarikin tässä asiassa.
Exmoro,
Minulla on samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Nämä tuntemukset saivat minut myös joskus ihmettelemään. Kun minut kastettiin ja sain Pyhän Hengen lahjan ihmettelin, kun en tuntenut mitään vahvaa hengen kosketusta. Sama juttu patriarkallisen siunauksen ja vanhimmaksi asettamisen kanssa. En saanut mitään suurta hengellistä vahvistusta näiden toimituksien yhteydessä.
Olen miettinyt myöhemmin paljon näitä kokemuksiani. Myöskin samalla tavoin kuin sinä ihmetellen kuinka jotkut puhuvat päinvastaisista kokemuksista.
Osaltaan arvelen, etten kasteessani ollut valmis ja en ymmärtänyt toimitusta tarpeeksi hyvin. Esimerkkinä en ollut tehnyt parannusta ja ymmärtänyt Kristuksen sovitusta. Tullessani kastetilaisuudestani kotiin muistan suruni kokemastani, mutta aloin innokkaammin tutkimaan ja miettimään evankeliumia. Tämä kokemus oli kuitenkin minulle suureksi hyödyksi. Kasteeni oli ponnahduslauta sille, että halusin enemmin tutkia kirkkoa ja oppia ymmärtämään sen oppeja.
Vaikka en kasteessa tuntenut henkeä, olen sitä myöhemmin tuntenut pyrkiessäni pitämään Herran käskyt. Se on todistanut minulle siitä, että kasteessa tekemäni päätös oli oikea. Vaikka en tuntenut vahvaa hengen kosketusta, kun minut asetettiin vanhimmaksi, olen käyttänyt usein pappeuttani siunaakseni vaimoani, lapsiani, ystäviäni ja kirkon jäseniä. Patriarkallinen siunaukseni on ollut minulle suuri suoja ja lohdun lähde vaikken tuntenutkaan mitään suurta tai vahvaa saadessani sen. Käytäntö yleensä on osoittanut minulle näiden asioiden totuudellisuuden ja nämä nk. "vahvat" hengelliset kokemukset tulevat kuin tulevat. Silloin kun tarvitsemme ja olemme eläneet niin, että ansaitsemme ne.
Ensimmäisen hengen kosketuksen sain ennen kuin minut kastettiin ja se oli valtava. Sen jälkeen en ole koskaan epäillyt tätä kirkkoa. Olen varma, että kaikki ihmiset voivat saada tämän saman todistuksen jos he noudattavat sitä "kaavaa", jolla Jumala on sanonut sen tulevan:
"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh. 7:17)
Pidän tuosta kohdasta. Herra siunaa meitä kun teemme hänen tahtonsa. Yleensä hengelliset kokemukset tulevat sen jälkeen kun meitä on koeteltu:
"usko on sellaista, mitä toivotaan mutta ei nähdä; älkää siis kiistäkö siksi, ettette näe, sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu." (Et. 12:6)
Ehkä näihin Hengen kosketuksiin voidaan myös soveltaa tätä kirjoituksen kohtaa:
"mutta katso, usko ei tule merkkien kautta, vaan merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.
niin, merkit tulevat uskon kautta, eivät ihmisten tahdosta eivätkä heidän mielensä mukaan vaan Jumalan tahdosta" (OL. 63:9-10)
Uskon, että meidän hengellisyytemme lähde on Kristus. Hyvin usein hengellisimmät kokemukseni ovat tulleet todistaessani Hänestä ihmisille lähelläni, kirkossa ja ulkopuolella. Mitä enemmin yritämme sopeuttaa elämämme hänen opetuksien mukaiseksi sitä lähemmäksi pääsemme Hengen kuiskauksia.
Eli Hengen kosketukset eivät tule silloin kun me niitä odotamme saavamme, vaan ne tulevat Herran tahdon ja tarkoituksien mukaan. Näin olen asian ymmärtänyt.
kumminkin sellainen tuntu, että kun tuo exmoro on kiikun kaakun ja epävarma, niin ylitsevuotavalla "rakkaudella" ja "minulla on samanlaisia kokemuksia" -viesteillä haluttaisiin hänet luonnollisesti mormoneihin ja voitto kotiin. Taistelu sieluista on kova. Ei millään pahalla, mutta tiedän tekniikan.
nuo kokemuksemme ovat aivan tosia? - Ainakin niin on kohdallani enkä epäile muitakaan, jotka kertovat samaa. Yleiskonferenssissa viikonvaihteessa oli puhe juuri samasta asiasta. En muista puhujan nimeä.
Tunnen kaverin joka uskoon tullessaan sanoi kokeneensa hyvin voimakkaasti Pyhän Hengen. Alussa tunne oli voimakas, mutta jonkinlainen jalat irti maasta-kokemus kesti pari vikkoa. Hänestä tuli tavallinen luterilainen.
Helluntailaisten keskuudessa ilmiö on varmasti paljon yleisempi. Heikäläisiäkin tunnen jonkin verran.
Kokemus on uskonsuunnasta rippumaton, vaikkakin yleisempi tietyissä syyntauksissa, jotka vetoavat enemmän tunnepuolta korostaviin ihmisiin.
Mormonismi (ja jehovismi)on ymmärtääkseni huomattavasti rationaalisempi suuntaus kuin hellarius, mutta kokemuksia varmasti sielläkin löytyy. Ehkäpä ne sitten helpommin jäävän omaan uskonsuuntaansa, jotka ovat siinä ollessaan tai siihen liittyessään saaneet tuo vahvan kokemuksen.
Ei kaikille tule mitään erikoista tunnetta josta voisi sanoa että NO NYT Pyhä Henki on tullut! En muista tunteneeni mitään aivan repäisevää jota voisin osoitttaa sormella ja sanoa että TUO oli Pyhän Hengen aiheuttama tunne. MUTTA tiedän että olen kuullut kuiskauksia elämäni aikana. Kuten kerran panin avaimeni ullakolla ihan näkyviin yhden laatikon päälle. Silloin joku sanoi sisälläni: Älä pane niitä avaimis tohon tai et enää koskaan nääniitä. TIEDÄN että kuulin niin. Ajattelin . HAH nehän on ihan näkösällä... mihin ne siitä häviäisi. Käytän kahta kättä vain hetken ja otha sitten avaimet.... en muista mitä tapahtui... soiko puhelin vai mitä, mutta en TÄNÄ päivänäkään ole niitä löytänyt!
Niin kyllä joku parhaansa mukaan yritti minulle sanoa että en jättäisi niitä siihen... mutta kun en halunnut kuunnella.... seuraavalla kerralla kuulin ääntä ja tein niinkuin se sanoi.
No ehkäpä tuo oli vain enkelini, mutta silti...
Minulle Pyhä Henki on nimen omaan todistava henki. Se todistaa minulle kirkon ja evankeljumin totuudesta. Se kertoo onko kuulemani tai lukemani asia totta vai ei. Minulla ei koskaan ole ollut mitään valtavaa kokemusta juuri Pyhästä Hengestä, mutta tiedän hänen olevan läsnä ja auttavan minua.
Ihmisillä on tietysti erilaisia tuntemuksia ja niitä voi tulkita eri tavalla. Kuin ihminen kastetaan MAP-kirkkoon, hänen mikä tahansa tuntemus ei voi olla Pyhästä Hengestä lähtöisin, koska Pyhä Henki ei ole läsnä tällaisessa tilanteessa. Pyhä Henki on läsnä vain kristillisessä kasteessa, ei siis mormonikasteessa.
Olen ollut läsnä useassa luterilaisen kirkon lapsikastetilaisuudessa, mutta erityisiä Hengen ilmenemisiä en ole havainnut. Enpä ole mitään ihmeellistä, sensatiomaisuutta, havainnut liioin oman kirkkoni kastetilaisuuksissa.
Hyvä henki ja ilo kastettavan tekemästä liitosta on toki ollut tunnettavissa ja se, että kastepuheet ovat olleet totuuden tunnun eli Pyhän Hengen oikeiksi todistamia.
Mielestäni näin on hyvä. Epätavalliset ilmiöt voivat olla joskus mahdollisia, mutta minusta eivät suinkaan tarpeellisia. Hurmoksellisuuteen on syytä suhtautua varovaisesti.
"Olen ollut läsnä useassa luterilaisen kirkon lapsikastetilaisuudessa, mutta erityisiä Hengen ilmenemisiä en ole havainnut. "
En sanonutkaan, että pitäisi ilmetä erityistä. Sanoin vain, että Pyhä Henki ei ole läsnä mormonikasteessa, koska kyse ei ole kristillisestä kasteesta.
et siis pidä luterilaista etkä MAP-kirkon kastetta kristillisenä. Selvä.
Kristillinen kaste on kirkon kaste.
Mistä puhut?
Ei ole olemassa mitään "mormonikastetta" vaan ainoastaan kristillinen kirkon vanhinten suorittama kaste jossa henkilö kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen upottamalla niinkuin Jeesus antoi mallin Jordan virralla.
mikä siinä voi olla mielstäsi epäkristillistä?
Mun mielestä epäkristillistä on se että haukut niin rumasti toisten toimituksia ja tapoja.
olet jyrkkä ja ilkeä sanoissasi.
et näin ollen voi olla Jeesuksen tosi seuraaja, valitettavsti.
Käänny ja tee parannus!
Pyhän Hengen vaikutuksen voi tuntea satunnaisesti jokainen ihminen joskus.
minäkin tunsin sen aina kun veljet opettivat minua tutkiessani kirkon totuutta.
Se oli lämmin , ihana tunne joka todisti että sanat olivat totta.
Kaipasin sitä tunnetta kokoaikaiseksi seurakseni , sillä se oli niin hyvä.
se tuntui turvalliselta ja ihanalta.
Sain sen tunteen eli Pyhän Hengen lahjan kasteeni jälkeen kun veljet laittoivat kätensä pääni päälle ja minut konfirmoitiin kirkon jäseneksi.
Se oli hyvä hetki jonka tulen muistamaan aina.
Se on kaikkein kallisarvoisin lahja mitä minulla on.
Pyhä Henki on varoittanut vaarasta, se on kehottanut ja se on todistanut...
Pyhä Henki on lohduttanut ja antanut voimaa mennä eteenpäin, kun yksin en olisi jaksanut.
En olisi pärjännyt ilman Häntä.
Minulla olisi kirjan verran tapauksia kaikista ed. mainituista asioista elämässäni, mutta ne ovat minulle hyvin henk.kohtaisia joten en niitä täällä kerro.
Mutta voin vakuuttaa että ne ovat totta.
Onko kokouksissanne Jeesus nostettu sille paikalle, jolle hän kuuluu? Onko hän puheissanne, lauluissanne ja rukouksissanne elävän Jumalan Poika, yksi kolmiyhteinen Jumala?
Jos näin ei ole, teillä ei ole Pyhää Henkeä, eikä Hän viihdy seremonioissanne. Jäljelle jää vain tyhjää uskontoa.
Kääntykää kohti totuutta. Kysykää Jeesukselta, mikä on totuus!!